東京 - Tôkyô

!!kuva lisätty myöhemmin.

Heipä hei taas. Nyt on nähty hieman Tokiota, ja todellakin vain hieman, koska kyseessä on järjettömän kokoinen alue.

Triviana Tokion oikea nimihän on oikeasti Tôkyô, eli pitkällä o:lla (suomalaisittain tookjoo). Samahan on Osakan kohdalla, eli nimi on Ôsaka (oosaka). En tiedä mistä johtuu se että ulkomaisten lausumistavoissa on nuo pitkät vokaalit otettu pois, mutta näin on jostain syystä tehty.

Hirveästi ei tule kuvia tähän ekaan viestiin, koska käytin aika suuren osan ajasta Siyingin kameraa, joka oli hieman kätevämmän kokoinen. Laitan kuvia siltä kunhan kuvat itselleni saan. Sitä odotellessa voin kirjoitella matkasta ja näyttää muutaman kuvan.

Maanantaina siis lähdettiin yöbussilla Tokiota kohti. Ensin bussiin menoa juhlistettiin joulua parin kaverin kanssa syömällä raamenia, eli nuudelikeittoa. Syömisen jälkeen aateltiin mennä vähäisen jotain juomaan. Kaikki izakayat joihin yritettiin mennä oli kuitenkin täynnä, ja karaoket niin kalliita, joten päädyimme kiinalaiseen ravintolaan, jossa juomat oli tosi halpoja. Tilattiin yksi annos gyôzaa, ja sitten vain juomia. Lopuksi mentiin vielä tapaamaan muutamaa vaihtarikaveria jotka oli töissä saksalaisilla Joulumarkkinoilla, saksalaisia kun olivat.

Bussiin tuli lopulta hieman kiirus, joten napattiin taksi, joka ei hirveän kallis ollut kun vain muutama kilometri kuljettiin. Bussissa huomattiinkin sitten että oli hieman suurempi kiire kuin tajuttiin :D Oltiin kokoajan siinä uskossa että bussi lähtee 22:50, mutta ihmeteltyäni miksi bussi lähti heti kun istahdimme sinne, tarkistin lipun ja huomasin että bussi lähtikin jo 22:40. Onnea oli siis mukana sopivasti. Yömatka meni ihan hyvin, vaikka en mitenkään hirveän hyvin nukkunut, tarpeeksi kuitenkin.

Tokioon saavuttiin 8 aikaan aamulla. Vastassa oli Aaron, jonka kanssa mentiin Saitamassa sijaitsevaan Aaronin tyttöystävän kaverin kämppään. Kaveri oli siis lähtenyt jenkkeihin joulunaikaa viettämään joten saimme kämpän käyttöömme erittäin edullista korvausta vastaan. Asunnolla odotti Aaronin tyttöystävä Christine.

Kun lopulta pääsimme matkaan, suuntasimme Harajukua kohti, koska Christinellä oli kampaamo ja meikkausajat varattuna illan juhlia varten.
Kuvassa pieni panoraama Harajukusta. Paikka on täynnä kauppoja, ja varsinkin hieman erikoisimmille vaatteille. Tästä syystä alueella näkee paljon erikoisiin vaatteisiin pukeutuvia tyyppejä, enemmän kuitenkin viikonloppuisin, joten hirveän suurta määrää emme nähneet.

Harajukun jälkeen käytiin Shinjukussa, jossa odottelimme että Christine saa meikkaukset hoidettua. Käytiin myös vaihtamassa paluulippuni Osakaan, koska olin saanut paluulipun vain 27. päivälle, ja halusin olla päivän pidempään. Bussilippua ei kuitenkaan voinut muuttaa, mutta rahat sain siitä takaisin 100 yeniä lukuunottamatta. Kaikki bussit oli myös täynnä, joten päätin vain olla hetken lipuitta ja suhaista shinkansenilla takaisin, hieman kalliimpaa, mutta ajattelin olevan sen arvoista.

Illan juhlia varten pukeuduttiin sitten hienosti, ja matka oli hieman kylmempi tämän takia. Reilusti enempi tytöillä kuin meillä pojilla kylläkin. Ylläoleva kuva otettu purikura masiinassa, joka on tavallaan valokuvauskone, mutta kuviin saa jänniä taustoja ja niihin voi piirrellä kuvien ottamisen jälkeen, suosittua nuorten tyttöjen keskuudessa. Kuvassa siis minä ja Siying.

Juhlat eivät olleet niin viralliset tanssiaiset kuin mitä oli peloteltu, osittain onni, osittain pieni pettymys. Kyseessä oli siis enempi klubi, mikä oli kyllä tanssin kannalta hyvä koska klubitanssi ei hirveän suurta taitoa vaadi suuressa ihmisjoukossa :P Juhlien jälkeen mentiin syömään hawaijilaista hampurilaista, ja sen jälkeen takaisin asunnolle viimeisillä junilla, jotka oli aivan täpötäynnä.

Jotkut on ehkä nähneet tai kuulleet juttua juna-asemilla työskentelevistä henkilöistä jotka työntävät ihmisiä täpötäysiin juniin sisään, ja aivan totta tämä on. Itse en nähnyt kun saimme tungettua itsemme itse sisään, mutta uskon että sellaiset on tarpeen. Hieman eri meininkiä kuin Osakassa, missä jo minun mielestäni ruuhka aikaan on täydet junat. Tokion vastaava oli kyllä eri kaliiberia. Liikkua ei pystynyt lainkaan, ja ilma tukalaa ja tosi kuumaa. Onneksi ei pitänyt kokea tuota kuin pari kertaa, ja yritän vastaisuudessa kyllä välttää.



Seuraavana päivänä mentiin katselemaan vähän paikkoja, ei mitään sen ihmeellisempää. Kuva erään virastotalon näköalakerroksesta, kerros nro 45. Hissi kulki vain väliä kahden kerroksen välillä, eli 1 ja 45 :P nopea oli kyllä, ei mennyt varmaan edes minuuttia matkan tekemiseen. Ylhäältä oli hienot näköalat, jos pitää kaupungeista. Muuta ei nimittäin oikein näkynyt, pimeää kuin vielä oli, ja koska Tokio todellakin on ihan törkeän iso. Hieman liiankin iso ehkä minun makuuni, Osaka on hieman mukavampi vaikka toki myös suuri kaupunki.

Näköalan ihastelemisen jälkeen mentiin syömään Nabea, ja otettiin syö ja juo niin paljon kuin haluat, kestona 2 tuntia ja maksoi vain 2,500 yeniä. Tuli kyllä syötyä hieman liikaa ja päätettiin kaikki että oli kyllä viimeinen kerta koko loppuvuotena :D Syömisen jälkeen taas asunnolle.



Viimeinen kokonainen päivä vietettiin Yokohamassa, jonka alueella sijaitsee Chinatown ja pieni huvipuisto. Ensin mentiin Chinatowniin, jonka yksi porteista on yllä olevassa kuvassa. Käveltiin hieman alueella, syötiin mania ja katseltiin hieman siellä olevia kiinalaisia temppeleitä.

Chinatownin jälkeen mentiin huvipuistoon, jossa käväistiin yli 100m korkuisessa maailmanpyörässä, joka oli aikamoinen elämys, ja vuoristoradassa. Huvipuiston jälkeen mentiin Raamen museoon, joka toimi samalla ravintolana. 300 yenin pääsylipulla mentiin taloon sisään, jonne oli rakennettu 1940-luvun Japanilainen katumaisema. Paikassa oli useita pieniä raamen ravintoloita joihin sai sitten mennä syömään. Myös näyttelijöitä oli kiertelemässä paikkaa tiettyjen hahmojen rooleissa. Tosi jännä paikka, ja ruoka oli hyvää. Syötiin kolmessa eri paikassa pienet raamen kulhot, josta tuli ihan hyvin täyteen. Tämän jälkeen taas asunnolle. Hyvin sai yhden päivän kulumaan yhdessäkin tokion kaupungeista.



Tämä kuva on shinkansenin ikkunasta matkalla kotio. Lähtö oli perjantaina 28. päivä. Ennen lähtöä käytiin vielä harajukussa, jossa naiset ostelivat hieman vaatteita. Sitten asemalle, tuliaisten ja eväiden osto, ja shinkanseniin. Matkustin hitaimmalla junalla, joka pysähtyi joka asemalla, joten matkaan meni 4 tuntia. Shinkansen millä menin ei ollut uusimpia malleja mutta ihan mukava, erikoista oli minulle se, että jalkatilaa oli todella hyvin verrattuna suomalaisiin juniin. Ei tarvinnut nousta ylös jos piti paikalleen mennä jonkun edestä, mikä on kyllä näppärä juttu pitkillä matkoilla.

Matkalla tuli pelattua myös paljon tetristä ds:llä moninpelinä, koska kaikilla oli oma ds. Junissa aika meni näin nopsaan. Ainoa haittapuoli oli yöllä kun meni nukkumaan niin rupesi vain miettimään tetrispalikoita...

Kotona Osakassa on kyllä mukava olla. Vaikka Tokio ei kaupunkina niin suuresti eroa Osakasta niin ero kaupunkien koossa kyllä tuntuu junamatkojen pituuksissa ja junalinjojen monimutkaisuudessa. Osaka on huomattavasti helpompi paikka navigoida. Pienenä jännänä juttuna Osakassa liukuportaissa paikallaan olevat seisoo oikealla puolella, kun taas Tokiossa vasemmalla puolella....tällainen kaupunkien välinen kulttuuriero on aika jännä juttu mielestäni.

Lisää kuvia tulee kunhan kuvat saan, ja kenties lisää juttuakin jos jotain muistuu kuvista paremmin mieleen.

Hyvää joulua

Tässä nyt ennen tokion matkaa aattelin vähän kirjoitella vielä. Lahjat avasin jo nyt päivällä, koska bussiin en viitsinyt kaikkia lahjoja raahata. Kiitoksia kaikille lahjoja lähetelleille! Suomalaista syötävää tuli, ja hyvää musiikkia suomesta, joilla voi hyvillä mielin muistella suomea. Kuvia ja tarinaa tokiosta ensi viikonloppuna toivottavasti!


Muistin tässä myös yhden pienen tarinan joka unohdtui kertoa aiemmin. Tuossa oli 15. päivä joulukuuta bonenkai, eli vuoden päättäjäisjuhlat, jotka on vähän niinkuin suomen pikkujoulut. Eli juodaan ja juhlitaan, firmat pitää näitä varsinkin oikein innolla. Meillä oli bonenkai kotona, ja jännän siitä teki eräs syötävä jota tarjottiin. Kyseessä oli fugu, eli pallokala.

Ne joilla on erittäin hyvä yleissivistys, tietää että pallokala on myrkyllistä, ja tappavaa jos valmistetaan väärin. Japanissa kuitenkin aika herkkua, ja sitä saa tällä valmistaa ja myydä vain valtuutetut henkilöt. Hiemanhan tuollainen on kuitenkin pelottavaa, mutta tuli kuitenkin syötyä! Herkullista myös on, ja lihaan jätetään yleensä myrkkyä pienenpieni määrä, jotta kieli vähän kihelmöi :D ja kyllähän sen tunsi.

Hieman pelästyin tuon jälkeen kun sain yhtäkkiä rintakipuja hieman syömisen jälkeen, joskin kyseessä taisi olla allerginen reaktio omenamehuun jota joskus suomessakin tapahtunut. Hieman kuitenkin säikäytti. Jännä kokemus kuitenkin tuo fugun syöminen, mutta en tiedä haluanko hirveän mielelläni uudelleen kokeilla :D ...tuntuu että aika elämällä leikkimistä vaikka pitäisi turvallista täällä kyllä olla.

Sellainen tarina.

Hyviä joulun ja uudenvuodenaikoja nyt kaikille! palailen matkan jälkeen!

Ollaan nyt hetki vielä.

Muutama päivä sitten oli enää kuukausi jäljellä aikaa Japanissa oleskelemiseen, ja se ahdisti itseäni aika paljon. Täällä on kuitenkin viihtynyt sen verran hyvin, että olisi vielä halunnut pidempään olla, varsinkin kun melkein kaikki muut vaihtarit jäävät vielä pidemmäksi aikaa.

Joitain päiviä sitten sain kuitenkin yllätyksekseni tiedon, että koulun puolesta voisin vielä jäädä tänne toisen lukuvuoden ajaksi. Tämä oli tietenkin aika hyvä uutinen minulle, joten päätin kokeilla miten koukku nappaa.

Suomesta tiedusteltuani mikä tilanne on, selvisi että uusia oppilaita ei ole tulossa, ja kaikkien mielestä voisinkin jatkaa opiskelua täällä vielä kesään asti! Japanin koulussa sanottiin vielä että yleensä tähän vaadittaisiin byrokratiaa paljonkin, mutta koska kuulemma olen niin "hyvä tyyppi ja tuon hyvää ilmapiiriä luokkaan" menee asiat kohdallani hieman nopeammin :D

Hieman tässä menee jotkut jutut uusiksi, ja jouduin ikävä kyllä torjumaan jälkikäteen kivan duunipaikan, mikä harmittaa kyllä. Ajattelin kuitenkin että tämä tilaisuus on liian hyvä heittää hukkaan, joten päätin oleskella täällä vielä hieman pidempään. Henkilökohtaisesti ajattelin myös että tämä on juuri mitä kaipaan, hieman irti kaikesta tutusta vähän pidempään, jotta keksin mitä seuraavaksi sitten tekisin.

Toivottavasti ei suomessa nyt kukaan jää liian paljoa kaipaamaan :x mutta kyläilemään saa tulla vapaasti :D ja mailit, skype, mese ja irc toimii yhä.

Asunpaikasta ensi vuoden puolella ei vielä ole tietoa, mutta se selkenee tässä jossain kohti.

Älkää siis vielä hylätkö tämän blogin lukemista(jos tätä edes moni lukee?), vaikka päivitykset olleetkin lähiaikoina vähän harvemmassa :x nythän on aikaa kirjoitella hieman enempikin, joten toivottavasti saan mielenkiintoista materiaalia aikaan.

Ensi viikolla on edessä Tokion reissu, jolta tulee sitten suurempikin juttu varmaan, en kyllä tiedä saanko sieltä käsin kirjoiteltua, mutta katsellaan. Viimeistään matkan jälkeen yritän saada kirjoitettua, jopa ennen uutta vuotta jos onnistun :D

Metsän siimekseen, asfalttia pitkin...

Yksi saksalainen vaihtari pitää vaeltelemisesta, ja sai meidät muutaman ujutettua mukaan vuorta ylös kävelemään. Mietittiin mihin aikaan sinne menisi, ja heitin vitsinä että mennään auringonlaskua katsomaan. Ja näinhän siinä sitten kävi :D Koska minulla ei kunnollisia retkivälineitä ollut, ostin hieman vaatetta ja kengätkin. Löytyi vielä yllättävän halvalla, mikä sopi tietenkin minulle.

Vuori oli Osakan sisällä, mutta matkaa piti taittaa yli tunnin verran junalla ja bussilla. Paikalle löydettiin ja aloitettiin matka. Japani on sellainen hassu maa, että monella vuorella on asfalttiteitä reippaasti, joita pitkin mekin suurin osa matkasta taitettiin. Saksalaisen seikkauluinto veti meidät pari kertaa metsän sisään "oikaisemaan" :D oli elämys, mutta perille kyllä onneksi päästiin, vaikkakin eri vuoren huipulle kuin oli tarkoitus :P mutta ei se mitään.


Matkan alkuvaiheessa pysähdyimme syömään vähän evästä, kun olimme lähteneet juuri lounasaikaan liikkeelle. Kuvassa oikealla kaliforniasta saapunut Aaron, pömpelin päällä istuu saksalainen Artjom ja Siying.


Japanissa vuorella näkee jänniä asioita, kuten tänne korpeen eksynyt Porche :D piti nyt napata kuva kun Japanissa muutenkin näkee noita harvoin, ja sitten vielä vuorella!


Maisemat olivat aivan mahtavat, mikä tietenkin oli plussaa. Alussa keli oli aika pilvinen, ja välillä hieman satoikin, jolloin tuli pieni pelko että näkeekö auringon laskevan lainkaan. Ylöspäin kuitenkin puskettiin ja toivottiin parasta.


Vuorelta löytyi myös pieni temppeli, jonka läheisyydessä oli tämä pieni vesiputous.


Lisää hienoa vuorimaisemaa. Kuvat eivät kyllä vielä ilmaise kuinka upeaa oli nähdä tuollaista omin silmin kunnon ylösnousun jälkeen. Pitäisi kameraan saada hieman laajempi linssi myös, koska ei oikein saa kunnolla näyn vaikuttavuutta näin ahtaalla linssillä. Panoraamakuvia unohdin tietysti ottaa...


Alla näkyy jokin osa Osakasta. Tämä vuorialue on siis ihan Osakan kaupungin vieressä, joten ei kyllä kauas pidä lähteä täällä hyvien maisemien perään. Nämä ei kai kyllä oikeastaan ihan virallisesti olisi vuoria jonkin asteikon mukaan, mutta tarpeeksi minulle :P


Aurinko laskee, ja kiire tuli. Päästiin juuri huipulle (väärä vuori, mutta ei mitään :P) ja sieltä löytyi juuri selvästi tätä tarkoitusta varten tehty torni, jonne mentiin auringonlaskua katselemaan.


Siinä se aurinko nyt menee. Hieman tornin lasien heijastukset hämää, enkä jaksanut photarissa kikkailla niitä pois :P vielä ainakaan. Aurinko laskee vielä meren taakse, mikä oli kiva bonus.


Auringon laskun jälkeen tuli aika nopsaan hieman kylmempi, mutta järkevänä suomalaisena olin varautunut asiaan :P paremmin kuin jenkeistä tulleet, joten lainasin ylimääräisen paitani ja kaulaliinani palelevien avuksi. Pimeässä sitten käveltiin teitä pitkin takaisin. Pimeässä ja alaspäin mentäessä ei uskallettu enää oikoteitä käyttää.

Alas päästyämme käytiin vielä syömässä kiinalaista ruokaa Osakan keskustassa. Yhteensä vaellusta tehtiin noin 6 tunnin verran, mikä oli ihan hyvä määrä. Seuraavana päivänä ei yllättäen edes sattunut jalkoihin oikeastaan lainkaan. Artjom lupasi jo että seuraava matka on tulossa :D mutta muiden toiveena tällä kertaa mennään tasaista pitkin järven ympäri. Siitä kuvia kun se on saatu tehtyä.

Pelielämyksiä

Laitetaan tämä omaan viestiinsä niin kaikki peleistä ei niin kiinnostuneet voivat hypätä tämän yli kokonaan :P

Menin siis tuhlaamaan hieman rahaa, ja ostin itselleni Playstation 3 masiinan! Hintaero suomeen on aika valtava. Suomessa 470€ maksava 40gb uusi ps3 löytyi täältä 39,000 yenillä, eli 235€. Tuosta nopeasti kaikki huomaavat että ero on huimat 50%!! hieman ihmetyttää miten hintaero voi näinkin suuri olla, mutta ihan hyvä minulle :P kone on pelien kohdalta aluevapaa, ja vaikka koneesta menisi täydet tullit säästäisin noin 100€ verran. Sain vielä ostettua vain Japanista löytyvän valkoisen mallin, joka on mielestäni mukavemman näköinen, vähän mac lookia :D


Ostin myös mukaan dualshock 3 ohjaimen, joka sekin on vasta Japanissa ilmestynyt. Pelejä ostin kaksi, jotka nekin sain halvalla koska kävin käytettyjen pelien liikkeessä. Ps3:n ostaessani sain sieltä liikkeestä vielä etukuponkeja 3000yenin edestä, joten jokin peli pitää vielä jossain kohti käydä nappaamassa :P

Kone itse on ollut kiva, ja hiljainen. Netti toimii ja pelejä ja pelidemoja on tullut pelattua. Vielä kun olisi HD tv niin kaikki olisi hyvin :D mutta se sitten myöhemmin.

Kulttuurielämyksiä

Moi taas pitkästä aikaa. Nyt kun on taas taukoa ollut niin tulee isompi satsi kerralla tarinaa :P

Olin Narassa uudelleen kavereiden kanssa tuossa jokunen viikko sitten, ja tällä kertaa kierrettiin koko puisto. Kestoa matkalla oli noin 4-6 tunnin luokkaa, kivaa oli kyllä.


Siellä kun käveltiin niin löytyi tällainen perinteinen Japanilainen tienvarsikahvila jossa käytiin hieman syömässä. Pientä naposteltavaa vain, mutta tunnelma oli kiva ulkona istuen.


Kun hieman pidemmälle käveltiin niin päästiin samalla hieman ylemmäs, mistä oli hyvät näköalat Naran kaupungista. Hieman meinattiin hutiinkin kävellä, mutta tajuttiin kääntyä takaisin kun maisemat alkoivat muuttua pelottavan autioiksi.


Shinto temppeleitä oli myös pari kappaletta, ja niiden edustalla noita kivilyhtyjä aika paljon. Itse puistossa ei pahemmin mitään katuvaloja näkynyt, kuten ei ylipäänsäkään japanissa hirveästi niitä näy. En tiedä sytytetäänkö lyhtyjä illalla, koska lähdimme vielä valoisaan aikaan pois.


Poispäin käveltäessä nähtiin sitten ilmielävä Sonic! Segan pelihallin luona. Pitihän siitä kuva napsasta. Sonicin kanssa poseeraa kiinalaissyntyinen Siying.


Joitain päiviä Naran reissun jälkeen käytiin parin vaihtarin kanssa kokeilemassa oikeaa Japanilaista kimonoa, ja oli tarkoitus osallistua teeseremoniaan näissä asuissa.

Mukaan lähti vain minä ja kaksi Hawaijilta tullutta opiskelijaa. Jutun järjesti jokin äitien vapaaehtoisryhmittymä, ja sen huomasin kun paikka oli täynnä pikkulapsia. Paikalla oli muitakin ulkomaalaisia, joista yksi oli parimetrinen Hollantilaispoika, joka sai kaikki lapset roikkumaan kimppuunsa. Kiitin onneani että eivät välittäneet minusta niin paljoa :D

Kimonon pukemisessa autettiin, ja minulle homma oli kyllä hieman tuttu, koska eroa kendopuvun kanssa ei hirveän paljoa ollut. Takkiosa oli pidempi, niitä oli kaksi, ja hakama (eli housut) sidottiin hienommin. Hakama oli kyllä jokin kopio tällä kertaa, koska siinä ei ollut lahkeita, vaan se oli hametyyppiä, näytti ulkoapäin kuitenkin aika samalta.


Kuvassa minä, vaihtarit Chelsea ja Siying sekä kaksi rouvaa jotka auttoivat pukemisessa.

Kun vaatteet oli päällä oli tarkoitus vähän teeseremoniaa harrastaa. Hirveän autenttista tämä ei ollut kun lapsia juoksi ympäriinsä :D mutta ihan kiva kokemus, ja karkit ja tee oli hyvää.

Seuraavaan viestiin kohta lisää tapahtumia.