Syntymäpäiväjuhlat

Oli synttärit tuossa 10 päivää sitten, ja käytiin juhlimassa hieman niitä. Juhlittiin samalla Siyingin synttäreitä, koska ei ole kuin 4 päivää eroa.

Varattiin yhdestä izakayasta tilaa, ja kutsuttiin kavereita mukaan. Lopulta oli 17 henkilöä. Izakayassa oli meillä ihan oma huone, jossa kaksi pöytää. Otettiin tietenkin syö ja juo niin paljon kuin haluat 2 tunniksi, joka maksoi vain 3500 yeniä, eli jotain 20 euron luokkaa. Tulee ikävä Japanin ravintoloiden hintoja kyllä ihan taatusti kun suomeen palaa.

Tässä yhteiskuva juhlista. Kivaa oli, ruoat ja juomat hyviä, ja kakkukin saatiin! :)

九州 - Kyushu Osa 6 - Hakata

Viimeisenä vuorossa oli Hakata. Hakata sijaitsee Fukuokan prefektuurissa, ja Hakatan kaupunki on tavallaan puolet Fukuokan kaupungista. Jotenkin näin se on. Hakata/Fukuoka on myös luultavasti isoin kaupunki kyushulla.

Ensimmäisenä päätettiin vierailla Fukuoka towerissa. Kuvassa itse torni, ja minuakin voi nähdä kuvan alareunassa. Torni on jotain 160 metrin korkeusluokkaa, ja on yksi Japanin korkeimpia rakennuksia. Kyseessä on myös torni, eikä rakennus, vaikka lasinen onkin. Suurin osa kerroksista on vain teräsrakennelmaa.

Ylhäällä oli ihan hyvät näkymät, mutta hieman korkeus hermostutti. Kulmaan uskalsin kävellä pitäen tiukasti kiinni kaiteista :P

Tässä näkymä kaupunkiin, ja kuten näkee, aika iso se on.

Tornin vieressä rannalla oli tämä häärakennelma. Paikka siis tehty vain häiden viettoa varten. Japanissahan länsimaalaistyyppisiä kristillisiä häitä ei vietetä yleensä uskomusten takia, vaan koska ne näyttää kivoilta. Kristinusko ei ole niin laajalle levinnyttä täällä. Uskonnolliset häät ovat sitten shintolaisia tai joissain tapauksissa buddhalaisia.

Tornin jälkeen mentiin lähellä sijaitsevaan puistoon, missä oli aika isohkon kokoinen lampi. Kuvassa näkyy siitä vasta noin puolet. Edessä näkyvän saarekerykelmän takana on toinen puoli.

Saarekkeiden silloilla tuli oikea Japanilainen miekkailufiilis.

Jota jotkut meni piiloon.

Linnut viihtyivät tolpilla. Olisi kuva ollut hieman kivempi jos joka tolpalla olisi ollut lintu, mutta meneehän se näinkin.

Paikassa sai myös vuokrata polkuveneitä. En ollutkaan kokeillut moista pitkään aikaan, joten pitihän sitä reissu tehdä. veneellä sai vapaasti mennä lammen yhdessä osassa. Venettä ohjattiin myös ratilla, eikä polkimien vuorottelulla, joten ajo oli hieman helpompaa kuin niillä masiinoilla millä aiemmin olen mennyt.

Hakata on, toisin kuin Osaka ja Tokio, bussikaupunki. Junia on tietenkin myös, mutta ei hirveän paljoa, joten bussit hoitavat suurimman osan liikenteestä. Tässä kuva Japanilaisesta bussista. Kooltaan hieman pienempia kuin suomessa, ja penkkejä reilusti vähemmän. Matka maksetaan myös vasta matkan päätyttyä. Kortilla ensin leimataan bussiin tultaessa, ja poistuessa. Rahalla maksettaessa kyytiin noustessa otetaan lappu jossa on numero, joka on myös etuosassa olevassa paneelissa. Sen avulla näkee sitten kuinka paljon joutuu maksamaan. Sisään tullaan takaovesta, ja poistutaan etuovesta. Toimii ihan kätevästi ja pummilla meneminen aika hankalaa, joten suomi voisi ehkä ottaa oppia. Loppuisi tekosyyt lippujen hintojen nostamiselle..

Puiston jälkeen käytiin syömässä Raamen Stadiumissa. Syötiin kaksi annosta, mikä oli ehkä hieman liikaa. Oikealla tonkotsu raamen, eli keitto on tehty sian luuta uittamalla. Haju hieman pistävä, mutta maistuu hyvältä. Vasemman puoleinen on hokkaidon tyyli, eli misoraamen. Nuudelit hieman paksumpia, ja on hyvää. Raamen on herkkua kun sen osaa tehdä.

Stadiumilla pääsi leikkimään raamenin katukaupustelijaa.

Seuraavana päivänä mentiin aamiaiseksi, tai ehkä pikemminkin brunssiksi syömään taas raamenia, onhan hakata siitä kuuluisa. Ja mentiin paikkaan jota Japanilainen ystäväni suositteli, eli Ichiran. Paikassa syödään aina tiskillä, ja alueet on aidoitettu, joten jutustelu on hieman hankalempaa. Syynä on se, että voi paremmin keskittyä syömiseen.

Raamenia tilatessa ensin täytetään tämä lappu, jossa päätetään millainen raamen halutaan. Kuinka paljon öljyä, valkosipulia, kuinka tulista, kuinka kova nuudeli jne. Japania osaamattomille paikassa oli myös englanninkielinen lappu, mutta kuva tuli otettua japaninkielisestä.

Kuva tiskistä. Kaikki tarpeellinen löytyy, eli puikot, lusikka, servettejä ja vesihana. Edessä olevasta aukosta paikan tyypit sitten hoitavat tilaukset. Heitä ei edes näe kokonaan, koska aukko on niin matalalla. Kun raamen on tuotu, he sulkevat aukon kokonaan, jotta voit keskittyä olennaiseen, eli raamenista nauttimiseen.

Tässä itse raamen. Tämä on kanaalikaupungin spesiaali, jossa käytiin siis syömässä. Osakassa on myös ichiran, jota onkin jo kokeiltu, ja kananmuna puuttuu sieltä, mutta muuten on samaa, eli aivan taivaallista. Voin kyllä sanoa, että ichiran on parasta raamenia mitä Japanista olen tällä hetkellä löytänyt. Jos tulette japaniin, olette velvoitettuja syömään ichiranissa (koska minä vaadin o_o), ja onneksi heillä on ravintoloita aika monessakin kaupungissa. Hankala uskoa että noinkin yksinkertainen ruoka voi maistua noin hyvältä, mutta kyllä on vaan onnistuttu.

Hakatan jälkeen ruvettiin valmistautumaan laivalle lähtöön ja Osakaan paluuseen.

Ennen kuin laiva lähti käytiin kuitenkin Kokura nimisessä pikkukaupungissa katselemassa tätä linnaa. Sisälle ei kuitenkaan jaksettu tällä kertaa mennä.

Tällä kertaa ei ollut omaa hyttiä laivalla, vaan nukuttiin isossa huoneessa, missä oli monta sänkyä pienten käytävien molemmilla puolilla. Sängyissä oli myös verhot, joten sai nukkua aika rauhassa, kunhan lapset hiljenivät. Kyushu oli ihan mukava nähdä, vaikka siitä nyt nähtiinkin vain pohjoisosa, mutta tuli sentään nähtyä!

Seuraavaksi onkin juttua taas Osakasta.

九州 - Kyushu Osa 5 - Saga

Kumamoton jälkeen matka jatkui Sagan prefektuuriin Sagan kaupunkiin. Kyseessä hieman pienempi kaupunki, ja aika maalaismaiselta seutu vaikutti. Ensimmäisenä oli tarkoitus matkata erääseen historialliseen puistosysteemiin.

Maisema oli hieman avarampaa kuin mitä Osakassa näkee, mikä oli ihan kivaa vaihtelua kylläkin. Japanin maaseutumaisemat ovat myös kivaa katseltavaa.

Minä ja Siying puistojutun maskotin kanssa. Kyseessä on siis alue, jolta löydettiin kaivauksissa maan alta raunioita vanhoista yayoi-ajan rakennuksista. Alueen päälle päätettiin sitten rakentaa jäljennös kylistä, ja päästää ihmiset katsomaan miten muinaisessa Japanissa elettiin. Rakennukset on siis tehty suoraan raunioiden päälle, nostaen maata tarpeeksi, jotta rauniot ovat yhä turvassa. Kylät on myös rakennettu samoilla tekniikoilla kuin entisaikaan, jotta kaikki olisi mahdollisimman uskottavaa.

Tässä jonkinlainen vallihaudan tai tulvakanavan näköinen rakennelma. Kuivaa oli, ja päivä oli muutenkin todella kuuma.

Talot oli rakennettu puoliksi maan alle, luultavasti jotta eivät kuumene liikaa. Kuvassa näkyy yksi kylistä.

Näkymä talon sisälle, jossa mallinuket elelevät rauhallisesti. Huomaa että tähän aikaan kulttuuri oli ulkoisesti hyvinkin erilaista siitä mitä se myöhemmin Japanissa on ollut.

Tässä yhden kylän päärakennus, jossa pidettiin kokouksia ja muita sellaisia. Toisin kuin muut talot, tämä oli rakennettu noin 4 metriä maan päälle, tornin tapaan.

Päivä oli siis todella kuuma, yllätti hieman. Muilla paikoilla lämpötila oli enempi muutaman plus asteen luokkaa, mutta täällä taisi mennä jopa yli 20 asteen auringossa. Alkoi tulla olo hieman tukalaksi.

Puisto oli ihan kiva, mutta hieman iso. Energia ei kuumuudessa riittänyt kiertämään koko aluetta, ja koska kevät ei ollut vielä saapunut, ruohikko oli aika kellertävässä vaiheessa. Itse Sagan kaupunki oli myös hieman pettymys, koska mitään muuta hirveän kiinnostavaa nähtävää ei oikeastaan ollut. Pieni linna olisi kaupungissa ollut, mutta oli niin pitkällä ja olimme liikkeellä hieman myöhään, joten sitä emme nähneet. Kävelimme lähinnä kaupungilla puistoreissun jälkeen ja suuntasimme sitten hotelliin syömään illallista.

九州 - Kyushu Osa 4 - Kumamoto

Seuraavana matkalla vuorossa oli Kumamoto. Paikka on ehkä parhaiten tunnettu Kumamoton linnasta. Kaupunkia ympäri matkattiin ratikalla, mitä ei japanissa hirveän montaa kertaa ole nähnyt. Täällä kuitenkin toimi. Oli myös aika halpaa, koska koko päivän matkan sai noin 400-500yenillä.

Tässä hieman kuvaa kaupungista. Kyseessä siis isompi kaupunki, ja hieman aukinaisempi kuin Osaka, joka taitaa olla yksi Japanin ahtaimmista paikoista. Kuvassa keskellä näkyvä valkoinen pytinki on hotelli jossa yövyimme.

Ensimmäisenä oli vuorossa Linna. Ratikalla pääsi näppärästi lähelle. Paikkaan pääsi halvemmalla sisälle koska jotkut paikat oli remontissa. Taustalla näkyy itse linna. Piha oli hieno, paljon kivisiä muureja. Hienompi olisi varmaan ollut keväämmällä, kun kukat alkaa kukkimaan ja ruoho vihertämään.

Temppelillä käytiin pesemässä kädet ja juomassa. Rituaalityylillä tietysti.

Linnan portilla sai myös poseerata näiden soturimiesten kanssa. Lähemmäksi en uskaltanut mennä...

Linna lähempää.

ja vielä lähempää! Alareunassa bloggaaja itse. Linna oli hieno, mutta taas sisältä aika modernisoitu, kuten Osakan linna.

Sisällä oli pienoismalli linnan päätornista ja jostain pienemmästä tornista.

Pienoismalli linnan tatamihuoneesta. Taustalla jättiläismäinen Siying!

Tässä vain hengaillaan linnan luona.

Kivimuureja kun tutkailee niin huomaa, että ei ninjoilla hirveän vaikeeta ollut kiivetä ylös niitä pitkin. Ainoa ongelma on harjas ylhäällä, mutta ei sekään hirveä este ole. Kaipa niillä kuitenkin vartijoita on ollut aika lauma turvaamassa alueita.

Mikäs se tämä! Suomessa vähintään helsingissä matkustavien pitäisi tunnistaa. Oli kyllä yllätys että tällaisen näkee japanilaisessakin sporassa! Pienistä jutuista tuli suomi kyllä kovasti mieleen.

Linnan jälkeen mentiin lähistöllä olevaan Japanilaiseen puutarhaan. Paikka oli nätti, mutta ruoho ei ihan ollut vihreäksi ehtinyt...

Kuulemma paikka on yksi neljästä parhaimmasta Japanilaisesta puutarhasta. Olisi kyllä ollut kiva nähdä täydessä loistossa.

Syötävää linnuille ja kaloille sai ostaa puutarhasta, ja sai elukat aika tehokkaasti liikkeelle. Itse ei ruokittu, mutta kuvassa näkyvä Japanilainen herra sai linnut kimppuunsa.

Siying näyttää viemärinkannessa olevasta kartasta puutarhan sijainnin.

Kumamoto oli ihan mukava paikka, ja oli kiva parin päivän pikkukylissä viihtymisen jälkeen päästä oikeaan kaupunkiin. Oli myös hieman erilainen kaupunki, koska ei ollut liian ruuhkainen, ja tiet leveitä, joten tilaakin oli.

Illallisena taas pikaraamenia...rahaa piti jossain säästää.