Vuorta kohti, ja sen yli!

Toukokuussa käytiin hieman vaeltamassa taas. Tällä kertaa ei menty ihan asfalttia pitkin, vaan aikomuksena oli vaeltaa ihan oikeasti luonnossa, ja kiivetä samalla yksi vuori ylös. Matkaan oli tarkoitus kuluttaa noin 4-5 tuntia yhteensä. Lähdimme junalla Osakasta kohti asemaa joka oli aika lähellä vuorta (vuoren ja aseman nimi on kyllä karannut muistista täysin, yritän metsästää jostain). Aseman vierestä oli tarkoitus ostaa hieman evästä, mutta paikka oli niin maalaisseutua että konbineja ei ollut lähellä lainkaan. Ongelmilta kuitenkin vältyttiin, koska aseman vieressä oli pieni kuppila, jossa vanha rouva teki meille onigireja ja takoyakia mukaan.

Näin matka alkaa. Riisipeltojen poikki käveltiin ja sitten vain ylöspäin. Kuvassa Artjom ja Eric, joiden lisäksi reissulla oli mukana minä ja Siying.


Heti alussa nähtiin paikallista eläimistöä. Ei tietoa oliko tämä myrkyllinen vai ei, mutta pakeni nopsaan kivenkoloon.

Kuten näkyy, ei asfalttiteitä tällä kertaa. Luonto oli myös enemmän elossa näin keväällä, ja lämpötilakin oli ihan mukava. Miinuspuolena oli, että polkua piti alussa hieman haeskella.

Vaeltelu ei ollut pelkästään kävelemistä, vaan välillä polku muuttui niin jyrkäksi, että jouduimme kiipeämään köysien avulla. Ei nyt kuitenkaan mitään kunnollista vuorikiipeilyä, mutta köysi tuli todella tarpeeseen. Aika pitkän matkaa köysiä jatkuikin. Sai kädet tehokkaasti väsymään.

Hieman ylempänä maisemat alkoivat jo näyttää hienolta. Kuten kuvasta näkyy, metsä oli aika tiheää. Kuvassa näkyvän laakson toisella puolella olisi kai ollut helpompi tie, mutta pidempi. Ja tien tuntija Artjom halusi jotain kukkaa nähdä, jonka oli tarkoitus olla tällä reitillä minkä valitsimme. Kukka ei kuulemma kuki pitkään.

Reitti oli monipuolinen. Tässä hiekkaista poluntapaista kulkien. Hyvin jyrkkää sellaista myös! Tässä kohti jalatkin alkoivat jo tuntea vaeltamisen riemun.

Ylhäältä oli sitten lopulta hyvät näkymät, joten matka kannatti! Ainakin tässä kohti. Aikaa meni tosin hieman enempi ylöspäin tultaessa jo, koska olimme kai alussa menneet hieman väärää reittiä. Lopulta löysimme kuitenkin reittimerkit ja seurasimme niitä sen jälkeen tarkasti. Kuvassa kauempana näkyy meri.

Väsynyt mutta tyytyväinen vaeltaja.

Sitten alkoi alaspäin vaeltaminen. Ainakin hetkeksi. Tarkoituksenamme oli päästä köysiradalle, joka sijaitsi vuoren toisella huipulla. Tässä välissä oli kuitenkin vielä kolmas huippu! Joten matkamme meni siis alas, ylös, alas ja vielä kerran ylös. Hirveän korkeita nousujen ei pitänyt kuitenkaan olla, mutta väsyneenä kuulosti liialliselta.

Taas luikerteleva ystävä. Ei taaskaan tietoa oliko myrkyllinen, kukaan kun ei ollut meistä mikään asiantuntija, mutta taidokkaasti kiipesi puussa.

Kuvassa kauimmaisella huipulla voi nähdä maalimme, köysiradan talot. Vielä on matkaa. Pilvet alkoivat myös kerääntyä, ja kello oli jo aika paljon. Aloimme hieman miettimään että mihinköhän asti köysirata mahtaa olla auki.

Näitä lappuja oli aina vähän väliä, joten tiesimme että apua ainakin saisi paikalle jos jotain kävisi. Helpotti oloa ainakin jossain määrin :P

Buddhalainen patsas löytyi ylhäältä, emme kuitenkaan tiedä mikä sen tarkoitus oli.

Viimeisen huipun juurelta löysimme pienen retkeilyalueen, jossa pääsimme vihdoin lepäilemään riippumatoissa. Kuvassa Eric. Siinä sitten lepäillessämme kuulimme kuulutuksen jossa sanottiin köysiradan sulkeutuvan kello 17. Kellohan oli siis jo 16:40, joten pieni paniikki iski! Olimme vaeltaneet tässä vaiheessa jo yli 6 tuntia, joten alas kiipeäminen pimeässä ei todellakaan houkutellut! Sitten vain ripeästi patikoimaan.

Kaiken huipuksi saapui nopeasti sumu. Kuvassa Siying, ja sumussa kauempana voi nähdä Artjomin. Rinteessä olevat peittee ovat siitä syystä, että paikka sattuu talvella olemaan hiihtokeskus. Näillä rinteillä ei kai oikeasti olisi saanut edes kävellä, mutta mitäs tällaiset ulkomaalaiset tietävät~

Pääsimme köysiradalle juuri ennen viittä, ja saimme selville että viimeinen kuljetus onkin 17:15! Se oli helpotus. Päätimme siis odottaa sitä ja syödä hieman jotain sokerista jotta pysyisimme pystyssä. Kuvassa näkyy köysiradan laituri, joka sumussa oli aika jännän näköinen paikka.

Köysiradalla pääsimme sitten alas kätevästi, ja sumusta pois. Tässä kuva köysiradan alapäästä. Sumua riitti, sadetta ei onneksi paljoa.

Voittajafiilis! noin 7 tunnin vaelluksen jälkeen vuori oli voitettu. Edessä tosin vielä noin tunnin kävely alas asemalle, mutta asfaltilla sujui ihan sutjakkaasti.

Riisipelloille pääsimme taas ja sitten vain junaan ja kotiin. Jalat olivat hieman väsyneen tuntuiset pari päivää tämän jälkeen, mutta kivuilta vältyin itse onneksi. Kaikki muut eivät ollee yhtä onnekkaita. Rankka mutta mukava reissu :) ...ja pahempaakin oli sitten vielä tulossa. Siitä myöhemmin.

Niin, ja sitä kukkaa emme nähneet lainkaan...

Aoi matsuri - Japanin vanhin festivaali

Toukokuussa oli Kiotossa Aoi matsuri, eli sininen festivaali, joka on Japanin vanhin yhä harjoitettava festivaali. Aloitettiin siis jo Heian aikakaudella noin 1500 vuotta sitten. Festivaalin oikeellisuudesta ei ole täyttä varmuutta kuitenkaan, koska se lopetettiin sotien takia välillä muutaman sadan vuoden ajaksi ennen kuin aloitettiin taas uudestaan. Hirveän monimutkainen tämä ei kuitenkaan ole, vaan festivaalissa ihmiset kävelevät heian aikakauden vaatteet päällä temppelistä toiseen. Sanomatta ja tekemättä oikeastaan juuri mitään. Hieman tylsää siis oikeastaan, mutta tulipahan nähtyä!

Lähdimme vaihto-oppilaiden ja opettajien kanssa kaikki yhdessä Kiotoon, ja katselimme paraatia.

Ihmiset siis kävelivät vain hiekkatietä ohi, sanomatta mitään. Puvut olivat toki hienoja ja niitä olis jos minkälaisia. Hienommat herrat ratsastivat hevosilla.


Jotkut naiset saivat aurinkovarjon itselleen. Naisia oli myös eri ikäisiä aina pikkutyttöihin asti.


Myös härkävankkureita oli paikalla.


Festivaalin loputtua pois kävellessämme löysimme tämän hienon kultaisen possun, joka on nähtävästi tyylitietoinen!

Suomessa ollaan

Nyt siis on palattu takaisin Suomeen turvallisesti. Matka meni ihan hyvin, ja nyt yritetään sopeutua Suomen oloihin uudestaan. Tähän mennessä sujunut ihan hyvin. Tässä nyt vain tällainen väliaikaselostus kun taukoa oli tuossa parisen kuukautta.

Tarinaa Japanista on vielä tulossa! Oli vain hieman kiireistä joten blogia ei päässyt päivittelemään, mutta juttuja vielä tulossa näin jälkikäteen :) Pyrin laittamaan tarinaa piakkoin.