富士山 - Fuji vuori

Saimme siis muutaman vaihtarin kesken idean, että vallottaisimme Japanin katon, eli Fuji vuoren. Fuji on Japanin korkein vuori 3776 metrin korkeudessaan. Pitkän valmistelun jälkeen päätimme lähteä matkaan joitakin päiviä valmistujaisten jälkeen. Matkaa edeltävänä päivänä päätimme pitää juhlat, ja japanilainen ystäväni Yusuke tiesi hyvän Okinawa ruokaa tarjoavan paikan.

Paikalla oli aika iso porukka, mutta mahduimme pitkulaiseen pöytäyhdistelmään juuri sopivasti. Aluksi tutkailtiin että mitä se Okinawan ruoka oikein on.

Kun ruoka oli tilattu niin lavalle tuli muutama muusikko esittämään Okinawalaista musiikkia. Tässä kohti huomasi että yleisöstä aika moni taisi olla Okinawalta, koska osasivat laulaa mukana tärkeissä kohdissa. Hyvä meininki oli kyllä.

Keskustelu sujui mukavasti illan mittaan, ruoka oli hyvää, kuten oli musiikkikin. Illan lopuksi kaikki ravintolassa olevat ihmiset laitettiin mukaan tanssiin jota voisi kuvailla varmaankin Okinawalaiseksi letkajenkaksi :D meininki oli kyllä todella kova, ja hauska juhlia rentojen Japanilaisten kanssa.

Juhlia seuraavana päivänä oli aika lähteä Fujin suuntaan. Tarkoitus oli ensin hieman katsoa paikkoja muutama päivä ennen kiipeämistä. Matka taittui Fujia kohden Shinkansenilla.

Shinkansenin ikkunasta napattu matkakuva.

Siying poseeraa shinkansen junan kanssa asemalla, jossa olimme vaihtamassa junaa. Kaikki shinkansenit eivät pysähdy joka asemalla.

Artjom yritti levätä laiturilla pitkän illan jälkeen, mutta vartijat/poliisit eivät oikein pitäneet asiasta. Kuulemma makoileva ihminen tekee hallaa aseman imagolle :P koska ei voi tietää miksi joku siellä makoilee (sairaus, humala vai mikä).

Matkalla olivat siis mukana minä, Siying, Artjom, Aaron ja Nick. Tässä Artjom yrittää korjata kotikonstein teipillä Nickin kenkiä, jotka eivät todellakaan tuntuneet olevan Fujin huipulle riittävässä kunnossa. Hieman huolestutti kyllä miten ne jaksaa :P

Pysähdyimme matkalla Shizuokaan katselemaan paikkoja. Siellä löytyi muunmuassa tämä erittäin jännä piirros jalkakäytävällä, jotenkin tuntui että siinä on jokin vialla.

Paikalta löytyi myös tämä jännä kissa, jonka päättelimme olevan ulkomailta, kun sillä ei ole ruskeita silmiä. (heh heh)

Shizuokassa halusimme nähdä tämän Yayoi aikaisen kylän, joka näytti aika samalta kuin Saga-prefektuurissa Kyushulla näkemämme kylät. Saimme kuitenkin oppia miten Yayoi-ajalla sytytettiin tulta ja kuorittiin riisiä.

Shizuokan jälkeen matkamme taittui lähemmäs Fuji vuorta. Halusimme käydä FujiQ nimisessä huvipuistossa vuoren vieressä ennen kiipeämistä.

FujiQ puistossa oli mm. tämä hieno hamsteripatsas.

Laitteita oli monenmoista, ja aika paljon kaikenlaista mitä Suomessa ei ole näkynyt, kuten tämä hieno karuselli.

Näkymää puiston vesialtaan vierestä jossa kävimme polkuveneillä polkemassa.

Puistossa oli myös mielenkiintoisia seinäkirjoituksia, kuten tämä miesten vessan pisulaarien yllä :D

Ja tämä uloskäynnin vieressä. Kiitos, palaamme kyllä!

Japanissa kun oltiin niin piti tietenkin olla myös Gundam vetonaula (Gundam on Japanilainen robotti animaatiosarja), jossa päästiin korjaustiimiin jonka piti ladata ja asentaa ohjelmia oikean kokoiseen Gundam mechaan. Ei saatu asennettua kokonaan kukaan meistä, mutta hauskaa oli :)

Kauhutaloja oli myös, kuten tämä animaatiosarjaan pohjautuva. Ja Japanityyliin tietenkin panchira :P

Maailmanpyörässä oli erilaisia koppeja, joista osa tällaisia kokonaan läpinäkyviä.

Joista näki siis pelottavan hyvin suoraan alaspäin. Jännää oli.

Vuoristoradat olivat myös vähän hurjempia kuin mitä itse olen nähnyt, tai kokeillut. Tässä vaunut pyörivät ympäri 360 astetta useampaankin otteeseen.

Paikan suurin vuoristorata oli Fujiyama, jossa yksi kierros taisi kestää noin neljä minuuttia. Aaron ja Artjom uskalsivat tähän mennä, me muut emme viitsineet.

Tämä on taas puiston nopein vuoristorata, jossa tämä mukava 90 asteen nousu ja pudotus.

Joka näyttää tältä pudotessaan.

Muita laitteita olivat perusjutut, kuten ketjukaruselli, laserammuskelurata, kauhutalo vanhan sairaalan näköisenä, jossa näyttelijät kävelivät sisällä mitä ihmeellisempinä otuksina, samuraiseikkailu jossa piti pelastaa prinsessa, elävältä hautaamisen kokeilu jne. osia kokeiltiin, osia ei :P

Puistosta näki myös itse vuoren, jonne oli tarkoitus lähteä muutaman päivän päästä.

Gotenbassa, eli viimeisimmässä etapissamme hotellinamme oli tällainen hyvin perinteinen paikka. Mukavat tatamihuoneet, futonit sänkynä, alhaalla kuuma kylpy, vanhan talon malliin olematon äänieristys :P halpa oli myös.

Tässä näkyy toinen varatuista huoneistamme futonit lattialla.

Koska talo oli vanha, oli siellä myös kaikkea kiinnostavaa vanhaa tavaraa, kuten tämä vanha Geishanukke.

Käytävät olivat välillä hieman pelottavan näköisiä kun yöllä piti vessaan hipsiä.

Yön aikana sain vielä sopivasti lievän migreenin, mutta onneksi kiipeäminen ei ollut ihan vielä seuraavana päivänä, vaan silloin oli vielä tarkoitus katsella maisemia.

Kävimme myös päivää ennen katsomassa Gotenban outletteja, joista Nick vihdoin osti uudet kengät suuren painostuksemme takia. Tästä kuvasta näkee että uudet kengät olivat kyllä tarpeen :D arvaa kumpi on kumpi.

Gotenban asemalaiturilla makoilivat nämä mukavat kissat. Eivät olleet moksiskaan läsnäolostamme vaikka kulkukissoilta vaikuttivat.

Toinen oli vielä selvästi raskaana. Jännä juttu oli, että kissat makoilivat samassa paikassa kun palasimme matkaltamme illalla. Kissanelämää :P

Gotenban läheisyydessä oli jonkinlainen luola johon halusimme päästä, mutta tulimme paikalle liian myöhään. Päätimme siis vain katsella maisemia, jotka olivat kyllä hienoja. Japanin maaseutu on nättiä.

Hieman vihreää. Pellolla kasvateltiin jotakin, mutta ei tietoa mitä. Maisemien ihailun jälkeen päätimme viimeisenä iltana käydä syömässä hieman raamenia.

Asemalla ennen Gotenbaan paluuta näkyi seuraavan päivän kohde, eli itse Fuji.

Seuraavana päivänä matka alkoi. Otimme Gotenbasta bussin Subashiri reitin viidennelle asemalle, joka sijaitsi 2000 metrin korkeudessa. Koko matkaa ei siis ollut tarkoitus kävellä, siihen olisi mennyt muutamakin päivä. Aloitimme aamulla noin 11 aikaan.

Alussa oli hieman metsämaisemaa. Vihreää on tällä reitillä eniten, ja reitti on muutenkin vähiten jyrkkä kaikista ylös johtavista reiteistä.

Kauempana olevalla polulla on alaspäin tulevia matkailijoita, tarkoituksemme oli kuitenkin mennä alas eri reittiä. Kuvasta huomaa myös kuinka hiekka ja kivet ovat vulkaanisia.

Sää oli hieman pilvinen, mikä oli kuitenkin hyvä asia, koska aurinko ei päässyt porottamaan suoraan kohti. Edessä näkyvä pilvi lupasi kuitenkin heikkoa näkyvyyttä myöhemmin.

Kuudes asema, ensimmäinen lepo, lyhyt sellainen. Asema ei ollut edes auki, joten istuimme vain ulkona ja söimme hieman ennen kuin jatkoimme. Matkaa ei pituudella ole kuin noin 6-7 kilometriä huipulle, ja ylöspäin 1700, mutta matkaa kannattaa todellakin tehdä hitaasti. Ilma on ohutta näin korkealla, ja voimia kannattaa säästää.

Aika nopeasti kuudennen aseman jälkeen näimme jo hieman lunta. Se lupasi että sää viilenee nopeasti ylempänä.

Matkan varrella oli myös näitä hienoja kannustuskylttejä ihan ylös asti. Huomatkaa kiva englanti :D suurin osa oli kyllä ihan oikein, joten mietityttää onko tuo tahallinen, jotain murretta vaikka, ei voi tietää.

Seitsemännellä asemalla matkaa oli jäljellä vielä tämän verran. Sää alkoi myös viilentyä sen verran että piti pukea vähän lämpimämmin päälle. Söimme taas hieman taukoa pidellessämme. Ylin asema on siis asema 10, asemia oli  kuitenkin myös seitsemän ja puoli jne. joten tarpeeksi usein.

Aaron lepäilemässä seitsemännen aseman edessä.

Hieman asemalta lähdön jälkeen sää muuttui sumuiseksi, vai pitäisikö sanoa pilviseksi. Tunnelma muuttui aika paljon kiivetessä pilven sisällä.

Hieman vulkaanista kivimaisemaa.

Edessä seuraava asema, se tarkoittaa että lepo on lähellä!

Tällä asemalla oli ihmisten lisäksi myös koiria asustelemassa. Näköjään ne pärjäävät tällaisessa korkeudessa ihan hyvin.

Minä hienon matkavarustuksen kanssa.

Maisemaa allamme. Näkyvä asema on koirien asuttama asema. Matka ylös oli aika pilvinen, joten hirveän kauas ei nähnyt missään vaiheessa.

Matka jatkuu. Kaikki vihreä on jo hävinnyt näkyvistä ja jäljellä on vain vulkaanista kiveä.

3200 metrin kohdalla loppui tämänpäiväinen vaelluksemme. Kello oli noin kuusi, ja tarkoituksemme oli jatkaa matkaa vasta noin kello yksi yöllä. Syy tähän oli se, että halusimme nähdä auringonnousun :) on myös hyvä pitää pidempi tauko jossain vuorella, koska liian nopea kiipeäminen voi johtaa korkeussairauteen, joka ilmenee erittäin kovana päänsärkynä ja muuna epämukavana olona.

Näköala asemalta alaspäin, tämän verran oli matkaa taitettu.

Ja näkymä asemalta ylöspäin, tämän verran matkaa vielä jäljellä.

Minä ja Siying tyytyväisinä lepotauon alkaessa. Hommasimme asemalta nukkumapaikat, eli hyvin ohuet futonit, joilla saimme levätä yhteen asti. Nukkuminen ei onnistunut hirveän hyvin, mutta saimme levättyä kuitenkin tarpeeksi.

Kello yksi, valmiina jatkamaan matkaa. Kaikilla oli lamput päässä jotta näimme mihin astua. Vuorella olikin hyvin pimeää, ja erittäin kylmää. Lämpötila oli laskenut varmaankin nollan alapuolelle. Tuuli ei myöskään ollut mukava.

Seuraavalle asemalle päästyämme Nickin päänsärky, joka oli ollut jo hetken aikaa, tuli niin pahaksi että ajattelimme hänelle olevan parempi jäädä sinne. Mahdollisesti tapaus korkeussairaudesta, ehkä menimme liian ylös liian nopeasti. Päätimme myös muuttaa alastuloreitin, jotta saamme Nickin poimittua mukaan tullessamme alas. Palasimme siis samaa reittiä.

Yöllä maisema oli tällainen. Ylöspäin kiipeäviä oli yllättäen reilusti enemmän kuin aikaisemmin, o sittain siksi että kaksi reittiä yhdistyivät loppuvaiheissa. Näkymä oli jännä kun näkyi vain otsalamppuja jatkuvana viivana. Kiipeäminen myös hidastui koska jonossa oli hankala mennä nopeammin, onnistuimme kuitenkin ohittamaan hitaita koska tilaa oli onneksi tarpeeksi.

Huipulle selvittiin! Minä ja Siying viimeisen aseman portilla :)

Sitten vain etsimme hyvän paikan jossa voimme odottaa auringonnousua. Sieltä se on jo tulossa.

Vuoren valloittaja aurinkoa odottamassa :P

Ja siellä se on! Aurinko tuli vihdoin näkyviin. Tunnelma oli väsynyt mutta voittoisa. Näkymät myös erittäin upeat. Vaikka olikin hieman pilvistä, oli upeaa olla kahden eri pilvikerroksen välissä.

Minä ja Fujin kraateri. Fuji on siis aktiivinen tulivuori, joten matkalla on sekin jännittävä puolensa :P pelkoa mihinkään purkaukseen ei kuitenkaan oikeastaan kai ole. Kraaterista ei myöskään ole kuvaa lähempää, koska tuuli oli aivan hirvittävä. Tuulensuojasta pystyi poistumaan vain tämän kuvan verran, koska kylmyys oli aivan kaamea tuulessa. Pystyssä oli myös vaikea pysyä. Kädessäni oleva kiipeilykeppi olisi varmasti lentänyt hetkessä tuulen mukana kuin hammastikku jos olisin päästänyt siitä irti, eli aika voimakas se oli.

Ihastelun jälkeen kävimme syömässä hieman lämmintä raamenia ja udonia viimeisellä asemalla. Hinnat olivat aika kovat, mutta lämmin ruoka oli tuossa kohdassa sen arvoinen.

Alaspäin mentäessä reissu olikin hieman keveämpää, piti lähinnä varoa ettei kompastu kun ihaili maisemia, jotka olivat siis aika upeat, kuten tästä kuvasta voi hieman nähdä.

Vuoret pilvineen näyttivät aivan kuin suoraan vanhoista Japanilaisista puupiirroksista.

Tällä asemalla nappasimme sitten taas Nickin mukaan, jonka vointi oli parantunut jo huomattavasti. Harmi että ei nähnyt huippua, mutta siinä kunnossa ei olisi kannattanut jatkaa.

Tämä kuva ei varmaankaan ole jyrkkyydeltään ihan oikea :D mutta siinä voi nähdä viimeisen pitkän suoran alaspäin. 

Tässä sama suora eri kuvakulmasta. Vaikka rinne oli jyrkkä, tie alaspäin oli tehty hyvin pehmeästä hiekasta, joka mahdollisti vaikka juoksemisen rinnettä alas aika helposti. Pysähtyminen oli kuitenkiin hieman vaikeaa :D hiekka oli myös kiviä täynnä, joten kaatuminen ei olisi ollut mukavaa.

Lisää maisemia alaspäin matkatessa. Jossain näkyi hieman sadetta.

Viimeinen taipale, ja väsyneet matkailijat kulkevat samaa metsää takaisin viidennelle asemalle. Olo oli hyvin väsynyt, ja olimme kaikki hyvin  hiljaisia tässä vaiheessa.

Takaisin viidennellä asemalla! Väsyttävä retki on ohi, osittain. Vielä pitäisi päästä takaisin Osakaan, eli junassa saa vielä istua. Vuori oli kuitenkin valloitettu!!

Ja shinkansenilla taas takaisin Osakaan. Otimme hitaimman junan, koska se sopi aikatauluumme, ei ollut paljoa hitaampi kuin jos olisimme junaa vaihtaneet, ja niissä on tilaa enemmän kuin  nopeissa. Matka taittui ihan  mukavasti.

Reissu oli kyllä mukava, vaikkakin vei todella tehokkaasti kaikki voimat. Oli kyllä upeiden maisemien arvoinen. Loppuun voisi kuitenkin vielä todeta vanhan Japanilaisen sanonnan: "Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vi elä tyhmempi." Ja olen aivan samaa mieltä, se on tehty jotta ei pidä tehdä toista kertaa :)