九州 - Kyushu Osa 3 - Aso

Seuraavana vuorossa oli Aso, joka on tunnettu vuorestaan, Asosta (mistäköhän on kaupungin nimi tullut...). Aso sattuu myös olemaan yksi maailman suurimmista tulivuorista.

Saavuttuamme Asoon, kävimme ensin syömässä paikallisessa perheravintolassa. Nähtävyys, jonka halusimme nähdä, oli tietenkin vuori itse. Matkaa vuorelle oli 6.6km asemalta, joten ajattelimme sen olevan ihan mahdollinen matka kävellä. Päätimme, että jos matka on liian rankka, otamme bussin kun palaamme takaisin.

Matka alkaa. Keli oli onneksi hyvä, vaikkakin hieman viileähkö, mutta vaatetta oli tullut mukaan tarpeeksi. Takana näkyy Aso vuoren huippuja.

Koska olimme matkalla ennen kevään tuloa, olivat maisemat hieman ankeahkot, mutta maasto oli jännästi muotoutunut, kenties sulaneen lumen takia, koska patoja näimme matkalla muutaman.

Matka oli myös pidempi kuin miltä aluksi tuntui. Määränpää oli huipulle vievä köysirata, joka olikin hieman ylempänä kuin olimme ajatelleet. 6.6km matkasta suuri osa olikin ylämäkeä, joten vei hieman kauemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Onneksi olimme syöneet ennen matkaa, joten energiaa riitti.

Melkein perillä. Taustalla näkyy jo köysirata. Valkoinen rakennus oli jokin buddhalainen temppeli, jossa emme kuitenkaan käyneet sisällä.

Matka oli sen verran rankka että päätimme menevämme bussilla alas, rakennuksessa näytti myös olevan bussipysäkki. Kysyttäessä meille kuitenkin sanottiin, että bussia ei ollut...kenties vuodenajasta johtuva, tai pysäkki oli vain vanha jäänne. Edessä oli siis vielä kävelymatka alas, mikä ei houkuttanut ollenkaan. Ensiksi kuitenkin huipulla käynti.

Ylös menimme köysiradalla, ja matka kesti n. 10 minuuttia.

Tällä kärryllä kuljettiin. Väkeä ei ollut hirveästi. Saapuessamme alas tuli joukko vanhempia rouvia, ylös mentäessä mukana oli vain kaksi henkilöä meidän lisäksemme. Alas tuli muutama enempi, mutta tungosta ei todellakaan ollut.

Vihdoin huipulla!

Ylös kävellessämme huomasimme tien varressa jänniä betonista valettuja bunkkerin takaisia rakennelmia. Varmasti en osaa sanoa syytä, mutta kyseessä on tulivuori, joten syynä luultavasti vuoren kaasut, jotka tuulen kääntyessä eivät ole hyväksi. Köysiratakin suljetaan hetkellisesti jos tuuli tuo kaasut väärään suuntaan riittävällä voimakkuudella.

Aso vuoren caldera (en tiedä onko suomenkielistä termiä). Tämä ei siis ole kraateri, vaan caldera. Muodostunut tulivuoren kammion tyhjetessä purkauksessa, ja sen jälkeen romahtaessa. Kyseessä on myös aika isohko caldera. Kuvassa vasemmalla, calderan yläpuolella voi nähdä pieniä valkoisia pisteitä, jotka ovat autoja, tai busseja. Olimme itse vuoren toisella puolella, joten emme nähneet calderan sisään, mutta näimme sen koko komeudessaan kauempaa ja ylempää.

Hyvin vaikuttava ilmestys oli, ja myös jollain tavalla uhkaava ja pelottava. Tuuli oli myös suht voimakas, joten kaiteista pidettiin myös kiinni. Korkeanpaikankammo ei myöskään helpottanut asiaa.

Vuoren valloittaja. Ylös oli kävelty, ja oli kyllä sen arvoista. Ensimmäinen tulivuori minkä näen, ja oli kyllä hienoa katseltavaa.

Siellä on käyty. Pitihän se ottaa kuva kyltin kanssa todisteeksi.

Huipulla käynnin ja kuvien ottamisen jälkeen alkoi matka alas. Aikaa ei mennyt niin paljon kuin ylös tultaessa, ja kävely oli hieman helpompaa alamäkeä pitkin.

Alas tultaessa päätimme aloittaa matkan hotellia kohti, koska aikaa oli mennyt vuorivaelluksessa jo aika paljon. Hotelli ei ollut ihan aseman lähellä, joten hotelli lupasi lähettää jonku hakemaan meitä lähimmältä asemalta. Päätimme syödä illallista jossain aseman lähellä olevassa ravintolassa ennen hotelliin menoa. Hotellimme oli pension, eli tavallaan normaali isohko talo, joka toimi samalla hotellina.

Junamatkalla alkoi kuitenkin hieman huolestuttamaan, että löydämmekö oikeasti mitään syömispaikkaa, koska seutu tuntui olevan hyvinkin maalaismaista. Asemalla huomasimme kuitenkin onneksemme, että yksi paikka oli aivan aseman vieressä. Sisälle mentäessä paikkaa pitävä vanhahko pariskunta sanoi että olivat juuri sulkemassa, mutta että voisimme vielä syödä jos tilaisimme jotain helposti valmistettavaa. Raamenit lähti tilaukseen ja saimme onneksi syödäksemme.

Ravintola jossa söimme. Kuva otettu seuraavana päivänä, koska pimeällä oli vaikea saada kuvaa.

Syötyämme odotimme kyytiämme hotellille. Kyytimme olikin yllättäen taksi, jota emme kuitenkaan joutuneet maksamaan. Matka kesti noin 10 minuuttia, joten hotelli ei todellakaan ollut lähellä asemaa. Paikka oli kuitenkin mukava.

Hotelli ei ollut hirveän hotellimainen, vaan lähinnä iso normitalo. Aika hiljaista oli, ja yläkerrassa ei tainnut muita vieraita olla ollenkaan. Alakerrassakin taisi olla vain yksi perhe. Illalla talossa oli kuitenkin menoa, koska taisi olla vieraita kylässä paikkaa hoitavalla perheellä.

Aamulla saimme kyydin takaisin asemalle, ja aloitimme taas matkan seuraavaa paikkaa kohti.

九州 - Kyushu Osa 2 - Yufuin

Bepun jälkeen matka jatkui vuorille. Otimme bussin Bepusta suht aikaisin aamulla, ja noin tunnin päästä pääsimme Yufuiniin, joka on pieni kaupunki, myöskin kuuluisa kuumista lähteistään.

Tässä näkyy Yufuin, kun bussimme oli päässyt vuorten läpi ja oli laskeutumassa laaksoon. Yufuin sijaitsee vuorten keskellä, ja on aika pieni kaupunki. Meidän epäonneksemme sää oli hyvin sateinen juuri tänä päivänä, joten sateenvarjo oli kovassa käytössä. Välillä satoi kovaa välillä ei ollenkaan, mutta haittasi kyllä hieman nähtävyyksiin tutustumista. Meidän oli tarkoitus käydä kävelemässä hieman metsän suunnassa, mutta kelin takia ei oikein enää innostanut.

Vuoret olivat kuitenkin näyttäviä, ja väkeäkin tuntui olevan.

Kadulla törmäsimme jopa Hello Kitty alttariin, Japanilaiset todella tykkäävät Hello Kittysta. Jokaisella alueella Japanissa on vielä oma versionsa, ja tämä on kai Yufuin versio. Eräs vaihtari on innokas Hello Kitty fani, ja on aina keräilemässä eri versioita eri alueilta, ja niitä todellakin tuntuu riittävän. Kuvassa Siying rukoilemassa jotain kultaiselta Hello Kittylta.

Yksi Yufuinin kuuluisista nähtävyyksistä on Kinrin järvi. Sadekelillä ei ehkä yhtä nätti kuin auringonloisteessa. Kinrin nimen kanjit tarkoittavat kultaista suomua. Nimi pohjautuu siihen, että joku Japanilainen kiho näki järvessä olevien karppien suomuista heijastuvan auringonvalon, ja se sai järven näyttämään kultaiselta. Karppeja järvessä on yhä, mutta kelin takia ei voitu nähdä pitääkö tarina paikkansa.

Nähtävästi karppien kalastus on sallittua, vaikka kyseessä on kuuluisa järvi.

Vuoret osaavat näyttää hienolta kelistä riippumatta. On myös mukava olla hieman maalaisemmissa maisemissa, koska kaupungit eivät ole niin ahtaita. Hieman tuli suomi mieleen jotenkin, lukuunottamatta tietenkin vuoria...

Kävelyn jälkeen palasimme hotelliin, johon olimme tavarat jo laittaneet. Hotellissa oli onneksi (tietenkin) kuumalähdekylpy, ja tässä paikassa vielä toimi perhesysteemillä, eli jos oven edessä sandaaleja joku on sisällä. Sai kylpeä ilman tuntemattomia ihmisiä. Ulkokylpy oli kuitenkin tyhjä jostain syystä, ehkä kelin takia, koska katosta ei kylvyssä ollut. Illalliseksi ostettiin kuvassakin näkyvä pikaraamen. On kyllä eri sarjaa suomessa saatavien nuudelien kanssa. Vesi vain lisätään, ja mukana tulee keittoon tarvittavat aineet pusseissa, sekä vielä lihanpala. Ihan hyvää on, vaikka ei ihan ravintolaversiolle pärjää. Säästettiin rahaa olemalla syömättä ravintoloissa liikaa, ja varsinkin Yufuin on kallis paikka syödä, se lounaalla huomattiin.

Aamulla maa oli vielä märkä, mutta sade oli jo hävinnyt. Kävelimme juna-asemalle ja aloitimme matkan kohti seuraavaa etappia. Vielä kerran voin mainita, että vuoret olivat todella upeita! Ei ole tullut liikaa niitä nähtyä :P

Juna-asema oli tällaisessa pienessä paikassa tietenkin pieni, ja juna oli dieselkäyttöinen pikkukärry. Matka taittui kuitenkin sillä ihan mukavasti. Evääksi olimme ostaneet 300 yenillä ison säkin mandariineja, halpaa ja hyvää.

Seuraava osa seuraavaksi.

九州 - Kyushu Osa 1 - Beppu

Heips, olin siis viikon reissulla Kyushussa tuossa noin viikko sitten. Tuli kierreltyä aika monta paikkaa ja kuviakin tuli vaatimattomat melkein 1000 kappaletta. Vihdoin sain itseni kirjoittelemaan reissusta blogiin, ja päätin jakaa tämän nyt osiin, helpompi ehkä hahmottaa, ihmiset jaksaa lukea, ja minä kirjottaa..

Ensimmäisenä oli siis vuorossa matka Kyushuun. Matkan voi taittaa shinkansenilla muutamassakin tunnissa, mutta hinta on silloin aika kova. Tämän vuoksi päätimme tehdä matkan laivalla.

Tässä kuva laivastamme, Himawarista, eli auringonkukasta, Osakan satamassa. Paatti oli siis aika samanlainen kuin jotkut Viroon menevistä laivoista, eli tylsä. Ei juuri muuta ollut kuin ravintola, sekä tietenkin japanilaiseen tapaan yleinen kylpy.

Laivassa nukkui kuitenkin ihan hyvin.

Laivamme saapui aamulla Beppu nimisen kaupungin satamaan. Kaupunki on kuuluisa kuumista lähteistään, ja on aika vulkaanisesti aktiivista seutua.

Tämä patsas oli Bepun aseman edessä. Kuulemma herra toi turismin Beppuun ja tunnettiin nimellä Shiny Uncle. Hän myös piti lapsista. Se mitä ihmettä tuossa patsaan kuvaamassa tilanteessa tapahtuu, ei ole mitään hajua.... takana näkyvä hökötys jossa vettä maasa, on käsille tarkoitettu kuuma kylpy. Ihan mukavan tuntuista oli.

Bepussa kuuluisa nähtävyys on Helvetit, eli japaniksi Jigokut. Vulkaanisia lähteitä, jotka eivät kuitenkaan sovellu kuumien kylpyjen lähteiksi. Niitä on Bepun alueella 10 kappaletta, joista 8 aika vierekkäin, joten niitä lähdettiin katselemaan.

Ensimmäisessä Helvetissä oli myös eläimiä, koska lämmin vesi varmaankin antaa mukavia oltavia joillekin eläimille. Kuvassa siis virtahepo jos joku ei tunnista :P

Helvetin valloittaja poseeraa. Näillä alueilla oli aika vahva rikin tuoksu, joka on aika sama kuin kananmuna, mutta ei ihan tuore sellainen.

Ensimmäisen Jigokun nimi oli Yamajigoku, eli vuorihelvetti. Lämpötila vedessä oli n. 90 astetta.

Seuraavana oli Umijigoku, eli merihelvetti. Nimi varmaankin mukavan sinisestä väristä. Korissa joka vedessä on, on kanan munia, joita on kätevä keittää tässä kuumassa vedessä.

Toinen kuva merellisestä helvetistä.

Poseeraan tyylikkäästi jonkin jigokun edessä.

Paholaishelvetti oli mutainen ja kupli jatkuvasti. Lämpötila oli korkea, ja varoituskylteissä varoitettiin että tuonne putoaminen on aika varmasti loppu. Kuuma lämpötila ja muta yhdessä tekevät ikäviä juttuja.

Taas sinertävä Jigoku. Tässä lämpötila oli 100 asteen luokkaa. Kuvassa näkyvä höyry puski esiin myös aikamoisella paineella.

Söimme Jigokun höyryssä höyrytettyjä pullia, herkullista oli~

Paholaisvuorihelvetin edessä oli tämä demonipatsas.

Jigoku itsessään oli hyvin höyryinen. Kylteissä sanottiin että tämän jigokun höyryn paine liikuttaisi veturiakin, eli aika kova voima.

Lämpötila oli oiva krototiilien kasvattamiseen täällä. Jaksoivat kyllä olla paikallaan nätisti nämä elukat.

Valkoinen helvetti. Väri johtui tai loi valkoista kiveä, jota käytettiin johonkin...mutta en kyllä enää muista mihin... mielenkiintoista, eikö totta! :D

Välipiristeenä tämä auto, joka on kuin varastettu Back to the future elokuvan kuvauksista. Näin auton kaksi kertaa, ja toisella kerralla olin kameroineni tarpeeksi nopea!

Verihelvetti, oli arvatenkin punainen. Taisi johtua punaisesta mudasta.

Viimeinen jigoku oli geysir, joka teki n. 6minuutin purkauksen joka 30 minuutti. Odotin jotain isompaa ja hienompaa, joten oli pieni pettymys tämä...

Jigokukierroksen jälkeen lähdimme kävelemään, ja etsimään lähistöllä piileskelevää järveä. Järveä emme kuitenkaan löytäneet, koska emme uskaltanee kävellä liian pitkälle, viimeisten bussien mennessä jo kuudelta illalla. Iltakävelystä olisi muuten tullut aika pitkä.

Löysimme kuitenkin tämän koulun, jotakuinkin keskellä ei mitään! Tyhjähän se oli, varmaankin loma, mutta mietimme kyllä että miten lapset tänne kouluun jaksaa tulla. Kesällä ja keväällä kyllä varmaan ihan nättiä seutua.

Lisää maisemaa kävelyretkeltä.

Tässä hotellimme Bepussa. Julkinen kylpy oli tietenkin olemassa, kaupunki sentään kylvyistä tunnettu. Hintakin oli ihan hyvä.

Seuraava osa matkasta myöhemmin!