Perillä ollaan

Noniin, perillä ollaan, ja kuinkas kävikään...nettikin löytyy!!

Matka oli pitkä ja aika rasittava, mutta selvittiin hengissä. Ainoa huono puoli täällä on ollut oma vatsa. Alkoi jo matkalla hieman vikuroimaan, ja perillä sitten meni niin huonoon kuntoon, että en ehtinyt tänään enää täältä kotoa pois lähteä, kun piti levätä ja parannella itseään. Olo on nyt hieman kohentunut, ja toivon että tämä on vain jokin tilapäinen eikä mikään tauti, jotta huomenna pääsisin kouluun.

Perhe on ollut mukava, isää en tosin vielä ole nähnyt, lienee töissä tai jossain vielä. Hirveästi ei tänään ole ehtinyt sosialisoitumaan tuon vatsan takia, mutta sen tiedän että englanninkielen taito on hyvin harvassa tässä perheessä. Jotain osataan, mutta lähinnä vain japania. Pieni kielimuuri on siis, mutta eiköhän tässä pärjäillä.

Talo on kivan japanilainen, kaksikerroksinen, ja tiivis. Sain itselleni huoneen, joka on aika kiva. Ikkuna kahteen suuntaan, mukava sänky, ilmastointilaite (jota täällä 35 asteen kuumuudessa tarvitaan!!) ja tv, jossa näkyy kai jopa kaapelikanavia.


Itse seutukin on tosi kaunista, talot melkeinpä kaikki tässä lähellä japanilaisvaikutteisia, mikä on kiva.


Huomenna alkaa koulussa orientaatiopäivät, jotka kestää lauantaillekin saakka. Junalippua en ehtinyt tänään hommaamaan, ja reitti koulullekin on vähän hakusessa. Yuki, joka toi minut kotiin tänään ja osaa englantia hieman enemmän ei myöskään ole enää tulkkaamassa, joten pitää yrittää joku saada näyttämään vähän tietä, jotta löytää koululle. Alien registration pitäisi myös käydä tekemässä, jotta saisin henkilökortin, joka täällä vaaditaan jos ylittää turismiviisumin rajan. Kännykkäkin pitäisi saada, jotta saisi yhteyden jos eksyy, vaikkakin silloin pitäisi japaniksi yrittää selittää missä on :D mutta tekemällä oppii. Nyt vähän taas lepäilemään ja vaikka tv:tä katomaan jotta vatsa rauhoittuisi.