torstai 20. joulukuuta 2007

Metsän siimekseen, asfalttia pitkin...

Yksi saksalainen vaihtari pitää vaeltelemisesta, ja sai meidät muutaman ujutettua mukaan vuorta ylös kävelemään. Mietittiin mihin aikaan sinne menisi, ja heitin vitsinä että mennään auringonlaskua katsomaan. Ja näinhän siinä sitten kävi :D Koska minulla ei kunnollisia retkivälineitä ollut, ostin hieman vaatetta ja kengätkin. Löytyi vielä yllättävän halvalla, mikä sopi tietenkin minulle.

Vuori oli Osakan sisällä, mutta matkaa piti taittaa yli tunnin verran junalla ja bussilla. Paikalle löydettiin ja aloitettiin matka. Japani on sellainen hassu maa, että monella vuorella on asfalttiteitä reippaasti, joita pitkin mekin suurin osa matkasta taitettiin. Saksalaisen seikkauluinto veti meidät pari kertaa metsän sisään "oikaisemaan" :D oli elämys, mutta perille kyllä onneksi päästiin, vaikkakin eri vuoren huipulle kuin oli tarkoitus :P mutta ei se mitään.


Matkan alkuvaiheessa pysähdyimme syömään vähän evästä, kun olimme lähteneet juuri lounasaikaan liikkeelle. Kuvassa oikealla kaliforniasta saapunut Aaron, pömpelin päällä istuu saksalainen Artjom ja Siying.


Japanissa vuorella näkee jänniä asioita, kuten tänne korpeen eksynyt Porche :D piti nyt napata kuva kun Japanissa muutenkin näkee noita harvoin, ja sitten vielä vuorella!


Maisemat olivat aivan mahtavat, mikä tietenkin oli plussaa. Alussa keli oli aika pilvinen, ja välillä hieman satoikin, jolloin tuli pieni pelko että näkeekö auringon laskevan lainkaan. Ylöspäin kuitenkin puskettiin ja toivottiin parasta.


Vuorelta löytyi myös pieni temppeli, jonka läheisyydessä oli tämä pieni vesiputous.


Lisää hienoa vuorimaisemaa. Kuvat eivät kyllä vielä ilmaise kuinka upeaa oli nähdä tuollaista omin silmin kunnon ylösnousun jälkeen. Pitäisi kameraan saada hieman laajempi linssi myös, koska ei oikein saa kunnolla näyn vaikuttavuutta näin ahtaalla linssillä. Panoraamakuvia unohdin tietysti ottaa...


Alla näkyy jokin osa Osakasta. Tämä vuorialue on siis ihan Osakan kaupungin vieressä, joten ei kyllä kauas pidä lähteä täällä hyvien maisemien perään. Nämä ei kai kyllä oikeastaan ihan virallisesti olisi vuoria jonkin asteikon mukaan, mutta tarpeeksi minulle :P


Aurinko laskee, ja kiire tuli. Päästiin juuri huipulle (väärä vuori, mutta ei mitään :P) ja sieltä löytyi juuri selvästi tätä tarkoitusta varten tehty torni, jonne mentiin auringonlaskua katselemaan.


Siinä se aurinko nyt menee. Hieman tornin lasien heijastukset hämää, enkä jaksanut photarissa kikkailla niitä pois :P vielä ainakaan. Aurinko laskee vielä meren taakse, mikä oli kiva bonus.


Auringon laskun jälkeen tuli aika nopsaan hieman kylmempi, mutta järkevänä suomalaisena olin varautunut asiaan :P paremmin kuin jenkeistä tulleet, joten lainasin ylimääräisen paitani ja kaulaliinani palelevien avuksi. Pimeässä sitten käveltiin teitä pitkin takaisin. Pimeässä ja alaspäin mentäessä ei uskallettu enää oikoteitä käyttää.

Alas päästyämme käytiin vielä syömässä kiinalaista ruokaa Osakan keskustassa. Yhteensä vaellusta tehtiin noin 6 tunnin verran, mikä oli ihan hyvä määrä. Seuraavana päivänä ei yllättäen edes sattunut jalkoihin oikeastaan lainkaan. Artjom lupasi jo että seuraava matka on tulossa :D mutta muiden toiveena tällä kertaa mennään tasaista pitkin järven ympäri. Siitä kuvia kun se on saatu tehtyä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lisää vain näitä retkiä, niistä on kiva lukea ja mukava katsella kuvia. Ennenkaikkea tekee kuitenkin teille ulkoilijoille tosi hyvää, ettei mene kaikki aika erilaisten koneiden ääressä...

arvaa kuka

Saka kirjoitti...

Heh, joo kyllä tässä itellekin tuli hinku tehdä näitä retkiä enempi, varsinkin kun vaelluskunto on näköjään parempi kuin luulin. Kipuja kun ei tullut ja tuo 6 tunnin kävely meni suht pienellä kipumäärällä läpi :D

Ja ihan totta on, että koneen ääressä saan viihtyä vähemmänkin :P