Minä pitämässä puhetta. Isäntäperheen kameralla otetut kuvat jostain syystä hieman epätarkkoja. Puheeni meni ihan ok, vaikka jännittäessä ei tainnut kaikki kohdat mennä ihan täydellisesti. Olin tietenkin kirjoittanut puheen lapulle josta yritin sitä lukea. Joillekin muille puheen pitäminen oli vaikeampaa ja moni tytöistä joutui keskeyttämään puheen kyyneltulvan takia. Varmaankin kaikkien oppilaiden näkeminen viimeistä kertaa yhdessä oli aika rankkaa joillekin.
Vaihto-oppilaiden yhteiskuva. Ihan kaikki eivät tähän kuvaan ole mahtuneet. Koulun henkilökunta otti myöhemmin yhteiskuvan ihan kaikkien kanssa, mutta sitä kuvaa en ole vielä saanut käsiini. Pitää varmaan kysellä hieman josko sen voisi sähköpostissa saada.
Isäntäperheeni ja minä (lukuunottamatta siskoa), sekä lisänä veljeni kaveri joka tuli valmistujaisia seuraamaan. Minulla oli siis ylläni perinteinen japanilainen kesäasu, yukata. Yukata ei kyllä missään nimessä ole mikään juhla-asu, toisinkuin okaasanin kimono, mutta niiden hinta, varsinkin miesten versioissa on jotain niin käsittämätöntä että piti tyytyä yukataan. En myöskään ollut ainoa pukeutunut, kuten ylemmästä kuvasta näkee. Mukava asu, ja kesäasuna kevyt ja ilmava, mutta kengät, Geta nimiset, eivät sopineet minulle lainkaan. Kivut alkoivat jo varhain, koska järkevänä lähdin vain ne jalassa koululle. Päivän jälkeen lopputuloksena oli haavat, joista arvet on näkyvissä jaloissa vieläkin. Saa nähdä häviävätkö koskaan :P jotain muistoja sentään. Japanilaiset sanoivat minulle että on kivuliaat heillekin. Haavoja en tiedä aiheuttaako kuitenkin aina, ja vaihto-oppilaista olin ainoa joka kivuista valitti. Tiedä sitten mistä johtui.
Minä, Artjom ja Eric, coolit tyypit, ainakin yritimme olla.
Minä, Siying, Chelsea, Doo ja Aaron poseeraamassa.
Juhlan jälkeen hieman illemmalla lähdettiin tietysti juhlimaan ison joukon kanssa. Ihan kaikki vaihto-oppilaat eivät tulleet mukaan, mutta lähes kaikki pääsivät. Japanilaisia tukioppilaita oli myös mukana ennätysmäärä.
Syömisen jälkeen juhlat jatkuivat karaokessa.
Karaoken jälkeen oli aika sanoa heihei. Eddie ja Aaron olivat ainoat toiseen suuntaan menijät. Juhlat eivät sentään jääneet viimeisiksi ihan kaikille, mutta kaikkia ei tämän päivän jälkeen enään nähnyt. Koulukin myös ohi, joten piti keksiä jotain tekemistä parille viimeiselle viikolle. Ja meillä muutamalla olikin siihen hyvä suunnitelma. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti