o-saka

富士山 - Fuji vuori

2008-09-22T01:39:00.020+09:00

Saimme siis muutaman vaihtarin kesken idean, että vallottaisimme Japanin katon, eli Fuji vuoren. Fuji on Japanin korkein vuori 3776 metrin korkeudessaan. Pitkän valmistelun jälkeen päätimme lähteä matkaan joitakin päiviä valmistujaisten jälkeen. Matkaa edeltävänä päivänä päätimme pitää juhlat, ja japanilainen ystäväni Yusuke tiesi hyvän Okinawa ruokaa tarjoavan paikan.

Paikalla oli aika iso porukka, mutta mahduimme pitkulaiseen pöytäyhdistelmään juuri sopivasti. Aluksi tutkailtiin että mitä se Okinawan ruoka oikein on.

Kun ruoka oli tilattu niin lavalle tuli muutama muusikko esittämään Okinawalaista musiikkia. Tässä kohti huomasi että yleisöstä aika moni taisi olla Okinawalta, koska osasivat laulaa mukana tärkeissä kohdissa. Hyvä meininki oli kyllä.

Keskustelu sujui mukavasti illan mittaan, ruoka oli hyvää, kuten oli musiikkikin. Illan lopuksi kaikki ravintolassa olevat ihmiset laitettiin mukaan tanssiin jota voisi kuvailla varmaankin Okinawalaiseksi letkajenkaksi :D meininki oli kyllä todella kova, ja hauska juhlia rentojen Japanilaisten kanssa.

Juhlia seuraavana päivänä oli aika lähteä Fujin suuntaan. Tarkoitus oli ensin hieman katsoa paikkoja muutama päivä ennen kiipeämistä. Matka taittui Fujia kohden Shinkansenilla.

Shinkansenin ikkunasta napattu matkakuva.

Siying poseeraa shinkansen junan kanssa asemalla, jossa olimme vaihtamassa junaa. Kaikki shinkansenit eivät pysähdy joka asemalla.

Artjom yritti levätä laiturilla pitkän illan jälkeen, mutta vartijat/poliisit eivät oikein pitäneet asiasta. Kuulemma makoileva ihminen tekee hallaa aseman imagolle :P koska ei voi tietää miksi joku siellä makoilee (sairaus, humala vai mikä).

Matkalla olivat siis mukana minä, Siying, Artjom, Aaron ja Nick. Tässä Artjom yrittää korjata kotikonstein teipillä Nickin kenkiä, jotka eivät todellakaan tuntuneet olevan Fujin huipulle riittävässä kunnossa. Hieman huolestutti kyllä miten ne jaksaa :P

Pysähdyimme matkalla Shizuokaan katselemaan paikkoja. Siellä löytyi muunmuassa tämä erittäin jännä piirros jalkakäytävällä, jotenkin tuntui että siinä on jokin vialla.

Paikalta löytyi myös tämä jännä kissa, jonka päättelimme olevan ulkomailta, kun sillä ei ole ruskeita silmiä. (heh heh)

Shizuokassa halusimme nähdä tämän Yayoi aikaisen kylän, joka näytti aika samalta kuin Saga-prefektuurissa Kyushulla näkemämme kylät. Saimme kuitenkin oppia miten Yayoi-ajalla sytytettiin tulta ja kuorittiin riisiä.

Shizuokan jälkeen matkamme taittui lähemmäs Fuji vuorta. Halusimme käydä FujiQ nimisessä huvipuistossa vuoren vieressä ennen kiipeämistä.

FujiQ puistossa oli mm. tämä hieno hamsteripatsas.

Laitteita oli monenmoista, ja aika paljon kaikenlaista mitä Suomessa ei ole näkynyt, kuten tämä hieno karuselli.

Näkymää puiston vesialtaan vierestä jossa kävimme polkuveneillä polkemassa.

Puistossa oli myös mielenkiintoisia seinäkirjoituksia, kuten tämä miesten vessan pisulaarien yllä :D

Ja tämä uloskäynnin vieressä. Kiitos, palaamme kyllä!

Japanissa kun oltiin niin piti tietenkin olla myös Gundam vetonaula (Gundam on Japanilainen robotti animaatiosarja), jossa päästiin korjaustiimiin jonka piti ladata ja asentaa ohjelmia oikean kokoiseen Gundam mechaan. Ei saatu asennettua kokonaan kukaan meistä, mutta hauskaa oli :)

Kauhutaloja oli myös, kuten tämä animaatiosarjaan pohjautuva. Ja Japanityyliin tietenkin panchira :P

Maailmanpyörässä oli erilaisia koppeja, joista osa tällaisia kokonaan läpinäkyviä.

Joista näki siis pelottavan hyvin suoraan alaspäin. Jännää oli.

Vuoristoradat olivat myös vähän hurjempia kuin mitä itse olen nähnyt, tai kokeillut. Tässä vaunut pyörivät ympäri 360 astetta useampaankin otteeseen.

Paikan suurin vuoristorata oli Fujiyama, jossa yksi kierros taisi kestää noin neljä minuuttia. Aaron ja Artjom uskalsivat tähän mennä, me muut emme viitsineet.

Tämä on taas puiston nopein vuoristorata, jossa tämä mukava 90 asteen nousu ja pudotus.

Joka näyttää tältä pudotessaan.

Muita laitteita olivat perusjutut, kuten ketjukaruselli, laserammuskelurata, kauhutalo vanhan sairaalan näköisenä, jossa näyttelijät kävelivät sisällä mitä ihmeellisempinä otuksina, samuraiseikkailu jossa piti pelastaa prinsessa, elävältä hautaamisen kokeilu jne. osia kokeiltiin, osia ei :P

Puistosta näki myös itse vuoren, jonne oli tarkoitus lähteä muutaman päivän päästä.

Gotenbassa, eli viimeisimmässä etapissamme hotellinamme oli tällainen hyvin perinteinen paikka. Mukavat tatamihuoneet, futonit sänkynä, alhaalla kuuma kylpy, vanhan talon malliin olematon äänieristys :P halpa oli myös.

Tässä näkyy toinen varatuista huoneistamme futonit lattialla.

Koska talo oli vanha, oli siellä myös kaikkea kiinnostavaa vanhaa tavaraa, kuten tämä vanha Geishanukke.

Käytävät olivat välillä hieman pelottavan näköisiä kun yöllä piti vessaan hipsiä.

Yön aikana sain vielä sopivasti lievän migreenin, mutta onneksi kiipeäminen ei ollut ihan vielä seuraavana päivänä, vaan silloin oli vielä tarkoitus katsella maisemia.

Kävimme myös päivää ennen katsomassa Gotenban outletteja, joista Nick vihdoin osti uudet kengät suuren painostuksemme takia. Tästä kuvasta näkee että uudet kengät olivat kyllä tarpeen :D arvaa kumpi on kumpi.

Gotenban asemalaiturilla makoilivat nämä mukavat kissat. Eivät olleet moksiskaan läsnäolostamme vaikka kulkukissoilta vaikuttivat.

Toinen oli vielä selvästi raskaana. Jännä juttu oli, että kissat makoilivat samassa paikassa kun palasimme matkaltamme illalla. Kissanelämää :P

Gotenban läheisyydessä oli jonkinlainen luola johon halusimme päästä, mutta tulimme paikalle liian myöhään. Päätimme siis vain katsella maisemia, jotka olivat kyllä hienoja. Japanin maaseutu on nättiä.

Hieman vihreää. Pellolla kasvateltiin jotakin, mutta ei tietoa mitä. Maisemien ihailun jälkeen päätimme viimeisenä iltana käydä syömässä hieman raamenia.

Asemalla ennen Gotenbaan paluuta näkyi seuraavan päivän kohde, eli itse Fuji.

Seuraavana päivänä matka alkoi. Otimme Gotenbasta bussin Subashiri reitin viidennelle asemalle, joka sijaitsi 2000 metrin korkeudessa. Koko matkaa ei siis ollut tarkoitus kävellä, siihen olisi mennyt muutamakin päivä. Aloitimme aamulla noin 11 aikaan.

Alussa oli hieman metsämaisemaa. Vihreää on tällä reitillä eniten, ja reitti on muutenkin vähiten jyrkkä kaikista ylös johtavista reiteistä.

Kauempana olevalla polulla on alaspäin tulevia matkailijoita, tarkoituksemme oli kuitenkin mennä alas eri reittiä. Kuvasta huomaa myös kuinka hiekka ja kivet ovat vulkaanisia.

Sää oli hieman pilvinen, mikä oli kuitenkin hyvä asia, koska aurinko ei päässyt porottamaan suoraan kohti. Edessä näkyvä pilvi lupasi kuitenkin heikkoa näkyvyyttä myöhemmin.

Kuudes asema, ensimmäinen lepo, lyhyt sellainen. Asema ei ollut edes auki, joten istuimme vain ulkona ja söimme hieman ennen kuin jatkoimme. Matkaa ei pituudella ole kuin noin 6-7 kilometriä huipulle, ja ylöspäin 1700, mutta matkaa kannattaa todellakin tehdä hitaasti. Ilma on ohutta näin korkealla, ja voimia kannattaa säästää.

Aika nopeasti kuudennen aseman jälkeen näimme jo hieman lunta. Se lupasi että sää viilenee nopeasti ylempänä.

Matkan varrella oli myös näitä hienoja kannustuskylttejä ihan ylös asti. Huomatkaa kiva englanti :D suurin osa oli kyllä ihan oikein, joten mietityttää onko tuo tahallinen, jotain murretta vaikka, ei voi tietää.

Seitsemännellä asemalla matkaa oli jäljellä vielä tämän verran. Sää alkoi myös viilentyä sen verran että piti pukea vähän lämpimämmin päälle. Söimme taas hieman taukoa pidellessämme. Ylin asema on siis asema 10, asemia oli kuitenkin myös seitsemän ja puoli jne. joten tarpeeksi usein.

Aaron lepäilemässä seitsemännen aseman edessä.

Hieman asemalta lähdön jälkeen sää muuttui sumuiseksi, vai pitäisikö sanoa pilviseksi. Tunnelma muuttui aika paljon kiivetessä pilven sisällä.

Hieman vulkaanista kivimaisemaa.

Edessä seuraava asema, se tarkoittaa että lepo on lähellä!

Tällä asemalla oli ihmisten lisäksi myös koiria asustelemassa. Näköjään ne pärjäävät tällaisessa korkeudessa ihan hyvin.

Minä hienon matkavarustuksen kanssa.

Maisemaa allamme. Näkyvä asema on koirien asuttama asema. Matka ylös oli aika pilvinen, joten hirveän kauas ei nähnyt missään vaiheessa.

Matka jatkuu. Kaikki vihreä on jo hävinnyt näkyvistä ja jäljellä on vain vulkaanista kiveä.

3200 metrin kohdalla loppui tämänpäiväinen vaelluksemme. Kello oli noin kuusi, ja tarkoituksemme oli jatkaa matkaa vasta noin kello yksi yöllä. Syy tähän oli se, että halusimme nähdä auringonnousun :) on myös hyvä pitää pidempi tauko jossain vuorella, koska liian nopea kiipeäminen voi johtaa korkeussairauteen, joka ilmenee erittäin kovana päänsärkynä ja muuna epämukavana olona.

Näköala asemalta alaspäin, tämän verran oli matkaa taitettu.

Ja näkymä asemalta ylöspäin, tämän verran matkaa vielä jäljellä.

Minä ja Siying tyytyväisinä lepotauon alkaessa. Hommasimme asemalta nukkumapaikat, eli hyvin ohuet futonit, joilla saimme levätä yhteen asti. Nukkuminen ei onnistunut hirveän hyvin, mutta saimme levättyä kuitenkin tarpeeksi.

Kello yksi, valmiina jatkamaan matkaa. Kaikilla oli lamput päässä jotta näimme mihin astua. Vuorella olikin hyvin pimeää, ja erittäin kylmää. Lämpötila oli laskenut varmaankin nollan alapuolelle. Tuuli ei myöskään ollut mukava.

Seuraavalle asemalle päästyämme Nickin päänsärky, joka oli ollut jo hetken aikaa, tuli niin pahaksi että ajattelimme hänelle olevan parempi jäädä sinne. Mahdollisesti tapaus korkeussairaudesta, ehkä menimme liian ylös liian nopeasti. Päätimme myös muuttaa alastuloreitin, jotta saamme Nickin poimittua mukaan tullessamme alas. Palasimme siis samaa reittiä.

Yöllä maisema oli tällainen. Ylöspäin kiipeäviä oli yllättäen reilusti enemmän kuin aikaisemmin, o sittain siksi että kaksi reittiä yhdistyivät loppuvaiheissa. Näkymä oli jännä kun näkyi vain otsalamppuja jatkuvana viivana. Kiipeäminen myös hidastui koska jonossa oli hankala mennä nopeammin, onnistuimme kuitenkin ohittamaan hitaita koska tilaa oli onneksi tarpeeksi.

Huipulle selvittiin! Minä ja Siying viimeisen aseman portilla :)

Sitten vain etsimme hyvän paikan jossa voimme odottaa auringonnousua. Sieltä se on jo tulossa.

Vuoren valloittaja aurinkoa odottamassa :P

Ja siellä se on! Aurinko tuli vihdoin näkyviin. Tunnelma oli väsynyt mutta voittoisa. Näkymät myös erittäin upeat. Vaikka olikin hieman pilvistä, oli upeaa olla kahden eri pilvikerroksen välissä.

Minä ja Fujin kraateri. Fuji on siis aktiivinen tulivuori, joten matkalla on sekin jännittävä puolensa :P pelkoa mihinkään purkaukseen ei kuitenkaan oikeastaan kai ole. Kraaterista ei myöskään ole kuvaa lähempää, koska tuuli oli aivan hirvittävä. Tuulensuojasta pystyi poistumaan vain tämän kuvan verran, koska kylmyys oli aivan kaamea tuulessa. Pystyssä oli myös vaikea pysyä. Kädessäni oleva kiipeilykeppi olisi varmasti lentänyt hetkessä tuulen mukana kuin hammastikku jos olisin päästänyt siitä irti, eli aika voimakas se oli.

Ihastelun jälkeen kävimme syömässä hieman lämmintä raamenia ja udonia viimeisellä asemalla. Hinnat olivat aika kovat, mutta lämmin ruoka oli tuossa kohdassa sen arvoinen.

Alaspäin mentäessä reissu olikin hieman keveämpää, piti lähinnä varoa ettei kompastu kun ihaili maisemia, jotka olivat siis aika upeat, kuten tästä kuvasta voi hieman nähdä.

Vuoret pilvineen näyttivät aivan kuin suoraan vanhoista Japanilaisista puupiirroksista.

Tällä asemalla nappasimme sitten taas Nickin mukaan, jonka vointi oli parantunut jo huomattavasti. Harmi että ei nähnyt huippua, mutta siinä kunnossa ei olisi kannattanut jatkaa.

Tämä kuva ei varmaankaan ole jyrkkyydeltään ihan oikea :D mutta siinä voi nähdä viimeisen pitkän suoran alaspäin.

Tässä sama suora eri kuvakulmasta. Vaikka rinne oli jyrkkä, tie alaspäin oli tehty hyvin pehmeästä hiekasta, joka mahdollisti vaikka juoksemisen rinnettä alas aika helposti. Pysähtyminen oli kuitenkiin hieman vaikeaa :D hiekka oli myös kiviä täynnä, joten kaatuminen ei olisi ollut mukavaa.

Lisää maisemia alaspäin matkatessa. Jossain näkyi hieman sadetta.

Viimeinen taipale, ja väsyneet matkailijat kulkevat samaa metsää takaisin viidennelle asemalle. Olo oli hyvin väsynyt, ja olimme kaikki hyvin hiljaisia tässä vaiheessa.

Takaisin viidennellä asemalla! Väsyttävä retki on ohi, osittain. Vielä pitäisi päästä takaisin Osakaan, eli junassa saa vielä istua. Vuori oli kuitenkin valloitettu!!

Ja shinkansenilla taas takaisin Osakaan. Otimme hitaimman junan, koska se sopi aikatauluumme, ei ollut paljoa hitaampi kuin jos olisimme junaa vaihtaneet, ja niissä on tilaa enemmän kuin nopeissa. Matka taittui ihan mukavasti.

Reissu oli kyllä mukava, vaikkakin vei todella tehokkaasti kaikki voimat. Oli kyllä upeiden maisemien arvoinen. Loppuun voisi kuitenkin vielä todeta vanhan Japanilaisen sanonnan: "Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vi elä tyhmempi." Ja olen aivan samaa mieltä, se on tehty jotta ei pidä tehdä toista kertaa :)

Picnic

2008-09-21T21:15:00.002+09:00

Ennen suurta suunnitelmaamme halusimme mennä hieman puistoon picnicille. Puistoksi soveltui tietenkin parhaiten Maailmannäyttely puisto 1970-vuodelta josta minulla on kuvia blogin alussa.

Mukaan lähti noin kymmenen, ja aikeena oli syödä lounasta sekä heitellä frisbeetä, ja sulkkismailatkin oli mukana. Miinuspuolena oli pienet sadekuurot joita tuli aika-ajoin, mutt onneksi syömistä varten löysimme katetun alueen.

Siying palaamassa pöytään sulkkismatsin jälkeen.

Käväisimme myös katsastamassa auringon tornin, koska kaikki eivät olleet sitä nähneet. Todella iso se oli vieläkin.

Muut osa ryhmästä lähti katsastamaan japanilaista puutarhaa, mutta koska minä, Siying, Artjom ja Aaron olimme jo nähneet paikan, päätimme mennä tutkailemaan muuta aluetta puistossa.

Tästä näkee Japanin kesälämpötilaa, eli 28 astetta ja kosteus mukavat 75%. Tämä ei siis vielä ollut näitä kuumimpia päiviä. 35 astetta ja yli on tavallista Osakassa kesällä, ja kosteus tekee siitä erittäin nihkeää. Hikeen kannattaa siis tottua jos on aikeissa kesällä tuonne päin matkustaa.

Kävelimme puiden latvojen korkeudella olevaa puusiltaa pitkin, jossa puut tekivät tällaisia hienoja tunneleita välillä.

Puusiltojen päässä oli korkea torni, josta näki puiston laajuuden. Kuvassa taustalla voi siis nähdä sen massiivisen auringon tornin, sekä oikealla huvipuisto Expoland, joka oli suljettuna kuolemaan johtaneen vuoristorataturman takia. Puisto oli kai tarkoitus täysin remontoida ja muuttaa, sekä avata seuraavana syksynä uudelleen.

Näimme ja kuulimme puiston yltä vesiputouksen ääniä, joten päätimme mennä metsästämään sitä. Lopulta se löytyikin. Ei mikään suuren luokan, mutta ihan kiva silti.

Siying ihastelemassa vesiputousta.

Puiston jälkeen kävimme vielä muutaman korealaisen vaihtarin kanssa karaokessa, ja näimme heidät samalla viimeistä kertaa. Mukava picnic reissu, vaikka hieman satoikin. Olisi ehkä kannattanut tehdä hieman aikaisemmin, koska lämpötila teki urheilemisesta aika rankkaa.

Valmistujaiset

2008-09-21T19:28:00.004+09:00

5.7.2008 oli vaihto-oppilasohjelman valmistujaiset. Koululla oli virallinen tapahtuma, jossa jokaisen piti pitää lyhyt puhe, jonka jälkeen saimme todistukset. Tämä oli viimeinen kerta kun kaikki vaihto-oppilaat olivat koossa, joten tunnelma hieman surullinen, vaikka toki myös iloinen.

Minä pitämässä puhetta. Isäntäperheen kameralla otetut kuvat jostain syystä hieman epätarkkoja. Puheeni meni ihan ok, vaikka jännittäessä ei tainnut kaikki kohdat mennä ihan täydellisesti. Olin tietenkin kirjoittanut puheen lapulle josta yritin sitä lukea. Joillekin muille puheen pitäminen oli vaikeampaa ja moni tytöistä joutui keskeyttämään puheen kyyneltulvan takia. Varmaankin kaikkien oppilaiden näkeminen viimeistä kertaa yhdessä oli aika rankkaa joillekin.

Vaihto-oppilaiden yhteiskuva. Ihan kaikki eivät tähän kuvaan ole mahtuneet. Koulun henkilökunta otti myöhemmin yhteiskuvan ihan kaikkien kanssa, mutta sitä kuvaa en ole vielä saanut käsiini. Pitää varmaan kysellä hieman josko sen voisi sähköpostissa saada.

Isäntäperheeni ja minä (lukuunottamatta siskoa), sekä lisänä veljeni kaveri joka tuli valmistujaisia seuraamaan. Minulla oli siis ylläni perinteinen japanilainen kesäasu, yukata. Yukata ei kyllä missään nimessä ole mikään juhla-asu, toisinkuin okaasanin kimono, mutta niiden hinta, varsinkin miesten versioissa on jotain niin käsittämätöntä että piti tyytyä yukataan. En myöskään ollut ainoa pukeutunut, kuten ylemmästä kuvasta näkee.

Mukava asu, ja kesäasuna kevyt ja ilmava, mutta kengät, Geta nimiset, eivät sopineet minulle lainkaan. Kivut alkoivat jo varhain, koska järkevänä lähdin vain ne jalassa koululle. Päivän jälkeen lopputuloksena oli haavat, joista arvet on näkyvissä jaloissa vieläkin. Saa nähdä häviävätkö koskaan :P jotain muistoja sentään. Japanilaiset sanoivat minulle että on kivuliaat heillekin. Haavoja en tiedä aiheuttaako kuitenkin aina, ja vaihto-oppilaista olin ainoa joka kivuista valitti. Tiedä sitten mistä johtui.

Minä, Artjom ja Eric, coolit tyypit, ainakin yritimme olla.

Minä, Siying, Chelsea, Doo ja Aaron poseeraamassa.

Juhlan jälkeen hieman illemmalla lähdettiin tietysti juhlimaan ison joukon kanssa. Ihan kaikki vaihto-oppilaat eivät tulleet mukaan, mutta lähes kaikki pääsivät. Japanilaisia tukioppilaita oli myös mukana ennätysmäärä.

Syömisen jälkeen juhlat jatkuivat karaokessa.

Karaoken jälkeen oli aika sanoa heihei. Eddie ja Aaron olivat ainoat toiseen suuntaan menijät. Juhlat eivät sentään jääneet viimeisiksi ihan kaikille, mutta kaikkia ei tämän päivän jälkeen enään nähnyt. Koulukin myös ohi, joten piti keksiä jotain tekemistä parille viimeiselle viikolle. Ja meillä muutamalla olikin siihen hyvä suunnitelma. Siitä lisää myöhemmin.

Lasketteluretki

2008-09-20T23:54:00.005+09:00

Kävin isäntäperheeni kanssa laskettelemassa kevättalvella. Paikan nimen satuin unohtamaan...mutta yöbussilla mentiin paikanpäälle. Paikka on kuuluisa laskettelupaikastaan ja kuumista lähteistä.

Maisemat olivat hieman erilaisia kuin suomen laskettelukeskuksissa. Paikan koko oli myös hieman erilainen. Hisseillä ylösnousu kesti 5 minuutista yli 10 minuuttiin. Siis vain mennä ylös. Alaspäin tällainen kesto oli myös normaalia. Hissit olivat myös kaikki istuttavia, ja jouduin selittämään perheelleni suomessa käytettävät vetohissit koska sellaisia ei japanissa oikein näe.

Kuvassa minä ja isäntäperhe veljeni. Perheeni käy yleensä tässä samassa paikassa joka vuosi kerran laskettelemassa, mutta jostain syystä olin kuitenkin taitavampi kuin muut, ja minä en kuitenkaan suomessa hirveästi laskettele. Luulen tämän johtuvan siitä, että murtomaahiihtoa lapsesta asti tehneenä sukset tuntuvat luonnollisemmilta jaloissani.

Sää paikassa meni välillä hyvinkin sumuiseksi. Oli jännä lasketella tällaisella kelillä.

Maisemat tosiaan erilaiset. Vuoren ihan huipulle ei päässyt laskettelemaan, mutta aika ylhäältä lähti ylemmän tason rinteitä. Minä uskalsin mennä hieman ylemmäs yksin kerran ja veljen kanssa kerran, mutta se oli aika rankkaa fyysisesti. Jalat olivat todella voimattomat sen jälkeen. Tekniikkaa pitäisi ehkä parantaa.

Minä ja isäntäperhe siskoni palaamassa laskettelureissulta hotelliin. Hotellissamme oli tietenkin kuuma lähde alakerrassa sekä rotenburo, eli ulkoallas. Tuntui kyllä rentouttavalta päivän laskettelun jälkeen.

Palasimme Osakaan iltabussilla yhden yön jälkeen, ja bussille kulkiessamme pilvet loivat hienon meri-illuusion maisemaan. Kuvaa vaalennettu radikaalisti jotta näkisi paremmin nuo pilvet, laatu vähän kärsi mutta kuva selkeämpi.

Mukava reissu oli, ja oli kiva saada viettää aikaa isäntäperheeni kanssa. Oli kiva lasketellakin, vaikka olinkin juuri Hokkaidossa sitä tehnyt.

Beergarden

2008-09-20T22:49:00.004+09:00

Hieman ennen valmistujaisia menimme koko vaihto-oppilasryhmän ja opettajien kanssa Beergardeniin, eli talon katolla sijaitsevaan ravintolaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaikki juhlivat yhdessä ulkona, ja taisikin jäädä ainoaksi kerraksi.

Katolle löydettyämme odottelimme lippuja. Lipulla sai baaritiskiltä lasin itselleen, johon sai pyytää minkä drinkin tai alkoholin halusi, lasia vaihdettiin aina juoman mukaan, mutta vain yksi per henkilö aina kerralla.

Vaikka olimme talon katolla, kerros 10+ en muista tarkkaan, emme olleet niin korkealla, kaupungin muihin taloihin verrattuna.

Ruoka oli buffet tyyppinen, ja erittäin herkullinen! Muut vieraat paikassa koostuivat lähinnä työpaikkaporukoista, ainakin siltä näytti. Muutamia kaveriporukoitakin oli.

Koska juomat sai tilata itse, yritin keksiä jotain hyvää juomasekoitusta. En kuitenkaan ollut niin tietoinen mitä juomat olivat, joten onnistuin tilaamaan kahden vahvan alkoholin sekoituksen, joka oli aika myrkkyä maultaa ja väriltään :D

Illan hämärässä juttu alkoi luistamaan kokoajan paremmin, ja kaikki halusivat yhtäkkiä räpsiä kuvia, varmaankin koska kaikkia ei toista kertaa kokoon saisi.

Amerikkalaisia, korealaisia ja kiinalaisia.

Kaikki hauska päättyy aikanaan, ja me päätimme lähteä pois siinä vaiheessa kun sade alkoi :P onneksi ei hirveän luja sade, mutta hieman teki ulkoilmassa juomisen ja syömisen hankalaksi.

Hauskaa oli kyllä.

Hanabi

2008-08-13T03:13:00.004+09:00

Hanabi, kirjaimellisesti kukkatuli, eli ilotulitus. Ilotulitteet kuuluvat Japanissa kesän iltoihin, eikä uuteenvuoteen kuten Suomessa. Mitään suurta syytä, eikä ilmeisesti lupiakaan tarvita ilotulitteilla leikkimiseen. Kesäkuun alussa kaverit pyysivät mukaan ilotulitteita kokeilemaan.

Ilotulitteita ennen teimme yhdessä takoyakeja. Takoyaki on taikinapallero jonka sisällä on mustekalaa ja mahdollisesti hieman kasviksia tai jotain muuta hyvää. Ikäänkuin Japanin lihapulla.

Kuvassa Kaname ja Yuki takoyakeja kääntelemässä. Takoyakia varten on olemassa oma masiinansa, joka on lähinnä sähkövastus jonka päällä on metallinen pannu, jossa puoliympyrän muotoiset kuopat odottelevat taikinaa.

Tässä itse mustekalaa raakana, allekirjoittaneen pilkkomana. Mustekalaa syödään Japanissa raakana tai kypsennettynä. Ihan hyvää molemmilla tavoilla.

Itse takoyaki tehdään niin, että ensin pannuun kaadetaan taikina. Sen jälkeen mustekalan palaset ja muut mahdolliset ainekset laitetaan taikinan sisään. Pienen odottelun jälkeen pallurat käännetään ympäri pienellä tikulla, jolloin saadaan pallon toinen puoli muodostumaan. Sitten vain odotellaan ja pyöritellään palloa välillä jotta se paistuu tasaisesti kaikilta puolin. Helpon kuuloista, mutta pallon pyörittely alkuvaiheessa tikulla on hankalahkoa aluksi.

Kuvassa vasemmalta alkaen kolme eri takoyaki erää. Kuten huomaa, laatu paranee harjoittelun jälkeen :P Pyörittelimme näitä yhdessä, joten ketään ei voi yksinään syyttää tai kehua. Herkullisia olivat kyllä kaikki! Takoyakit tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen ja kuivatun kalasta tehdyn hyvin ohuen hommelin kanssa. Herkullista!

Syötyämme matkasimme joenrantaan. Kuvassa Yuki sytyttämässä ilotulitteita Kanamen seisoessa kauempana.

Japanissa ilotulitteet eivät tarkoita kovaäänisiä räjähdyksiä, vaan lähinnä isoja tähtisadetikkuja erilaisissa muodoissa. Niistä saakin kivoja kuvia!

Näissä kolmessa kuvassa ylhäältä katsoen Yukin, Kanamen ja minun taidonnäytteitä.

Yuki hyppäsi moponsa selkään ja teki hienon suoran viivan :D

Tämän rajummaksi eivät ilotulitteet tällä kertaa menneet. Nättiä kyllä oli.

Menimme muutama päivä myöhemmin isomman joukon kanssa ulos juhlimaan ja ilotulittamaan. Lämpötila kun oli kuitenkin jotain 20 asteen mukavammalla puolella, niin ei jaksanut joka ilta sisällä juhlia.

Tällä kertaa minä ostin ilotulitteet, ja löytyi paketteja jossa oli jotain ilmaankin lentäviä ilotulitteita. Ei mitään kovaäänistä kuitenkaan, paitsi muutama miniraketti jotka lentävät ja sanovat poks. Ilotulitteista ei ole tällä kertaa kuvia, koska itselläni oli niin hauskaa niillä leikkiessä.

Kuten kuvasta näkyy, meno oli rauhallista. Paikkaa jouduimme vaihtamaan kerran kun eräs herrä huusi ikkunasta että siinä kohdassa emme ilotulitteita saa käyttää. Sanoi vielä aika epäkohteliaalla Japanilla! Ainoa kerta kun joku sellaista minuun käytti oikeastaan. (Epäkohtelias tässä meinaa siis käskymuotoa. Ei sentään sen pahempaa, vaikka Japanissa sen pahemmaksi on jo hieman hankalempaa mennä.)

Saimme myös otettua hienon ryhmäkuvan, jossa jokainen on itsensä näköinen. Oli mukava ilta! :)

Muovista ruokaa

2008-08-12T01:57:00.005+09:00

Kesäkuussa kävimme koko vaihtariryhmä opettajien kanssa tekemässä muovista ruokaa. Miksikö? Japanissa on tapana, että ravintoloiden edessä on tarjoiltavista annoksista muoviset jäljennökset, jotta mahdolliset asiakkaat näkevät heti millaista ruokaa on tarjolla. On myös näppärää ulkomaalaisille jotka eivät ruokalistaa osaa edes lukea. Tästä syystä oli meille kulttuuria opiskeleville vaihto-oppilaille hyvä mennä katsomaan ja kokeilemaan miten muoviset ruoat syntyvät.

Menimme yhdessä Kiotoon, jossa sijaitsi yksi muoviruokia valmistava yritys.

Tässä hylly paikan sisällä, jossa näkee hieman millaista tavaraa valmistetaan. Ravintolat antavat valokuvan tai jopa oikean ruoka-annoksen, joka sitten kopioidaan täällä tarkasti. Aidolta myös näyttää.

Vaihtareita odottelemassa valmistuksen alkua. Etualalla Alaskalainen Andrew ja syvyysjärjestyksessä siitä eteenpäin Havaijilainen Eddie, Ruotsalainen Martin, sekä Korealaiset Mirai, Doo ja Helim.

Meidän oli määrä valmistaa parfaitit, joka tässä tapauksessa oli jäätelöä ja hedelmiä. Tässä näkyy aineksia.

Kuppi kaadettuna pöydälle. Annoksen hedelmät. Hedelmien väritys tehtiin ennen käsin maalaamalla, mutta nykyään käytetään tarroja. Ei ole aikaa kaikkien maalaamiselle.

Jäätelönä toimii silikoni, jota tursutetaan "kastikkeen" päälle. Hienon kierrekuvion sai näin aikaan, ja kaipa se toimii näin helposti jäätelölläkin. Pitää kokeilla joku päivä!

Jäätelön tursottamisen jälkeen hedelmät tökättiin paikoilleen ja odotettiin annoksen kuivumista. Näyttää ihan hyvältä, eikö?

Jotkut annoksista näyttivät oikeasti herkullisilta. Nälkäiset ihmiset saadaan helposti näillä ravintolaan sisään. Nytkin tekee mieli spaghettia....

Comicon - Osaka ja Kioto

2008-08-11T04:46:00.008+09:00

Alkuun voisin selittää hieman tietämättömille mikä Comicon on. Comiconin nimi on lyhennys sanoista Comic Convention, eli kyseessä on eräänlainen sarjisfestari. Japanilainen versio eroaa kuitenkin suomen sarjisfestareista ja animeconeista ym. siinä, että ohjelmaa ei ole lainkaan. Paikalla ei myöskään näe mitään kustantamoita myymässä omia sarjakuviaan tai animaatioitaan. Japanissa tapahtuma on tehty amatööripiirtäjille ja cosplayaajille. (Cosplay, eli Costume Play tarkoittaa sitä kun ihmiset pukeutuvat sarjakuvassa/animaatiossa/pelissä olevaksi hahmoksi.)

Doujinshi, eli omakustannesarjakuva, tai kirja on hyvin suuri juttu verrattuna länsimaihin. Suurin osa näistä omakustanteista on fanitavaraa, eli tehdään sarjakuvia jo olemassaolevista kaupallisista sarjakuvista tai animaatioista. Nopea tajuaa että kyseessä on jo tekijänoikeusrikos, mutta Japanissa tekijänoikeuksien haltijat antavat tämän luistaa läpi sormien, vaikka heidän hahmoistaan tehdäänkin 18+ materiaalia. Syitä tähän voi vain arvailla. Itse veikkaan että tämä on heille hyvää mainosta, ja piirtäjät ovat yleensä aika taitavia, ja hyvin moni ammattilainen Japanissa lähtee liikkeelle juuri doujinsheja piirtämällä.

Tokiossa comiconit ovat erittäin suuria tapahtumia, ja kävijämäärä on tungoksia aiheuttavaa. En tiennyt mitä Osakan vastaavasta pitäisi odottaa, mutta hieman pettynyt olin, sen voin myöntää :P

Tässä näkyy siis melkeinpä koko Comicon. Ei hirveän iso siis. Myyntipöytiä oli parisen sataa, ja suurin osa myytävästä tavarasta oli tytöille suunnattua Shounen-ai:ta. Itse en ostanut täältä mitään.

Cosplayta oli jonkin verran, ja aika hyviäkin pukuja näkyi. Hirveästi ei kuvia kuitenkaan saanut napattua.

Tapahtuma oli siis pieni pettymys, ja kaverini päättivät originaalitöiden vähyyden takia tehdä seuraavaan Comiconiin, joka järjestettiin Kiotossa kesäkuussa, oman doujinshin. Päädyin siihen sitten itsekin mukaan, joten minä ja Alaskalaiset Andrew ja Chris teimme oman kirjasemme. Ajan puutteen vuoksi emme saaneet kirjasta painettua vaan jouduimme tulostamaan sen tulostinpalvelussa ja niitata yhteen. Ihan ok tasoa saimme kuitenkin tehtyä. Comiconiin piti ensin hakea kirjallisesti ja maksaa 1000yenin pääsymaksu. Myyntipöydän saanti ei myöskään ole itsestäänselvyys, jos hakijoita on enemmän kuin pöytiä. Me saimme kuitenkin pöydän, koska nähtävästi hakijoita ei ollut tarpeeksi :P

Kioton Comicon oli suurempi kuin Osakan, vaikka ei kuitenkaan hirveän paljoa. Kuvassa minä ja Andrew pöytämme takana. Yllättäen olimme ainoat ulkomaalaiset myyjät.

Hieman yleiskuvaa paikasta. Tälläkin kertaa suurin osa myyjistä oli tyttöjä, ja tavarat tytöille suunnattua. Muutamia miespuolisillekin suunnattuja juttuja näimme.

Tässä cosplayalue, joka Kiotossa oli paljon paremmin organisoitu kuin Osakassa.

Sitten hieman cosplaykuvia. Tässä Air Gear sarjasta hahmoa. Andrew halusi ottaa kuvan, koska omistaa samanlaiset lentäjänlasit kuin tällä tytöllä :P meni vielä juttelemaan niistä jälkeenpäin.

Guilty Gear pelisarjasta muutama hahmo. Nämä cosplayaajat seurustelevat ja pukeutuvat aina kahdestaan saman sarjan hahmoiksi. Hyvä että on yhteinen harrastus :)

Tämä Cinnamon Roll hahmo oli aika hienon näköinen ilmestys. Yllättäen sisällä on miespuolinen pitkä henkilö. Hän mahtuu sisään siten, että pää on hatun sisällä. Tällä tavoin kädetkin toimivat lyhyinä helposti.

Rurouni Kenshin hahmoja. Pidän sarjasta, joten kuvia oli pakko ottaa ^^ Jännänä yksityiskohtana, suurin osa cosplayaajista oli myös tyttöjä, vaikka hahmo olisikin ollut miespuolinen oikeasti. Toimii kuitenkin aika hyvin, koska Japanilaisilla piirtäjillä on tapana tehdä mieshahmoista niin nätin näköisiä.

Luulisin että jotain Liisa ihmemaassa cosplayta. En ole ihan varma onko jostain Japanilaisesta versiosta.

Andrew pääsi myös kuvaan mukaan muutaman Lucky Star cosplayaajan kanssa. Oikean puoleinen osti myös doujinshimme
( ^o^)/

Kioton comicon oli ihan mukava kokemus, vaikka myimme vain 8 kappaletta doujinshiamme...(paremmin kuitenkin kuin naapurimyyjät). Tilaisuuden jälkeen myimme myös aika pinon kaikille tutuillemme. Voittoahan emme missään vaiheessa saaneet, eikä se ollut tarkoituskaan. Voimme nyt sanoa että olimme myymässä Comiconissa omaa doujinshia, ja se oli tarkoituskin :) kivaa oli.

Sakura

2008-08-11T04:38:00.004+09:00

Huhtikuu oli sakuran, eli kirsikan aikaa. Sen lisäksi että käytiin juomassa ja syömässä puitten alla, käväisin myös Siyingin kanssa sakurapuistossa. Kyseessä on alue aivan asutuksen vieressä joen rannalla. Puistossa on satoja kirsikkapuita, joista suuri osa on eri kirsikan lajia, joten erillaisuutta riittää. Puisto on myös auki normaalille yleisölle vain muutaman päivän vuodessa, joten tungosta riittää.

Kävimme illalla, koska ajattelimme että valaistus olisi nättiä, näin ajatteli kuitenkin myös aika moni muu. Hienolta kyllä näytti.

Tässä lähikuvaa muutamasta eri lajikkeesta. Joistain kukista oli aika vaikea nähdä eroja lajien välillä.

Tungosta siis oli kuten kuvasta näkyy. Pimeässä oli myös vaikea saada teräviä kuvia ilman salamaa, suuri väkijoukko ei myöskään auttanut asiaa. Nättejä kukat olivat kuitenkin. Paikka ei myöskään ollut mikään valtava, ja emme viihtyneet tungoksessa hirveän pitkään. Oli kuitenkin kiva nähdä tällainen sakuratarha.

Vuorta kohti, ja sen yli!

2008-07-31T05:25:00.006+09:00

Toukokuussa käytiin hieman vaeltamassa taas. Tällä kertaa ei menty ihan asfalttia pitkin, vaan aikomuksena oli vaeltaa ihan oikeasti luonnossa, ja kiivetä samalla yksi vuori ylös. Matkaan oli tarkoitus kuluttaa noin 4-5 tuntia yhteensä. Lähdimme junalla Osakasta kohti asemaa joka oli aika lähellä vuorta (vuoren ja aseman nimi on kyllä karannut muistista täysin, yritän metsästää jostain). Aseman vierestä oli tarkoitus ostaa hieman evästä, mutta paikka oli niin maalaisseutua että konbineja ei ollut lähellä lainkaan. Ongelmilta kuitenkin vältyttiin, koska aseman vieressä oli pieni kuppila, jossa vanha rouva teki meille onigireja ja takoyakia mukaan.

Näin matka alkaa. Riisipeltojen poikki käveltiin ja sitten vain ylöspäin. Kuvassa Artjom ja Eric, joiden lisäksi reissulla oli mukana minä ja Siying.

Heti alussa nähtiin paikallista eläimistöä. Ei tietoa oliko tämä myrkyllinen vai ei, mutta pakeni nopsaan kivenkoloon.

Kuten näkyy, ei asfalttiteitä tällä kertaa. Luonto oli myös enemmän elossa näin keväällä, ja lämpötilakin oli ihan mukava. Miinuspuolena oli, että polkua piti alussa hieman haeskella.

Vaeltelu ei ollut pelkästään kävelemistä, vaan välillä polku muuttui niin jyrkäksi, että jouduimme kiipeämään köysien avulla. Ei nyt kuitenkaan mitään kunnollista vuorikiipeilyä, mutta köysi tuli todella tarpeeseen. Aika pitkän matkaa köysiä jatkuikin. Sai kädet tehokkaasti väsymään.

Hieman ylempänä maisemat alkoivat jo näyttää hienolta. Kuten kuvasta näkyy, metsä oli aika tiheää. Kuvassa näkyvän laakson toisella puolella olisi kai ollut helpompi tie, mutta pidempi. Ja tien tuntija Artjom halusi jotain kukkaa nähdä, jonka oli tarkoitus olla tällä reitillä minkä valitsimme. Kukka ei kuulemma kuki pitkään.

Reitti oli monipuolinen. Tässä hiekkaista poluntapaista kulkien. Hyvin jyrkkää sellaista myös! Tässä kohti jalatkin alkoivat jo tuntea vaeltamisen riemun.

Ylhäältä oli sitten lopulta hyvät näkymät, joten matka kannatti! Ainakin tässä kohti. Aikaa meni tosin hieman enempi ylöspäin tultaessa jo, koska olimme kai alussa menneet hieman väärää reittiä. Lopulta löysimme kuitenkin reittimerkit ja seurasimme niitä sen jälkeen tarkasti. Kuvassa kauempana näkyy meri.

Väsynyt mutta tyytyväinen vaeltaja.

Sitten alkoi alaspäin vaeltaminen. Ainakin hetkeksi. Tarkoituksenamme oli päästä köysiradalle, joka sijaitsi vuoren toisella huipulla. Tässä välissä oli kuitenkin vielä kolmas huippu! Joten matkamme meni siis alas, ylös, alas ja vielä kerran ylös. Hirveän korkeita nousujen ei pitänyt kuitenkaan olla, mutta väsyneenä kuulosti liialliselta.

Taas luikerteleva ystävä. Ei taaskaan tietoa oliko myrkyllinen, kukaan kun ei ollut meistä mikään asiantuntija, mutta taidokkaasti kiipesi puussa.

Kuvassa kauimmaisella huipulla voi nähdä maalimme, köysiradan talot. Vielä on matkaa. Pilvet alkoivat myös kerääntyä, ja kello oli jo aika paljon. Aloimme hieman miettimään että mihinköhän asti köysirata mahtaa olla auki.

Näitä lappuja oli aina vähän väliä, joten tiesimme että apua ainakin saisi paikalle jos jotain kävisi. Helpotti oloa ainakin jossain määrin :P

Buddhalainen patsas löytyi ylhäältä, emme kuitenkaan tiedä mikä sen tarkoitus oli.

Viimeisen huipun juurelta löysimme pienen retkeilyalueen, jossa pääsimme vihdoin lepäilemään riippumatoissa. Kuvassa Eric. Siinä sitten lepäillessämme kuulimme kuulutuksen jossa sanottiin köysiradan sulkeutuvan kello 17. Kellohan oli siis jo 16:40, joten pieni paniikki iski! Olimme vaeltaneet tässä vaiheessa jo yli 6 tuntia, joten alas kiipeäminen pimeässä ei todellakaan houkutellut! Sitten vain ripeästi patikoimaan.

Kaiken huipuksi saapui nopeasti sumu. Kuvassa Siying, ja sumussa kauempana voi nähdä Artjomin. Rinteessä olevat peittee ovat siitä syystä, että paikka sattuu talvella olemaan hiihtokeskus. Näillä rinteillä ei kai oikeasti olisi saanut edes kävellä, mutta mitäs tällaiset ulkomaalaiset tietävät~

Pääsimme köysiradalle juuri ennen viittä, ja saimme selville että viimeinen kuljetus onkin 17:15! Se oli helpotus. Päätimme siis odottaa sitä ja syödä hieman jotain sokerista jotta pysyisimme pystyssä. Kuvassa näkyy köysiradan laituri, joka sumussa oli aika jännän näköinen paikka.

Köysiradalla pääsimme sitten alas kätevästi, ja sumusta pois. Tässä kuva köysiradan alapäästä. Sumua riitti, sadetta ei onneksi paljoa.

Voittajafiilis! noin 7 tunnin vaelluksen jälkeen vuori oli voitettu. Edessä tosin vielä noin tunnin kävely alas asemalle, mutta asfaltilla sujui ihan sutjakkaasti.

Riisipelloille pääsimme taas ja sitten vain junaan ja kotiin. Jalat olivat hieman väsyneen tuntuiset pari päivää tämän jälkeen, mutta kivuilta vältyin itse onneksi. Kaikki muut eivät ollee yhtä onnekkaita. Rankka mutta mukava reissu :) ...ja pahempaakin oli sitten vielä tulossa. Siitä myöhemmin.

Niin, ja sitä kukkaa emme nähneet lainkaan...

Aoi matsuri - Japanin vanhin festivaali

2008-07-31T03:52:00.003+09:00

Toukokuussa oli Kiotossa Aoi matsuri, eli sininen festivaali, joka on Japanin vanhin yhä harjoitettava festivaali. Aloitettiin siis jo Heian aikakaudella noin 1500 vuotta sitten. Festivaalin oikeellisuudesta ei ole täyttä varmuutta kuitenkaan, koska se lopetettiin sotien takia välillä muutaman sadan vuoden ajaksi ennen kuin aloitettiin taas uudestaan. Hirveän monimutkainen tämä ei kuitenkaan ole, vaan festivaalissa ihmiset kävelevät heian aikakauden vaatteet päällä temppelistä toiseen. Sanomatta ja tekemättä oikeastaan juuri mitään. Hieman tylsää siis oikeastaan, mutta tulipahan nähtyä!

Lähdimme vaihto-oppilaiden ja opettajien kanssa kaikki yhdessä Kiotoon, ja katselimme paraatia.

Ihmiset siis kävelivät vain hiekkatietä ohi, sanomatta mitään. Puvut olivat toki hienoja ja niitä olis jos minkälaisia. Hienommat herrat ratsastivat hevosilla.

Jotkut naiset saivat aurinkovarjon itselleen. Naisia oli myös eri ikäisiä aina pikkutyttöihin asti.

Myös härkävankkureita oli paikalla.

Festivaalin loputtua pois kävellessämme löysimme tämän hienon kultaisen possun, joka on nähtävästi tyylitietoinen!

Suomessa ollaan

2008-07-23T20:17:00.002+09:00

Nyt siis on palattu takaisin Suomeen turvallisesti. Matka meni ihan hyvin, ja nyt yritetään sopeutua Suomen oloihin uudestaan. Tähän mennessä sujunut ihan hyvin. Tässä nyt vain tällainen väliaikaselostus kun taukoa oli tuossa parisen kuukautta.

Tarinaa Japanista on vielä tulossa! Oli vain hieman kiireistä joten blogia ei päässyt päivittelemään, mutta juttuja vielä tulossa näin jälkikäteen :) Pyrin laittamaan tarinaa piakkoin.

Shizuoka

2008-05-19T19:40:00.008+09:00

Tähän alkuun kuva vappujuhlinnastamme. Käytiin 1.5, eikä vappuaattona hieman juhlimassa, vaikka ei nyt ihan oikeaa vappufiilistä saatukaan aikaan japanilaisella ruoalla ja ilman mitään vappuhärveliä :P toinen suomalainen vielä jätti tulematta! Hauskaa oli kuitenkin.

Vappua juhlistamassa.

Kävin toukokuun alussa Shizuokassa Siyingin ja hänen isäntäperheensä kanssa. Siyingin isäntäperheen äidin äiti asuu siellä. Shizuokan prefektuuri sijaitsee Tokion ja Osakan välissä, ja matkasimme sinne autolla yöllä. Matka kesti noin 5 tuntia.

Aamulla kun pääsimme perillä, kävimme syömässä aamupalaa ja sitten lähdimme hieman tutkimaan paikkoja. Ensimmäinen kaupunki jossa olimme, on nimeltään Hamanako.

Kuvassa näkyvä talo on vanha rakennus Edo-aikakaudelta.

Edustalla oli ihmisiä pukeutuneena ajan mukaisiin asuihin.

Talon sisällä oli mallinukkeja näyttämässä hieman miten muinoin elettiin.

Talo oli kuuluisa siitä, että sotaan lähteneiden miesten vaimoja ja tyttäriä kai asui siellä, ja kai harjoittelivat hieman taistelemistakin, jotta osaisivat puolustautua mahdollisia hyökkääjiä vastaan.

Seuraava paikka oli vanha majatalo nimeltä Kinokuniya, joka on ollut paikalla joitakin vuosisatoja, ja nykyään toimii museona.

Kuvassa näkyy yläkerran huoneita. Paikassa katto oli matalalla, koska Japanilaisten keskipituus tuohon aikaan oli hieman matalampi, sekä siitä syystä että matalassa tilassa miekkaa on vaikeampi käyttää. Näin majatalossa yritettiin taata vieraiden turvallisuutta hieman.

Portaat eivät olleet helpoimmat kävellä. Kuvassa näkee myös millaiselta vanhoissa taloissa käytetty puu näyttää. Itse pidän puun väristä ja siitä että sitä on kiilloitettu mukavasti.

Oppaamme oli kuvassa näkyvä vanha herra, joka tässä selittää paikan keittiön saloja. Keittiössä oli mm. jännä mekanismi, jolla yläikkunan sai auki narusta vetämällä, jotta savu pääsee ulos kätevämmin.

Entisaikojen ofuro, eli kuuma kylpy, oli yksinkertaisesti vain puinen iso sammio. Tekisi kyllä mieli kokeilla joskus kuinka mukava tuollainen on. Joissain paikoissa kylpytynnyrin alla oli suoraan tuli jonka avulla vesi lämmitettiin ja voitiin pitää kuumana pidemmänkin aikaa.

Tietenkin paikasta piti löytyä wc:kin. Kuvassa vasemmalla vanhanaikainen Japanilaistyylinen wc, joita on siis tänäkin päivänä Japanissa paljon, tosin toimii tietenkin vesihuuhtelulla. Oikealla pisuaari, jota en kyllä olettanut löytyvän vanhan ajan Japanista.

Majatalon puutarhassa oli kuvassa näkyvä pieni vesiallas, jossa lepäsi nuo muutamat bambupötköt. Bambut olivat onttoja, ja niitä kuuntelemalla veden lorina muuttui joksikin aivan muuksi. Ääntä vaikea kuvailla, mutta jännä oli. Entisaikojen huvia.

Viimeisenä Hamanakossa oli vuorossa tämä paikka, joka on entinen Geishatalo.

Tämä paikka ei ollut ihan yhtä hyvässä kunnossa pidetty kuin Kinokuniya, joka teki paikasta ehkä jopa hieman autenttisemman.

Näiden nähtävyyksien jälkeen suuntasimma junalla Hamamatsuun, jossa hotellimmekin sijaitsi. Hamamatsussa oli myös tarkoitus käydä katselemassa paikallista leijafestivaalia.

Leijafestivaalialueelle päästyämme saimme ottaa kuvia itsestämme tilanteeseen sopiva takki päällä. Takana näkyy kuvia joita leijoissakin on.

Leijat eivät olleet mitään hirveän pieniä, vaan enemmänkin parisängyn kokoisia, ellei jopa isompiakin.

Tulimme paikalle hieman myöhään, joten suurin leijaruuhka oli jo mennyt ohitse. Vielä oli menossa leijataistelu, jossa leijan naru yritetään saada kierrettyä vastustajan leijan narun ympäri, ja sitä hankaamalla naru poikki. Koska kisa oli jo edennyt aika paljon, ei leijoja ollut enää hirveästi jäljellä.

Leijoja lennätetään tänä vuonna syntyneiden lasten kunniaksi. Kuvassa näkyy kuinka lapsi isän kanssa juhlii tilaisuutta. Hirveän moni lapsista ei kuitenkaan tuntunut nauttivan kovasta juhlimisesta :P (kuulemma korvatulpat oli kuitenkin laitettu)

Leijojen lennättämisen jälkeen oli illalla kadulla vuorossa paraateja. Ensimmäisenä oli vuorossa sambaparaati. Luultavasti jotenkin liittyy kaupungissa olevaan suureen portugalilais vähemmistöön.

Samban jälkeen oli vuorossa jotain perinteisempää, eli leijojenlennättämispaikalta tuttu musiikki ja huutelu jatkui hieman tyylikkäämpänä täällä.

Mukaan tuotiin myös näitä rakennelmia, joiden sisällä lapset soittivat ja lauloivat. Ihmiset olivat jakautuneet täällä eri ryhmiin kaupunginosien mukaan, ja takeissa olevat symbolit kertoivat mistä kaupungista kukakin tuli.

Seuraavana päivänä Siying pääsi isäntäperheen äidin siskon kimonoliikkeessä kokeilemaan kunnollista kimonoa, jonka hinta kipuaa jossain taivaan tuntumissa. Nätiltähän tuo sitten näytti :) käytiin hieman puistossa kuvia ottelemassa. Ostimme myös kimonoliikkeestä yukatat (siying 2) koska saatiin hieman alennusta.

Tämän jälkeen käytiin sitten yhdessä illallista syömässä, ja sen jälkeen taas autoajelu takaisin Osakaan. Ihan kiva reissu oli, vaikka olisi ehkä hieman pidempikin voinut olla.

Himeji ja Hanami

2008-05-19T17:21:00.005+09:00

Sakura, eli kirsikka kukki täällä huhtikuun aikaan, ja sitä lähtee koko Japani porukalla aina katselemaan, ja piknikille sakurapuiden alle. Tätä kutsutaan Hanamiksi. Sana on kukan ja katselemisen yhdistelmä, eli katsellaan kukkia :P Samalla sitten syödään ja juodaan.

Hanamia itse harrastin kolmeen otteeseen, joista ensimmäinen oli Himejissä, joka on kuuluisa linnastaan. Linnassa erikoista on se, että toisin kuin moni muu linna, sitä ei ole modernisoitu lainkaan. Eli ei hissejä, ei betonia, eikä muutakaan liian modernia. Linnan pihalla on myös suuri määrä sakuraa, joten hanamin aikaan moni Japanilainen suuntaa tänne.

Tässä näkee hieman tuota ihmismäärää, eli paikka oli täynnä. Taustalla näkyy itse Himejin linna. Tämä kuva on vielä itse muurien ulkopuolelta.

Tässä sisäpuoli sakuroineen. Hanamia varten on ihan sama missä istuu, kunhan lähellä on sakuraa, joten lähes joka puun alla ja läheisyydessä oli ihmisiä piknikillä.

Tässä hieman lähikuvaa sakuran kukasta.

Sakuralajikkeita ei tietenkään ole vain yksi, joten muitakin löytyy. Suurin osa taitaa kuitenkin olla tuota ensimmäistä sorttia. Hieman punertavempiakin kyllä löytyy. Osakassa on yksi alue jossa on suuri määrä erilaisia sakuran lajikkeita, ja sieltä kuvia myöhemmin.

Lounas syötiin tietenkin puiden katveessa. Emme tajunneet ottaa mukaan mitään alustaa millä istua, mutta paikan edelliset oleskelijat lahjoittivat meille omansa kun olivat lähdössä pois, ystävällistä ja pelasti meidät maassa istumiselta.

Tässä näkyy linnan päätornia hieman lähempää. Himejin linnaa pidetään yhtenä kauneimmista linnoista koko Japanissa, ja on säilynyt parhaiten välttyen pommituksilta.

Sisällekin pääsimme, ja jouduimme odottamaan vain 15 minuutin verran. Sisätilat olivat hienot, vaikkakin rekvisiittaa ei hirveästi ollut. Vanhan arkkitehtuurin ystävälle olisi varmasti unelmapaikka. Pois lähtiessämme linnan sisään menevä jono oli jo kahden tunnin mittainen...olimme siis onnekkaita.

Kävimme myös katsastamassa puutarhan, joka oli linnan lähellä. Varhainen kevät ei ollut ehtinyt rehevöittää puutarhaa kunnolla, joten ei ollut parhaimmillaan vielä, mutta nätti kuitenkin.

Bambumetsikkökin löytyi.

Himejin jälkeen kävin hanamittamassa myös isäntäperheeni kanssa tässä kodin läheisyydessä, ja vielä hieman kavereiden kanssa Osakan linnan puistossa. Ihan mukavaa touhua. Huomasi myös miten Japanilaiset ulkona juodessaan osaavat käyttäytyä paremmin kuin mitä ainakin Suomessa. Kulttuurieroja.

Lisää juttuja myöhemmin.

Syntymäpäiväjuhlat

2008-04-26T23:47:00.002+09:00

Oli synttärit tuossa 10 päivää sitten, ja käytiin juhlimassa hieman niitä. Juhlittiin samalla Siyingin synttäreitä, koska ei ole kuin 4 päivää eroa.

Varattiin yhdestä izakayasta tilaa, ja kutsuttiin kavereita mukaan. Lopulta oli 17 henkilöä. Izakayassa oli meillä ihan oma huone, jossa kaksi pöytää. Otettiin tietenkin syö ja juo niin paljon kuin haluat 2 tunniksi, joka maksoi vain 3500 yeniä, eli jotain 20 euron luokkaa. Tulee ikävä Japanin ravintoloiden hintoja kyllä ihan taatusti kun suomeen palaa.

Tässä yhteiskuva juhlista. Kivaa oli, ruoat ja juomat hyviä, ja kakkukin saatiin! :)

九州 - Kyushu Osa 6 - Hakata

2008-04-26T22:37:00.007+09:00

Viimeisenä vuorossa oli Hakata. Hakata sijaitsee Fukuokan prefektuurissa, ja Hakatan kaupunki on tavallaan puolet Fukuokan kaupungista. Jotenkin näin se on. Hakata/Fukuoka on myös luultavasti isoin kaupunki kyushulla.

Ensimmäisenä päätettiin vierailla Fukuoka towerissa. Kuvassa itse torni, ja minuakin voi nähdä kuvan alareunassa. Torni on jotain 160 metrin korkeusluokkaa, ja on yksi Japanin korkeimpia rakennuksia. Kyseessä on myös torni, eikä rakennus, vaikka lasinen onkin. Suurin osa kerroksista on vain teräsrakennelmaa.

Ylhäällä oli ihan hyvät näkymät, mutta hieman korkeus hermostutti. Kulmaan uskalsin kävellä pitäen tiukasti kiinni kaiteista :P

Tässä näkymä kaupunkiin, ja kuten näkee, aika iso se on.

Tornin vieressä rannalla oli tämä häärakennelma. Paikka siis tehty vain häiden viettoa varten. Japanissahan länsimaalaistyyppisiä kristillisiä häitä ei vietetä yleensä uskomusten takia, vaan koska ne näyttää kivoilta. Kristinusko ei ole niin laajalle levinnyttä täällä. Uskonnolliset häät ovat sitten shintolaisia tai joissain tapauksissa buddhalaisia.

Tornin jälkeen mentiin lähellä sijaitsevaan puistoon, missä oli aika isohkon kokoinen lampi. Kuvassa näkyy siitä vasta noin puolet. Edessä näkyvän saarekerykelmän takana on toinen puoli.

Saarekkeiden silloilla tuli oikea Japanilainen miekkailufiilis.

Jota jotkut meni piiloon.

Linnut viihtyivät tolpilla. Olisi kuva ollut hieman kivempi jos joka tolpalla olisi ollut lintu, mutta meneehän se näinkin.

Paikassa sai myös vuokrata polkuveneitä. En ollutkaan kokeillut moista pitkään aikaan, joten pitihän sitä reissu tehdä. veneellä sai vapaasti mennä lammen yhdessä osassa. Venettä ohjattiin myös ratilla, eikä polkimien vuorottelulla, joten ajo oli hieman helpompaa kuin niillä masiinoilla millä aiemmin olen mennyt.

Hakata on, toisin kuin Osaka ja Tokio, bussikaupunki. Junia on tietenkin myös, mutta ei hirveän paljoa, joten bussit hoitavat suurimman osan liikenteestä. Tässä kuva Japanilaisesta bussista. Kooltaan hieman pienempia kuin suomessa, ja penkkejä reilusti vähemmän. Matka maksetaan myös vasta matkan päätyttyä. Kortilla ensin leimataan bussiin tultaessa, ja poistuessa. Rahalla maksettaessa kyytiin noustessa otetaan lappu jossa on numero, joka on myös etuosassa olevassa paneelissa. Sen avulla näkee sitten kuinka paljon joutuu maksamaan. Sisään tullaan takaovesta, ja poistutaan etuovesta. Toimii ihan kätevästi ja pummilla meneminen aika hankalaa, joten suomi voisi ehkä ottaa oppia. Loppuisi tekosyyt lippujen hintojen nostamiselle..

Puiston jälkeen käytiin syömässä Raamen Stadiumissa. Syötiin kaksi annosta, mikä oli ehkä hieman liikaa. Oikealla tonkotsu raamen, eli keitto on tehty sian luuta uittamalla. Haju hieman pistävä, mutta maistuu hyvältä. Vasemman puoleinen on hokkaidon tyyli, eli misoraamen. Nuudelit hieman paksumpia, ja on hyvää. Raamen on herkkua kun sen osaa tehdä.

Stadiumilla pääsi leikkimään raamenin katukaupustelijaa.

Seuraavana päivänä mentiin aamiaiseksi, tai ehkä pikemminkin brunssiksi syömään taas raamenia, onhan hakata siitä kuuluisa. Ja mentiin paikkaan jota Japanilainen ystäväni suositteli, eli Ichiran. Paikassa syödään aina tiskillä, ja alueet on aidoitettu, joten jutustelu on hieman hankalempaa. Syynä on se, että voi paremmin keskittyä syömiseen.

Raamenia tilatessa ensin täytetään tämä lappu, jossa päätetään millainen raamen halutaan. Kuinka paljon öljyä, valkosipulia, kuinka tulista, kuinka kova nuudeli jne. Japania osaamattomille paikassa oli myös englanninkielinen lappu, mutta kuva tuli otettua japaninkielisestä.

Kuva tiskistä. Kaikki tarpeellinen löytyy, eli puikot, lusikka, servettejä ja vesihana. Edessä olevasta aukosta paikan tyypit sitten hoitavat tilaukset. Heitä ei edes näe kokonaan, koska aukko on niin matalalla. Kun raamen on tuotu, he sulkevat aukon kokonaan, jotta voit keskittyä olennaiseen, eli raamenista nauttimiseen.

Tässä itse raamen. Tämä on kanaalikaupungin spesiaali, jossa käytiin siis syömässä. Osakassa on myös ichiran, jota onkin jo kokeiltu, ja kananmuna puuttuu sieltä, mutta muuten on samaa, eli aivan taivaallista. Voin kyllä sanoa, että ichiran on parasta raamenia mitä Japanista olen tällä hetkellä löytänyt. Jos tulette japaniin, olette velvoitettuja syömään ichiranissa (koska minä vaadin o_o), ja onneksi heillä on ravintoloita aika monessakin kaupungissa. Hankala uskoa että noinkin yksinkertainen ruoka voi maistua noin hyvältä, mutta kyllä on vaan onnistuttu.

Hakatan jälkeen ruvettiin valmistautumaan laivalle lähtöön ja Osakaan paluuseen.

Ennen kuin laiva lähti käytiin kuitenkin Kokura nimisessä pikkukaupungissa katselemassa tätä linnaa. Sisälle ei kuitenkaan jaksettu tällä kertaa mennä.

Tällä kertaa ei ollut omaa hyttiä laivalla, vaan nukuttiin isossa huoneessa, missä oli monta sänkyä pienten käytävien molemmilla puolilla. Sängyissä oli myös verhot, joten sai nukkua aika rauhassa, kunhan lapset hiljenivät. Kyushu oli ihan mukava nähdä, vaikka siitä nyt nähtiinkin vain pohjoisosa, mutta tuli sentään nähtyä!

Seuraavaksi onkin juttua taas Osakasta.

九州 - Kyushu Osa 5 - Saga

2008-04-26T22:09:00.006+09:00

Kumamoton jälkeen matka jatkui Sagan prefektuuriin Sagan kaupunkiin. Kyseessä hieman pienempi kaupunki, ja aika maalaismaiselta seutu vaikutti. Ensimmäisenä oli tarkoitus matkata erääseen historialliseen puistosysteemiin.

Maisema oli hieman avarampaa kuin mitä Osakassa näkee, mikä oli ihan kivaa vaihtelua kylläkin. Japanin maaseutumaisemat ovat myös kivaa katseltavaa.

Minä ja Siying puistojutun maskotin kanssa. Kyseessä on siis alue, jolta löydettiin kaivauksissa maan alta raunioita vanhoista yayoi-ajan rakennuksista. Alueen päälle päätettiin sitten rakentaa jäljennös kylistä, ja päästää ihmiset katsomaan miten muinaisessa Japanissa elettiin. Rakennukset on siis tehty suoraan raunioiden päälle, nostaen maata tarpeeksi, jotta rauniot ovat yhä turvassa. Kylät on myös rakennettu samoilla tekniikoilla kuin entisaikaan, jotta kaikki olisi mahdollisimman uskottavaa.

Tässä jonkinlainen vallihaudan tai tulvakanavan näköinen rakennelma. Kuivaa oli, ja päivä oli muutenkin todella kuuma.

Talot oli rakennettu puoliksi maan alle, luultavasti jotta eivät kuumene liikaa. Kuvassa näkyy yksi kylistä.

Näkymä talon sisälle, jossa mallinuket elelevät rauhallisesti. Huomaa että tähän aikaan kulttuuri oli ulkoisesti hyvinkin erilaista siitä mitä se myöhemmin Japanissa on ollut.

Tässä yhden kylän päärakennus, jossa pidettiin kokouksia ja muita sellaisia. Toisin kuin muut talot, tämä oli rakennettu noin 4 metriä maan päälle, tornin tapaan.

Päivä oli siis todella kuuma, yllätti hieman. Muilla paikoilla lämpötila oli enempi muutaman plus asteen luokkaa, mutta täällä taisi mennä jopa yli 20 asteen auringossa. Alkoi tulla olo hieman tukalaksi.

Puisto oli ihan kiva, mutta hieman iso. Energia ei kuumuudessa riittänyt kiertämään koko aluetta, ja koska kevät ei ollut vielä saapunut, ruohikko oli aika kellertävässä vaiheessa. Itse Sagan kaupunki oli myös hieman pettymys, koska mitään muuta hirveän kiinnostavaa nähtävää ei oikeastaan ollut. Pieni linna olisi kaupungissa ollut, mutta oli niin pitkällä ja olimme liikkeellä hieman myöhään, joten sitä emme nähneet. Kävelimme lähinnä kaupungilla puistoreissun jälkeen ja suuntasimme sitten hotelliin syömään illallista.

九州 - Kyushu Osa 4 - Kumamoto

2008-04-15T23:08:00.005+09:00

Seuraavana matkalla vuorossa oli Kumamoto. Paikka on ehkä parhaiten tunnettu Kumamoton linnasta. Kaupunkia ympäri matkattiin ratikalla, mitä ei japanissa hirveän montaa kertaa ole nähnyt. Täällä kuitenkin toimi. Oli myös aika halpaa, koska koko päivän matkan sai noin 400-500yenillä.

Tässä hieman kuvaa kaupungista. Kyseessä siis isompi kaupunki, ja hieman aukinaisempi kuin Osaka, joka taitaa olla yksi Japanin ahtaimmista paikoista. Kuvassa keskellä näkyvä valkoinen pytinki on hotelli jossa yövyimme.

Ensimmäisenä oli vuorossa Linna. Ratikalla pääsi näppärästi lähelle. Paikkaan pääsi halvemmalla sisälle koska jotkut paikat oli remontissa. Taustalla näkyy itse linna. Piha oli hieno, paljon kivisiä muureja. Hienompi olisi varmaan ollut keväämmällä, kun kukat alkaa kukkimaan ja ruoho vihertämään.

Temppelillä käytiin pesemässä kädet ja juomassa. Rituaalityylillä tietysti.

Linnan portilla sai myös poseerata näiden soturimiesten kanssa. Lähemmäksi en uskaltanut mennä...

Linna lähempää.

ja vielä lähempää! Alareunassa bloggaaja itse. Linna oli hieno, mutta taas sisältä aika modernisoitu, kuten Osakan linna.

Sisällä oli pienoismalli linnan päätornista ja jostain pienemmästä tornista.

Pienoismalli linnan tatamihuoneesta. Taustalla jättiläismäinen Siying!

Tässä vain hengaillaan linnan luona.

Kivimuureja kun tutkailee niin huomaa, että ei ninjoilla hirveän vaikeeta ollut kiivetä ylös niitä pitkin. Ainoa ongelma on harjas ylhäällä, mutta ei sekään hirveä este ole. Kaipa niillä kuitenkin vartijoita on ollut aika lauma turvaamassa alueita.

Mikäs se tämä! Suomessa vähintään helsingissä matkustavien pitäisi tunnistaa. Oli kyllä yllätys että tällaisen näkee japanilaisessakin sporassa! Pienistä jutuista tuli suomi kyllä kovasti mieleen.

Linnan jälkeen mentiin lähistöllä olevaan Japanilaiseen puutarhaan. Paikka oli nätti, mutta ruoho ei ihan ollut vihreäksi ehtinyt...

Kuulemma paikka on yksi neljästä parhaimmasta Japanilaisesta puutarhasta. Olisi kyllä ollut kiva nähdä täydessä loistossa.

Syötävää linnuille ja kaloille sai ostaa puutarhasta, ja sai elukat aika tehokkaasti liikkeelle. Itse ei ruokittu, mutta kuvassa näkyvä Japanilainen herra sai linnut kimppuunsa.

Siying näyttää viemärinkannessa olevasta kartasta puutarhan sijainnin.

Kumamoto oli ihan mukava paikka, ja oli kiva parin päivän pikkukylissä viihtymisen jälkeen päästä oikeaan kaupunkiin. Oli myös hieman erilainen kaupunki, koska ei ollut liian ruuhkainen, ja tiet leveitä, joten tilaakin oli.

Illallisena taas pikaraamenia...rahaa piti jossain säästää.

九州 - Kyushu Osa 3 - Aso

2008-03-30T20:28:00.007+09:00

Seuraavana vuorossa oli Aso, joka on tunnettu vuorestaan, Asosta (mistäköhän on kaupungin nimi tullut...). Aso sattuu myös olemaan yksi maailman suurimmista tulivuorista.

Saavuttuamme Asoon, kävimme ensin syömässä paikallisessa perheravintolassa. Nähtävyys, jonka halusimme nähdä, oli tietenkin vuori itse. Matkaa vuorelle oli 6.6km asemalta, joten ajattelimme sen olevan ihan mahdollinen matka kävellä. Päätimme, että jos matka on liian rankka, otamme bussin kun palaamme takaisin.

Matka alkaa. Keli oli onneksi hyvä, vaikkakin hieman viileähkö, mutta vaatetta oli tullut mukaan tarpeeksi. Takana näkyy Aso vuoren huippuja.

Koska olimme matkalla ennen kevään tuloa, olivat maisemat hieman ankeahkot, mutta maasto oli jännästi muotoutunut, kenties sulaneen lumen takia, koska patoja näimme matkalla muutaman.

Matka oli myös pidempi kuin miltä aluksi tuntui. Määränpää oli huipulle vievä köysirata, joka olikin hieman ylempänä kuin olimme ajatelleet. 6.6km matkasta suuri osa olikin ylämäkeä, joten vei hieman kauemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Onneksi olimme syöneet ennen matkaa, joten energiaa riitti.

Melkein perillä. Taustalla näkyy jo köysirata. Valkoinen rakennus oli jokin buddhalainen temppeli, jossa emme kuitenkaan käyneet sisällä.

Matka oli sen verran rankka että päätimme menevämme bussilla alas, rakennuksessa näytti myös olevan bussipysäkki. Kysyttäessä meille kuitenkin sanottiin, että bussia ei ollut...kenties vuodenajasta johtuva, tai pysäkki oli vain vanha jäänne. Edessä oli siis vielä kävelymatka alas, mikä ei houkuttanut ollenkaan. Ensiksi kuitenkin huipulla käynti.

Ylös menimme köysiradalla, ja matka kesti n. 10 minuuttia.

Tällä kärryllä kuljettiin. Väkeä ei ollut hirveästi. Saapuessamme alas tuli joukko vanhempia rouvia, ylös mentäessä mukana oli vain kaksi henkilöä meidän lisäksemme. Alas tuli muutama enempi, mutta tungosta ei todellakaan ollut.

Vihdoin huipulla!

Ylös kävellessämme huomasimme tien varressa jänniä betonista valettuja bunkkerin takaisia rakennelmia. Varmasti en osaa sanoa syytä, mutta kyseessä on tulivuori, joten syynä luultavasti vuoren kaasut, jotka tuulen kääntyessä eivät ole hyväksi. Köysiratakin suljetaan hetkellisesti jos tuuli tuo kaasut väärään suuntaan riittävällä voimakkuudella.

Aso vuoren caldera (en tiedä onko suomenkielistä termiä). Tämä ei siis ole kraateri, vaan caldera. Muodostunut tulivuoren kammion tyhjetessä purkauksessa, ja sen jälkeen romahtaessa. Kyseessä on myös aika isohko caldera. Kuvassa vasemmalla, calderan yläpuolella voi nähdä pieniä valkoisia pisteitä, jotka ovat autoja, tai busseja. Olimme itse vuoren toisella puolella, joten emme nähneet calderan sisään, mutta näimme sen koko komeudessaan kauempaa ja ylempää.

Hyvin vaikuttava ilmestys oli, ja myös jollain tavalla uhkaava ja pelottava. Tuuli oli myös suht voimakas, joten kaiteista pidettiin myös kiinni. Korkeanpaikankammo ei myöskään helpottanut asiaa.

Vuoren valloittaja. Ylös oli kävelty, ja oli kyllä sen arvoista. Ensimmäinen tulivuori minkä näen, ja oli kyllä hienoa katseltavaa.

Siellä on käyty. Pitihän se ottaa kuva kyltin kanssa todisteeksi.

Huipulla käynnin ja kuvien ottamisen jälkeen alkoi matka alas. Aikaa ei mennyt niin paljon kuin ylös tultaessa, ja kävely oli hieman helpompaa alamäkeä pitkin.

Alas tultaessa päätimme aloittaa matkan hotellia kohti, koska aikaa oli mennyt vuorivaelluksessa jo aika paljon. Hotelli ei ollut ihan aseman lähellä, joten hotelli lupasi lähettää jonku hakemaan meitä lähimmältä asemalta. Päätimme syödä illallista jossain aseman lähellä olevassa ravintolassa ennen hotelliin menoa. Hotellimme oli pension, eli tavallaan normaali isohko talo, joka toimi samalla hotellina.

Junamatkalla alkoi kuitenkin hieman huolestuttamaan, että löydämmekö oikeasti mitään syömispaikkaa, koska seutu tuntui olevan hyvinkin maalaismaista. Asemalla huomasimme kuitenkin onneksemme, että yksi paikka oli aivan aseman vieressä. Sisälle mentäessä paikkaa pitävä vanhahko pariskunta sanoi että olivat juuri sulkemassa, mutta että voisimme vielä syödä jos tilaisimme jotain helposti valmistettavaa. Raamenit lähti tilaukseen ja saimme onneksi syödäksemme.

Ravintola jossa söimme. Kuva otettu seuraavana päivänä, koska pimeällä oli vaikea saada kuvaa.

Syötyämme odotimme kyytiämme hotellille. Kyytimme olikin yllättäen taksi, jota emme kuitenkaan joutuneet maksamaan. Matka kesti noin 10 minuuttia, joten hotelli ei todellakaan ollut lähellä asemaa. Paikka oli kuitenkin mukava.

Hotelli ei ollut hirveän hotellimainen, vaan lähinnä iso normitalo. Aika hiljaista oli, ja yläkerrassa ei tainnut muita vieraita olla ollenkaan. Alakerrassakin taisi olla vain yksi perhe. Illalla talossa oli kuitenkin menoa, koska taisi olla vieraita kylässä paikkaa hoitavalla perheellä.

Aamulla saimme kyydin takaisin asemalle, ja aloitimme taas matkan seuraavaa paikkaa kohti.

九州 - Kyushu Osa 2 - Yufuin

2008-03-30T19:36:00.005+09:00

Bepun jälkeen matka jatkui vuorille. Otimme bussin Bepusta suht aikaisin aamulla, ja noin tunnin päästä pääsimme Yufuiniin, joka on pieni kaupunki, myöskin kuuluisa kuumista lähteistään.

Tässä näkyy Yufuin, kun bussimme oli päässyt vuorten läpi ja oli laskeutumassa laaksoon. Yufuin sijaitsee vuorten keskellä, ja on aika pieni kaupunki. Meidän epäonneksemme sää oli hyvin sateinen juuri tänä päivänä, joten sateenvarjo oli kovassa käytössä. Välillä satoi kovaa välillä ei ollenkaan, mutta haittasi kyllä hieman nähtävyyksiin tutustumista. Meidän oli tarkoitus käydä kävelemässä hieman metsän suunnassa, mutta kelin takia ei oikein enää innostanut.

Vuoret olivat kuitenkin näyttäviä, ja väkeäkin tuntui olevan.

Kadulla törmäsimme jopa Hello Kitty alttariin, Japanilaiset todella tykkäävät Hello Kittysta. Jokaisella alueella Japanissa on vielä oma versionsa, ja tämä on kai Yufuin versio. Eräs vaihtari on innokas Hello Kitty fani, ja on aina keräilemässä eri versioita eri alueilta, ja niitä todellakin tuntuu riittävän. Kuvassa Siying rukoilemassa jotain kultaiselta Hello Kittylta.

Yksi Yufuinin kuuluisista nähtävyyksistä on Kinrin järvi. Sadekelillä ei ehkä yhtä nätti kuin auringonloisteessa. Kinrin nimen kanjit tarkoittavat kultaista suomua. Nimi pohjautuu siihen, että joku Japanilainen kiho näki järvessä olevien karppien suomuista heijastuvan auringonvalon, ja se sai järven näyttämään kultaiselta. Karppeja järvessä on yhä, mutta kelin takia ei voitu nähdä pitääkö tarina paikkansa.

Nähtävästi karppien kalastus on sallittua, vaikka kyseessä on kuuluisa järvi.

Vuoret osaavat näyttää hienolta kelistä riippumatta. On myös mukava olla hieman maalaisemmissa maisemissa, koska kaupungit eivät ole niin ahtaita. Hieman tuli suomi mieleen jotenkin, lukuunottamatta tietenkin vuoria...

Kävelyn jälkeen palasimme hotelliin, johon olimme tavarat jo laittaneet. Hotellissa oli onneksi (tietenkin) kuumalähdekylpy, ja tässä paikassa vielä toimi perhesysteemillä, eli jos oven edessä sandaaleja joku on sisällä. Sai kylpeä ilman tuntemattomia ihmisiä. Ulkokylpy oli kuitenkin tyhjä jostain syystä, ehkä kelin takia, koska katosta ei kylvyssä ollut. Illalliseksi ostettiin kuvassakin näkyvä pikaraamen. On kyllä eri sarjaa suomessa saatavien nuudelien kanssa. Vesi vain lisätään, ja mukana tulee keittoon tarvittavat aineet pusseissa, sekä vielä lihanpala. Ihan hyvää on, vaikka ei ihan ravintolaversiolle pärjää. Säästettiin rahaa olemalla syömättä ravintoloissa liikaa, ja varsinkin Yufuin on kallis paikka syödä, se lounaalla huomattiin.

Aamulla maa oli vielä märkä, mutta sade oli jo hävinnyt. Kävelimme juna-asemalle ja aloitimme matkan kohti seuraavaa etappia. Vielä kerran voin mainita, että vuoret olivat todella upeita! Ei ole tullut liikaa niitä nähtyä :P

Juna-asema oli tällaisessa pienessä paikassa tietenkin pieni, ja juna oli dieselkäyttöinen pikkukärry. Matka taittui kuitenkin sillä ihan mukavasti. Evääksi olimme ostaneet 300 yenillä ison säkin mandariineja, halpaa ja hyvää.

Seuraava osa seuraavaksi.

九州 - Kyushu Osa 1 - Beppu

2008-03-22T18:22:00.010+09:00

Heips, olin siis viikon reissulla Kyushussa tuossa noin viikko sitten. Tuli kierreltyä aika monta paikkaa ja kuviakin tuli vaatimattomat melkein 1000 kappaletta. Vihdoin sain itseni kirjoittelemaan reissusta blogiin, ja päätin jakaa tämän nyt osiin, helpompi ehkä hahmottaa, ihmiset jaksaa lukea, ja minä kirjottaa..

Ensimmäisenä oli siis vuorossa matka Kyushuun. Matkan voi taittaa shinkansenilla muutamassakin tunnissa, mutta hinta on silloin aika kova. Tämän vuoksi päätimme tehdä matkan laivalla.

Tässä kuva laivastamme, Himawarista, eli auringonkukasta, Osakan satamassa. Paatti oli siis aika samanlainen kuin jotkut Viroon menevistä laivoista, eli tylsä. Ei juuri muuta ollut kuin ravintola, sekä tietenkin japanilaiseen tapaan yleinen kylpy.

Laivassa nukkui kuitenkin ihan hyvin.

Laivamme saapui aamulla Beppu nimisen kaupungin satamaan. Kaupunki on kuuluisa kuumista lähteistään, ja on aika vulkaanisesti aktiivista seutua.

Tämä patsas oli Bepun aseman edessä. Kuulemma herra toi turismin Beppuun ja tunnettiin nimellä Shiny Uncle. Hän myös piti lapsista. Se mitä ihmettä tuossa patsaan kuvaamassa tilanteessa tapahtuu, ei ole mitään hajua.... takana näkyvä hökötys jossa vettä maasa, on käsille tarkoitettu kuuma kylpy. Ihan mukavan tuntuista oli.

Bepussa kuuluisa nähtävyys on Helvetit, eli japaniksi Jigokut. Vulkaanisia lähteitä, jotka eivät kuitenkaan sovellu kuumien kylpyjen lähteiksi. Niitä on Bepun alueella 10 kappaletta, joista 8 aika vierekkäin, joten niitä lähdettiin katselemaan.

Ensimmäisessä Helvetissä oli myös eläimiä, koska lämmin vesi varmaankin antaa mukavia oltavia joillekin eläimille. Kuvassa siis virtahepo jos joku ei tunnista :P

Helvetin valloittaja poseeraa. Näillä alueilla oli aika vahva rikin tuoksu, joka on aika sama kuin kananmuna, mutta ei ihan tuore sellainen.

Ensimmäisen Jigokun nimi oli Yamajigoku, eli vuorihelvetti. Lämpötila vedessä oli n. 90 astetta.

Seuraavana oli Umijigoku, eli merihelvetti. Nimi varmaankin mukavan sinisestä väristä. Korissa joka vedessä on, on kanan munia, joita on kätevä keittää tässä kuumassa vedessä.

Toinen kuva merellisestä helvetistä.

Poseeraan tyylikkäästi jonkin jigokun edessä.

Paholaishelvetti oli mutainen ja kupli jatkuvasti. Lämpötila oli korkea, ja varoituskylteissä varoitettiin että tuonne putoaminen on aika varmasti loppu. Kuuma lämpötila ja muta yhdessä tekevät ikäviä juttuja.

Taas sinertävä Jigoku. Tässä lämpötila oli 100 asteen luokkaa. Kuvassa näkyvä höyry puski esiin myös aikamoisella paineella.

Söimme Jigokun höyryssä höyrytettyjä pullia, herkullista oli~

Paholaisvuorihelvetin edessä oli tämä demonipatsas.

Jigoku itsessään oli hyvin höyryinen. Kylteissä sanottiin että tämän jigokun höyryn paine liikuttaisi veturiakin, eli aika kova voima.

Lämpötila oli oiva krototiilien kasvattamiseen täällä. Jaksoivat kyllä olla paikallaan nätisti nämä elukat.

Valkoinen helvetti. Väri johtui tai loi valkoista kiveä, jota käytettiin johonkin...mutta en kyllä enää muista mihin... mielenkiintoista, eikö totta! :D

Välipiristeenä tämä auto, joka on kuin varastettu Back to the future elokuvan kuvauksista. Näin auton kaksi kertaa, ja toisella kerralla olin kameroineni tarpeeksi nopea!

Verihelvetti, oli arvatenkin punainen. Taisi johtua punaisesta mudasta.

Viimeinen jigoku oli geysir, joka teki n. 6minuutin purkauksen joka 30 minuutti. Odotin jotain isompaa ja hienompaa, joten oli pieni pettymys tämä...

Jigokukierroksen jälkeen lähdimme kävelemään, ja etsimään lähistöllä piileskelevää järveä. Järveä emme kuitenkaan löytäneet, koska emme uskaltanee kävellä liian pitkälle, viimeisten bussien mennessä jo kuudelta illalla. Iltakävelystä olisi muuten tullut aika pitkä.

Löysimme kuitenkin tämän koulun, jotakuinkin keskellä ei mitään! Tyhjähän se oli, varmaankin loma, mutta mietimme kyllä että miten lapset tänne kouluun jaksaa tulla. Kesällä ja keväällä kyllä varmaan ihan nättiä seutua.

Lisää maisemaa kävelyretkeltä.

Tässä hotellimme Bepussa. Julkinen kylpy oli tietenkin olemassa, kaupunki sentään kylvyistä tunnettu. Hintakin oli ihan hyvä.

Seuraava osa matkasta myöhemmin!

Hokkaido　・　北海道

2008-02-26T20:58:00.008+09:00

Hokkaido, eli pohjoisen meren tie, on Japanin pohjoinen iso saari. Käytiin siellä Chelsean ja Siyingin kanssa parin päivän reissulla lumifestivaalien aikaan. Hokkaido on lämpötilojen jne. suhteen aika samanlainen kuin suomi. Lentokoneella lennettiin, matka kesti muutaman tunnin.

Ensimmäisenä mentiin Sapporoon, joka on Hokkaidon suurin kaupunki.

Lunta! Oli mukava nähdä, ja kokea vähän parempaa pakkasta. Täällä osakassakin on satanut, mutta pahemmin ei ole mihinkään jäänyt, ja Suomessakin kai aika lumetonta ollut, ainakin etelässä, joten pääsinpähän nyt oikean talven kokemaan.

Lumifestivaalit oli siis tuohon aikaan, eli 8.2-12.2. Oli kai alkanut hieman aiemminkin jo. Yhdessä kohti kaupunkia oli jääveistoksia, joista jotkin erittäin hienojakin. Hieman vaikeaa oli saada jääveistoksesta hyvää kuvaa, mutta jotain onnistuin napsimaan.

Joitain teitä oli suljettu autoliikenteeltä kokonaan festivaalien takia. Tämä tie oli siis jääveistoksia varten.

Sapporon tv-torni tai jokin vastaava. Ylösmeno maksoi 700yeniä, ja mentiin kuin mentiinkin ylös, ja vielä kävellen! Jono hissiin oli niin suuri, ja kävelystä sai vaivan palkaksi ilmaisen maitomukillisen, kun Hokkaido on tunnettu maitotuotteistaan. Kävely kesti n. 10minuuttia, ja oli kyllä aika pelottavaa, kun rappuset oli ulkona tornin metallirakenteissa.

Ylhäällä oli näköalatila, joka sentään oli sisällä. Tässä näkymä lumifestivaalien pääalueelle, joka oli aika pitkä. Käytiin se läpi muutaman päivän aikana pienissä annoksissa.

Jotkut lumiveistokset oli upeita.

Tässä näkymä Sapporosta hotellihuoneen ikkunasta katsottuna.

Seuraavana päivänä mentiin paikkaan nimeltä Teine, jossa oli tarkoitus vähän leikkiä lumessa. Tässä panoraamakuva paikasta. Lopulta uskallettiin mennä jopa laskettelemaan, vaikka oli muille kuin minulle eka kerta. Opettajaakaan ei otettu vaan yritin itse selittää miten homma suksien kanssa sujuu. Kyllä sitä lopulta mäkeä alas tultiin, ja ei kaaduttu ihan katastrofaalisia määriä. Hauskaa oli! Kuvassa takana näkyy laskettelumäkiä.

Eläintarhassa käytiin myös, Asahikawan Asahiyama eläintarhassa. Aika perus eläintarha peruseläimineen, tämä pingviinien marssi oli aika jännä, jossa pingviinit saivat jaloitella ulkona kaikkien töllätessä.

Eläintarhasta tullessa oli nätti auringonlasku.

Taas lumifestivaalien pääalueella. Tämä lumilinna on hieman kookkaampi ja hienompi kuin mitä itse on tullut rakenneltua. On kyllä tyypit jaksaneet väsätä.

Pohjoisten alueiden edustajien ystävällismielinen kohtaaminen.

Muutama lumiveistos oli kooltaan kookkaamman puoleisia. Tämä oli tosi vaikuttava ilmestys. Surullisin juttu oli että kun festari loppui, nämä kaikki katosivat yhdessä yössä. Japanilaista tehokkuutta.

Lumiveistoskilpailukin oli, ja vaikka suomalaisten veistoksella oli hieno ideansa....

jäi se muiden veistosten kanssa näyttävyydessä hieman alakynteen.

Sapporon jälkeen käytiin yhden päivän verran Hakodatessa, jossa meillä oli hotellin katolla onsen, eli kuuma lähde, vaikka ei nyt suoraan lähteen päällä tietenkään ollut. Käytiin myös läheisellä vuorella katselemassa Hakodaten yönäkymää.

Hakodatesta lennettiin sitten takaisin Osakaan.

Ruokapuolesta jäi mieleen erittäin hyvät raamenit(nuudelikeitto missä muutama lihanpala ja kasviksia), eli jos joskus joku hokkaidoon eksyy niin pakko on kokeilla, ja raamen on herkkua melkeinpä missäpäin japania tahansa!

Reissu oli kiva, ja talvi oli mukava kokea, vaikka nyt jo odotankin innolla kevättä. Sisällä kun on täällä Osakassa niin hitsin kylmä... seuraava isompi reissu on varmaan kyushuun eli eteläsaarelle, mutta se myöhemmin.

Lisäillään tähän vielä suksikuva, kun kuvia saatiin muiltakin kameroilta.

Japanilainen jonotus ja muuta sekalaista

2008-02-04T19:10:00.000+09:00

Teki vain mieli kirjoitella vähän sekalaista mitä täällä on nyt tullut koettua.

Ensinnäkin Japanin tunnit sujuu ihan hyvin. Nopeudesta olen saanut aika hyvin kiinni, ja pienet kielioppikokeet ja kanjikokeet menee välillä jopa paremmin kuin muilla oppilailla :P vielä en tiedä kuinka paljon nopeammin tässä ryhmässä oppii, mutta tuntuu sopivan paremmin minulle kuin aiempi ryhmä. Vähän kyllä tuntuu ikävältä jättää alkuryhmään vain 3 oppilasta, joka sekin supistuu kahteen kuukauden päästä, myös Kaneko-sensei on ikävä jättää sinne koska on kyllä paras japaninkielen opettaja mielestäni.

Elokuvateatterissa kun tässä kävin, joka ei nyt teatterina ollut sen kummoisempi kokemus kuin suomessa, mieleeni pälkähti kuinka nerokas Japanissa käytettävä jonotussysteemi on. En tiedä onko suomessa samanlaista, mutta en ole ainakaan törmännyt. Täällä siis tavarataloissa, ja melkeinpä missä vain missä on enemmän kuin yksi piste mihin jonotetaan on tämä systeemi käytössä. Vaikka pisteitä on monta, on jonoja vain yksi. Jono laitetaan pituuden mukaan kiemurtelemaan vähän niinkuin huvipuistoissa. Ennen kassapisteitä, tai mihin sitten jonotetaankin, on paikka mihin jonossa ensimmäisenä oleva jää odottamaan, ja kun jokin kassa vapautuu, menee ensimmäisenä oleva sinne. Eräänlainen jonotusnumero systeemi, ilman jonotusnumeroita :P se loistava juttuhan tässä on se, että hyvin monesti suomessa on hankalaa valita se oikea jono, joku törppö jää hidastelemaan tai kassa ei vaan osaa jne jne. tämä systeemi poistaa tämän täysin, koska jonoja on vain yksi, eikä se jää junnaamaan paikalleen vaikka yksi kassa räjähtäisikin käsiin. Suomeen saisi kyllä ottaa suuriin paikkoihin heti käyttöön. Ruokakaupoissa ei tällaista kyllä ole, koska voisi olla hankalampi toteuttaa, mutta muualla näkee melkein kaikkialla.

Toinen jonotusjuttu on junat. Junien oville on merkitty paikat asemalaiturilla, ja täsmälliset japanilaiset kuljettajat osaa kyllä pysäyttää junat täsmälleen merkin paikkaan. Jonot muodostuu näihin paikkoihin ennen kuin juna edes saapuu laiturille, ja kun juna saapuu, jono jakautuu kahtia ovien molemmille puolille, jotta junasta ulos tulevat pääsevät kätevästi pois ja uudet ihmiset sisään, toimii hyvin. Suomessa en kyllä tiedä miten junan pysäyttäminen onnistuu kohdalleen, ja tuntuu että ihmisten kohteliaisuus ei välttämättä riitä tällaiseen kilttiin jonottamiseen.

Tuli tänään myös käytyä japanilaisella hammaslääkärillä. yksi viisaudenhammas oli tarkoitus nyhtäistä pois tammikuussa jos olisin suomeen palannut, mutta koska niin ei käynyt jäi hammas suuhun. Ajattelin että ei tästä ongelmaa pitäisi olla, mutta hammas taisi päättää toisin. Ien turposi ikävästi, tuli kipeäksi, ja teki puremisen hankalaksi. Kysäsin sitten koulusta hammaslääkäriä, ja sain ajan englantia puhuvalle lääkärille. Itse lääkäritoiminta oli aika samanlaista kuin suomessa, lukuunottamatta että kengät otettiin pois ennen tuolille menoa, ja suu huuhdeltiin välillä itse tuolin vieressä olevasta vesimasiinasta. Kipu oli käynnin jälkeen aika ikävä, mutta lääkkeet alkoivat onneksi tehota ja nyt on olo jo ihan ok. Hammasta ei vielä poistettu, vaan hieman puhdistettiin turvonnutta aluetta, annettiin antibiootteja mukaan ja vähän leikattiin ientä että pureminen onnistuisi paremmin. Hinta ei ollut hirveän paha tällä kertaa, varsinkin kun hommasin suomen vakuutuksen päätyttyä japanilaisen vakuutuksen, joten pitää maksaa vain 30% hinnasta. Huomenna on lisää ikenen puhdistusta, ja ylihuomenna hampaan poisto, sopivasti pari päivää ennen Hokkaidon matkaa....josta yritän sitten ensi viikolla kirjoitella lisää.

Hokkaidoon siis menen katselemaan lumifestivaaleja, ja vietän siellä neljä yötä. Ja nyt voisin yrittää aika nopeasti saada kuvia blogiin....mesen tai skypen tiedot tietävät saavat hätyytellä jos kuvia ei ala ensi viikon torstaina näkyä :x näin tänään.

白浜 - Shirahama, valkoinen ranta

2008-01-27T16:52:00.000+09:00

Heipsan taas. Olin siis matkailemassa muutama viikko sitten tuossa Osakan eteläpuolella, Wakayaman prefektuurissa. Siellä on kaupunki nimeltään Shirahama, eli valkoinen ranta, joka on kesäisin tosi suosittu kohde valkoisen rantansa ja kuumien lähteiden takia.

Hieman aluksi taas Japanin kummallisuuksia. Lähes joka tuotteessa tuntuu olevan englanniksi oleva pieni sepustus joka kertoo miksi tämä tuote on se paras, tai jotain ihan täysin satunnaista. Näitä löytyy siis muistilehtiöistä oluttölkkeihin. Englanti näissä on harmi kyllä vielä yleensä kieliopillisesti aika oikeaa, mutta mielestäni sisällön takia yleensä hyvinkin huvittavia, kuten kuvan hieno ylistys voileivästä jonka ostin junaan evääksi.

Matkalla Shirahamaan mentiin junalla alueen ohi, missä kasvatetaan runsaasti japanilaisia appelsiineja, eli japaniksi mikan nimisiä hedelmiä, jotka ovat siis kai mandariineja. En nyt itse tiedä onko mandariinilla tai mikanilla mitään muuta eroa kuin nimi, maku tuntuu olevan ainakin sama. Tuossa paikassa noita mikan puskia/puita oli kyllä hirveät määrät, jokaisen talon pihalla oli ainakin pari, ja sitten oli isoja alueita oikeaa kasvattelua varten. Tuli heti pieni hinku lähteä mikan varkaisiin! mutta kun istuttiin junassa niin ei oikein voinut :/

Tässä hieno hotellimme. Metsästettiin netistä halvimpia hotelleja, ja tämä olikin halpa, 7000yeniä kaksi yötä yhdeltä henkilöltä. Ei mitään luksusta, mutta ihan kiva ja kodikas hotelli oli. Myös hyvin tyhjä, koska en hotellissa nähnyt kuin pari muuta vierasta. Talvi ei ole kaupungin sesonkiaika tietenkään, ja se näkyi myös kaupungissa. Paikallisia asukkaita lähinnä, ja muutama turisti siellä täällä.

Tässä hotellin aula. Hotellissa oli myös kotiintuloaika, eli kl 23 ovet lukitaan. Näin on kuulemma aika monessakin japanilaisessa hotellissa. Syitä varmaan turvallisuus, ja ainakin tässä tapauksessa hotellia pyörittävä vanha pariskunta haluaa varmaan itsekin nukkua.

Kyseessä oli hieman perinteinen japanilainen talo, joten kengät piti vaihtaa sandaaleihin aulassa. Muuten ei mitään vikaa, mutta sandaalikokoja saisi olla hieman isompaakin...

Huoneet oli tatamihuoneita, eli perinteisiä japanilaisia. Huone oli kyllä ihan mukava. Siellä oli ilmastointilaite, jolla huone pysyi lämpimänä, pieni tv, parveke, kuumaa vettä ja teetä valmiina, futon patjoja ja peittoja nukkumiseen ja oma wc. Hotellissa oli myös ofuro, eli japanilainen kuuma kylpy, jossa sai peseytyä ja rentoutua ilmaiseksi.

Hotellin oleskelutilassa oli nämä hienot vanhat pelikoneet, jotka oli kyllä tosi retroa. En ehtinyt kokeilemaan joten en tiedä toimivatko nämä vielä.

Tässä näkyy sitten shirahaman itse shirahama, eli valkoinen ranta. Niille jotka ihmettelee miten vulkaanisella saarella voi olla valkoista hiekkaa, niin vastaus on yksinkertainen: se on rahdattu tänne australiasta ja uudesta seelannista... näin japanissa, luodaan turistivetonauloja vaikka väkisin :P

Tässä näkyy toiselta puolelta niemeä ranta missä ihmiset kalastelivat.

Edellisessä panoramassakin näkyvä vetonaula, kallio jossa on luonnollisesti muodostunut reikä. Ihan jännän näköinen, vaikka ei hirveän lähelle päästykään.

Tämä kallio on opaslehtisen mukaan yksi toinen vetonaula. Kallion alapuolella on luola, jonne olisi päässyt hissillä, mutta emme jaksaneet siitä maksaa, jota merirosvot käyttivät piilopaikkanaan joskus aikoja sitten. Kuvassa näkyvä kyltti kehottaa itsemurhan haluisia soittamaan apulinjalle eikä hyppäämään alas, joka on kyllä tosi helppoa koska minkäänlaista kaidetta ei ollut olemassa. Korkeanpaikankammoisena ei ollut se mukavin paikka.

Shirahamassa on luonnonihmeiden lisäksi vetonaulana Adventure world, joka on eläintarhan ja huvipuiston yhdistelmä. Hieman hiljainen oli vuodenajan takia, mutta menimme sinne silti.

Tässä kuva puistosta maailmanpyörästä käsin. Puiston koko oli jotain linnanmäen luokkaa, mutta laitteita tuntui olevan kyllä vähemmän. Eläimet tietenkin olivat ehkä se suurin vetonaula. Kuvasta voi nähdä että ihmisiä ei hirveän paljoa ole näin talvella, mutta näköjään tarpeeksi jotta puistoa kannattaa pitää auki.

Tämä on puiston safaripuoli, jossa liikkuu vapaana erilaisia afrikan eläimiä. Lihansyöjäeläimet olivat erikseen aidatussa alueessa jonne pääsi vain bussilla. Tuli vähän Jurassic Park mieleen kun porteista mentiin sinne sisään :D

Pienet pandapienokaiset olivat mainoksissa aika paljon, ja vetävät yleisöä ihan hyvin, jopa talvella.

Sea otterit (mitäs nämä nyt suomeksi olivatkaan?) nukkuivat jännästi vedessä kelluen.

Jääkarhut tuntuivat olevan vähän stressaantuneita kun kävelivät kokoajan edestakaisin. En tiedä miten kivaa eläintarhassa eläminen voi eläimille olla.

Safarieläimillä oli hieman enempi liikkumavaraa. Tässä nopein maaeläin.

Tiikerit löhöilivät talvisessa auringossa, eivätkä olleet moksiskaan kun bussi pyyhälsi ohi.

Myös muita eläimiä puistosta löytyi, mutta piti vähän kuvia karsia tilan ja laiskuuden takia. Muita eläimiä olivat mm. pingviinit, flamingot, hevoset, erilaiset linnut, virtahepo, sarvikuono, elefantti, erilaiset vesieläimet jne.

Eräässä mainoskuvassa näkyi kuinka aurinko laski tuon reikäkallion taakse, joten menimme katsomaan auringonlaskua sinne siinä toivossa että nyt kävisi samoin. Olimme kuitenkin näköjään liikkeellä väärään vuodenaikaan, joten vähän meni ohi.

Ihan hieno se auringonlasku oli silti.

Sellainen oli matka. Kuumissa lähteissä, tai kylvyissä enemminkin kävimme pari kertaa. Kuvia ei kuitenkaan tullut napsittua, vaikka toisesta olisi ehkä voinut ottaakin. Kyseessä oli kiva ulkoilmakylpy, joka oli ihan meren vieressä, isot aallot ylsivät hieman alempaan altaaseenkin. Ei siinä kyllä sitten sen suurempaa eroa ole mielestäni kotikylpyyn kuin paikka missä se sijaitsee, joskus pitäisi kyllä löytää paikka missä olisi myös sauna, vähän on jo ikävä.

Muita asioita mitä on tässä käynyt, niin sain tasokokeesta sen verran hyvät pisteet, että pääsin ylemmälle tasolle opiskelemaan Japania. Hieman menee tunnit nopeammin nyt, ja pitää kyllä skarppina olla jotta pysyy kärryillä, mutta eiköhän tässä pärjätä! Lisää taas myöhemmin~

Seuraava lukuvuosi

2008-01-19T17:19:00.000+09:00

Loma vihdoin loppumassa ensi viikolla. Viime viikko oli siis koulua tavallaan, oli viimeinen koe, josta tuli pisteitä 97/100, ja sitten käytiin raamen museossa, jossa saatiin tehdä ikiomat pikaraamenit! Jauhosta asti itse siis väsättiin, paitsi nuudeleiden paistaminen.

Ikioma instant raamenini <3~ kuvan sai piirtää myös itse. Vielä en ole syönyt, ja vain kuukausi annettiin syömisaikaa, luultavasti koska ei ole pakattu suojakaasuun, joten tuliaisena en voi tuoda.

Viikon loputtua oli valmistujaisjuhlat kolmelle poislähtevälle vaihtarille, joista kaksi palasi jo, ja yksi on ensi kuuhun asti. Meillä on ensi viikosta alkaen seitsemän viikon jakso, jossa on normaalisti japaninkielen opiskelua, ja yksi kurssi englanniksi, sekä toinen alkeellisella japanilla opetettuna. Näiden jälkeen kolmen viikon loma! Sitten alkaa virallisesti seuraava lukuvuosi.

Aiemmin täällä ei ole tätä seitsemän viikon jaksoa pidetty, joten on ollut lomaa koko tämä aika!! nytkin tämä taitaa olla vapaaehtoinen, mutta en minä kyllä keksi tekemistä niin pitkäksi aikaa, puhumattakaan että rahat riittäisi reissailemiseen tai johonkin, ja kaikenlisäksi japania tänne oppimaan tultiin, joten sitä haluan tehdä. Kurssit kuulostavat myös mielenkiintoisilta.

Englanninkielinen kurssi on Japanin sodanjälkeisistä ajoista, ja sitä pitää asian ekspertti joka taisi olla lapsi niinä aikoina, ja opiskellut jenkeissä joten englantikin sujuu. Toinen kurssi on japaniksi, ja kurssin nimi on Cross-cultural communication, joka istuu omaan opiskelulinjaani suomessa ihan täysillä.

Tämä viikko oli taas lomaa, ja alkuviikosta tulikin vähän matkusteltua, mutta siitä lisää seuraavassa viestissä.

明けましておめでとうございます。

2008-01-01T19:06:00.000+09:00

Eli hyvää uutta vuotta! Sinne meni 2007, tervetuloa 2008.
Japanissa uusi vuosi on paljon isompi juhla kuin joulu, ja ensimmäinen päivä vietetään yleensä perheen kanssa. Aattona voi kuitenkin lähteä juhlimaan, ja niin minäkin tein.

Rahaa ei kuitenkaan ollut hirveästi, ja suureen ihmisvilinään ei oikein huvittanut lähteä, joten päädyttiin Yukin ja Kanamen kanssa kolmisteen Kanamen kämpälle uutta vuotta viettämään. Japanissa ei raketteja lähetellä, joten ulkona ei ole juuri mitään hirveän erikoista nähtävää. Temppeleillä kun vuosi vaihtuu soitetaan kelloja, ja niissä on jotain juhlaa menossa, mutta ne on kuulemma ihan täpötäynnä niin ei jaksettu lähteä.

Me käytiin vain ostamassa jotain syötävää ja juotavaa ja päätettiin viettää uusi vuosi lämpimästi kotatsun alla :P Ostettiin curry nabea ja jälkiruoaksi jäätelökakku. Suuri määrä ruokaa ja sopivasti juomaa, ja maksoi vain naurettavat 1,500yeniä per henkilö :D Japanissa ruoat on hyvässä tarjouksessa uuden vuoden aikaan.

Currynabe oli herkullista, ja täyttävää. Kakkuakaan ei jaksettu kolmisteen kokonaan syödä. Iltaa vietettiin puhellen, syöden, videopelejä ja korttipelejä pelaten ja televisiosta loistavaa japanilaista komediaa katsellen :D mukavaa oli.

Kuvassa jäätelökakkumme. Koska kakut oli tarkoitettu lähinnä synttäreitä varten, laitoimme kylttiin nimen kohdalle 2008 :D Tuossa lukee siis onnea 2008 japaniksi. Ihan sopiva teksti mielestämme :P

Aamulla palasin kotio aamupalalle, koska se on Japanissa perinteisesti perheen kanssa yhteinen. Uudenvuoden aikaan perinteisesti valmistettiin ruokaa kolmelle päivälle, eli vuoden 1-3. päivät, koska niinä päivinä perheissä ei ruokaa tehty. Nykyään jotkut tekee yhä samaa, kuten minun isäntäperheeni. Tämän ruoan nimi on Osechi, ja se on erilaisia ruokia neliskanttisissa astioissa. Äiti teki ruokaa täällä kolmen päivän ajan, joten riittänee näille kolmelle päivälle :P

Aamupalan jälkeen lähdettiin perheen kanssa Kiotoon temppelikäynnille, joka on perinteinen juttu Japanissa ensimmäisenä päivänä. Temppelissä rukoiltiin ja otettiin ennustus, jossa kerrotaan mitä odottaa seuraavalta vuodelta. Minulle luvassa puolikkaan verran onnea :D ihan hyvä se. Temppelin jälkeen käytiin syömässä ja sitten palattiin kotio.

Japanissa ei jouluna anneta pahemmin lahjoja, paitsi lapsille, ja uutena vuotenakaan ei lahjoja oikeastaan anneta, mutta lapset saa yleensä kirjekuoren jossa on rahaa. Käytiin tänään perheen kanssa palatessamme elektroniikka liikkeessä jossa lapset taisi rahan sijasta saada suoraan mitä halusivat :P

Sellainen oli japanilainen uusivuosi, ja kiva oli.

東京　- Tôkyô

2007-12-29T16:28:00.000+09:00

!!kuva lisätty myöhemmin.

Heipä hei taas. Nyt on nähty hieman Tokiota, ja todellakin vain hieman, koska kyseessä on järjettömän kokoinen alue.

Triviana Tokion oikea nimihän on oikeasti Tôkyô, eli pitkällä o:lla (suomalaisittain tookjoo). Samahan on Osakan kohdalla, eli nimi on Ôsaka (oosaka). En tiedä mistä johtuu se että ulkomaisten lausumistavoissa on nuo pitkät vokaalit otettu pois, mutta näin on jostain syystä tehty.

Hirveästi ei tule kuvia tähän ekaan viestiin, koska käytin aika suuren osan ajasta Siyingin kameraa, joka oli hieman kätevämmän kokoinen. Laitan kuvia siltä kunhan kuvat itselleni saan. Sitä odotellessa voin kirjoitella matkasta ja näyttää muutaman kuvan.

Maanantaina siis lähdettiin yöbussilla Tokiota kohti. Ensin bussiin menoa juhlistettiin joulua parin kaverin kanssa syömällä raamenia, eli nuudelikeittoa. Syömisen jälkeen aateltiin mennä vähäisen jotain juomaan. Kaikki izakayat joihin yritettiin mennä oli kuitenkin täynnä, ja karaoket niin kalliita, joten päädyimme kiinalaiseen ravintolaan, jossa juomat oli tosi halpoja. Tilattiin yksi annos gyôzaa, ja sitten vain juomia. Lopuksi mentiin vielä tapaamaan muutamaa vaihtarikaveria jotka oli töissä saksalaisilla Joulumarkkinoilla, saksalaisia kun olivat.

Bussiin tuli lopulta hieman kiirus, joten napattiin taksi, joka ei hirveän kallis ollut kun vain muutama kilometri kuljettiin. Bussissa huomattiinkin sitten että oli hieman suurempi kiire kuin tajuttiin :D Oltiin kokoajan siinä uskossa että bussi lähtee 22:50, mutta ihmeteltyäni miksi bussi lähti heti kun istahdimme sinne, tarkistin lipun ja huomasin että bussi lähtikin jo 22:40. Onnea oli siis mukana sopivasti. Yömatka meni ihan hyvin, vaikka en mitenkään hirveän hyvin nukkunut, tarpeeksi kuitenkin.

Tokioon saavuttiin 8 aikaan aamulla. Vastassa oli Aaron, jonka kanssa mentiin Saitamassa sijaitsevaan Aaronin tyttöystävän kaverin kämppään. Kaveri oli siis lähtenyt jenkkeihin joulunaikaa viettämään joten saimme kämpän käyttöömme erittäin edullista korvausta vastaan. Asunnolla odotti Aaronin tyttöystävä Christine.

Kun lopulta pääsimme matkaan, suuntasimme Harajukua kohti, koska Christinellä oli kampaamo ja meikkausajat varattuna illan juhlia varten.
Kuvassa pieni panoraama Harajukusta. Paikka on täynnä kauppoja, ja varsinkin hieman erikoisimmille vaatteille. Tästä syystä alueella näkee paljon erikoisiin vaatteisiin pukeutuvia tyyppejä, enemmän kuitenkin viikonloppuisin, joten hirveän suurta määrää emme nähneet.

Harajukun jälkeen käytiin Shinjukussa, jossa odottelimme että Christine saa meikkaukset hoidettua. Käytiin myös vaihtamassa paluulippuni Osakaan, koska olin saanut paluulipun vain 27. päivälle, ja halusin olla päivän pidempään. Bussilippua ei kuitenkaan voinut muuttaa, mutta rahat sain siitä takaisin 100 yeniä lukuunottamatta. Kaikki bussit oli myös täynnä, joten päätin vain olla hetken lipuitta ja suhaista shinkansenilla takaisin, hieman kalliimpaa, mutta ajattelin olevan sen arvoista.

Illan juhlia varten pukeuduttiin sitten hienosti, ja matka oli hieman kylmempi tämän takia. Reilusti enempi tytöillä kuin meillä pojilla kylläkin. Ylläoleva kuva otettu purikura masiinassa, joka on tavallaan valokuvauskone, mutta kuviin saa jänniä taustoja ja niihin voi piirrellä kuvien ottamisen jälkeen, suosittua nuorten tyttöjen keskuudessa. Kuvassa siis minä ja Siying.

Juhlat eivät olleet niin viralliset tanssiaiset kuin mitä oli peloteltu, osittain onni, osittain pieni pettymys. Kyseessä oli siis enempi klubi, mikä oli kyllä tanssin kannalta hyvä koska klubitanssi ei hirveän suurta taitoa vaadi suuressa ihmisjoukossa :P Juhlien jälkeen mentiin syömään hawaijilaista hampurilaista, ja sen jälkeen takaisin asunnolle viimeisillä junilla, jotka oli aivan täpötäynnä.

Jotkut on ehkä nähneet tai kuulleet juttua juna-asemilla työskentelevistä henkilöistä jotka työntävät ihmisiä täpötäysiin juniin sisään, ja aivan totta tämä on. Itse en nähnyt kun saimme tungettua itsemme itse sisään, mutta uskon että sellaiset on tarpeen. Hieman eri meininkiä kuin Osakassa, missä jo minun mielestäni ruuhka aikaan on täydet junat. Tokion vastaava oli kyllä eri kaliiberia. Liikkua ei pystynyt lainkaan, ja ilma tukalaa ja tosi kuumaa. Onneksi ei pitänyt kokea tuota kuin pari kertaa, ja yritän vastaisuudessa kyllä välttää.

Seuraavana päivänä mentiin katselemaan vähän paikkoja, ei mitään sen ihmeellisempää. Kuva erään virastotalon näköalakerroksesta, kerros nro 45. Hissi kulki vain väliä kahden kerroksen välillä, eli 1 ja 45 :P nopea oli kyllä, ei mennyt varmaan edes minuuttia matkan tekemiseen. Ylhäältä oli hienot näköalat, jos pitää kaupungeista. Muuta ei nimittäin oikein näkynyt, pimeää kuin vielä oli, ja koska Tokio todellakin on ihan törkeän iso. Hieman liiankin iso ehkä minun makuuni, Osaka on hieman mukavampi vaikka toki myös suuri kaupunki.

Näköalan ihastelemisen jälkeen mentiin syömään Nabea, ja otettiin syö ja juo niin paljon kuin haluat, kestona 2 tuntia ja maksoi vain 2,500 yeniä. Tuli kyllä syötyä hieman liikaa ja päätettiin kaikki että oli kyllä viimeinen kerta koko loppuvuotena :D Syömisen jälkeen taas asunnolle.

Viimeinen kokonainen päivä vietettiin Yokohamassa, jonka alueella sijaitsee Chinatown ja pieni huvipuisto. Ensin mentiin Chinatowniin, jonka yksi porteista on yllä olevassa kuvassa. Käveltiin hieman alueella, syötiin mania ja katseltiin hieman siellä olevia kiinalaisia temppeleitä.

Chinatownin jälkeen mentiin huvipuistoon, jossa käväistiin yli 100m korkuisessa maailmanpyörässä, joka oli aikamoinen elämys, ja vuoristoradassa. Huvipuiston jälkeen mentiin Raamen museoon, joka toimi samalla ravintolana. 300 yenin pääsylipulla mentiin taloon sisään, jonne oli rakennettu 1940-luvun Japanilainen katumaisema. Paikassa oli useita pieniä raamen ravintoloita joihin sai sitten mennä syömään. Myös näyttelijöitä oli kiertelemässä paikkaa tiettyjen hahmojen rooleissa. Tosi jännä paikka, ja ruoka oli hyvää. Syötiin kolmessa eri paikassa pienet raamen kulhot, josta tuli ihan hyvin täyteen. Tämän jälkeen taas asunnolle. Hyvin sai yhden päivän kulumaan yhdessäkin tokion kaupungeista.

Tämä kuva on shinkansenin ikkunasta matkalla kotio. Lähtö oli perjantaina 28. päivä. Ennen lähtöä käytiin vielä harajukussa, jossa naiset ostelivat hieman vaatteita. Sitten asemalle, tuliaisten ja eväiden osto, ja shinkanseniin. Matkustin hitaimmalla junalla, joka pysähtyi joka asemalla, joten matkaan meni 4 tuntia. Shinkansen millä menin ei ollut uusimpia malleja mutta ihan mukava, erikoista oli minulle se, että jalkatilaa oli todella hyvin verrattuna suomalaisiin juniin. Ei tarvinnut nousta ylös jos piti paikalleen mennä jonkun edestä, mikä on kyllä näppärä juttu pitkillä matkoilla.

Matkalla tuli pelattua myös paljon tetristä ds:llä moninpelinä, koska kaikilla oli oma ds. Junissa aika meni näin nopsaan. Ainoa haittapuoli oli yöllä kun meni nukkumaan niin rupesi vain miettimään tetrispalikoita...

Kotona Osakassa on kyllä mukava olla. Vaikka Tokio ei kaupunkina niin suuresti eroa Osakasta niin ero kaupunkien koossa kyllä tuntuu junamatkojen pituuksissa ja junalinjojen monimutkaisuudessa. Osaka on huomattavasti helpompi paikka navigoida. Pienenä jännänä juttuna Osakassa liukuportaissa paikallaan olevat seisoo oikealla puolella, kun taas Tokiossa vasemmalla puolella....tällainen kaupunkien välinen kulttuuriero on aika jännä juttu mielestäni.

Lisää kuvia tulee kunhan kuvat saan, ja kenties lisää juttuakin jos jotain muistuu kuvista paremmin mieleen.

Hyvää joulua

2007-12-24T13:42:00.000+09:00

Tässä nyt ennen tokion matkaa aattelin vähän kirjoitella vielä. Lahjat avasin jo nyt päivällä, koska bussiin en viitsinyt kaikkia lahjoja raahata. Kiitoksia kaikille lahjoja lähetelleille! Suomalaista syötävää tuli, ja hyvää musiikkia suomesta, joilla voi hyvillä mielin muistella suomea. Kuvia ja tarinaa tokiosta ensi viikonloppuna toivottavasti!

Muistin tässä myös yhden pienen tarinan joka unohdtui kertoa aiemmin. Tuossa oli 15. päivä joulukuuta bonenkai, eli vuoden päättäjäisjuhlat, jotka on vähän niinkuin suomen pikkujoulut. Eli juodaan ja juhlitaan, firmat pitää näitä varsinkin oikein innolla. Meillä oli bonenkai kotona, ja jännän siitä teki eräs syötävä jota tarjottiin. Kyseessä oli fugu, eli pallokala.

Ne joilla on erittäin hyvä yleissivistys, tietää että pallokala on myrkyllistä, ja tappavaa jos valmistetaan väärin. Japanissa kuitenkin aika herkkua, ja sitä saa tällä valmistaa ja myydä vain valtuutetut henkilöt. Hiemanhan tuollainen on kuitenkin pelottavaa, mutta tuli kuitenkin syötyä! Herkullista myös on, ja lihaan jätetään yleensä myrkkyä pienenpieni määrä, jotta kieli vähän kihelmöi :D ja kyllähän sen tunsi.

Hieman pelästyin tuon jälkeen kun sain yhtäkkiä rintakipuja hieman syömisen jälkeen, joskin kyseessä taisi olla allerginen reaktio omenamehuun jota joskus suomessakin tapahtunut. Hieman kuitenkin säikäytti. Jännä kokemus kuitenkin tuo fugun syöminen, mutta en tiedä haluanko hirveän mielelläni uudelleen kokeilla :D ...tuntuu että aika elämällä leikkimistä vaikka pitäisi turvallista täällä kyllä olla.

Sellainen tarina.

Hyviä joulun ja uudenvuodenaikoja nyt kaikille! palailen matkan jälkeen!

Ollaan nyt hetki vielä.

2007-12-20T17:57:00.000+09:00

Muutama päivä sitten oli enää kuukausi jäljellä aikaa Japanissa oleskelemiseen, ja se ahdisti itseäni aika paljon. Täällä on kuitenkin viihtynyt sen verran hyvin, että olisi vielä halunnut pidempään olla, varsinkin kun melkein kaikki muut vaihtarit jäävät vielä pidemmäksi aikaa.

Joitain päiviä sitten sain kuitenkin yllätyksekseni tiedon, että koulun puolesta voisin vielä jäädä tänne toisen lukuvuoden ajaksi. Tämä oli tietenkin aika hyvä uutinen minulle, joten päätin kokeilla miten koukku nappaa.

Suomesta tiedusteltuani mikä tilanne on, selvisi että uusia oppilaita ei ole tulossa, ja kaikkien mielestä voisinkin jatkaa opiskelua täällä vielä kesään asti! Japanin koulussa sanottiin vielä että yleensä tähän vaadittaisiin byrokratiaa paljonkin, mutta koska kuulemma olen niin "hyvä tyyppi ja tuon hyvää ilmapiiriä luokkaan" menee asiat kohdallani hieman nopeammin :D

Hieman tässä menee jotkut jutut uusiksi, ja jouduin ikävä kyllä torjumaan jälkikäteen kivan duunipaikan, mikä harmittaa kyllä. Ajattelin kuitenkin että tämä tilaisuus on liian hyvä heittää hukkaan, joten päätin oleskella täällä vielä hieman pidempään. Henkilökohtaisesti ajattelin myös että tämä on juuri mitä kaipaan, hieman irti kaikesta tutusta vähän pidempään, jotta keksin mitä seuraavaksi sitten tekisin.

Toivottavasti ei suomessa nyt kukaan jää liian paljoa kaipaamaan :x mutta kyläilemään saa tulla vapaasti :D ja mailit, skype, mese ja irc toimii yhä.

Asunpaikasta ensi vuoden puolella ei vielä ole tietoa, mutta se selkenee tässä jossain kohti.

Älkää siis vielä hylätkö tämän blogin lukemista(jos tätä edes moni lukee?), vaikka päivitykset olleetkin lähiaikoina vähän harvemmassa :x nythän on aikaa kirjoitella hieman enempikin, joten toivottavasti saan mielenkiintoista materiaalia aikaan.

Ensi viikolla on edessä Tokion reissu, jolta tulee sitten suurempikin juttu varmaan, en kyllä tiedä saanko sieltä käsin kirjoiteltua, mutta katsellaan. Viimeistään matkan jälkeen yritän saada kirjoitettua, jopa ennen uutta vuotta jos onnistun :D

Metsän siimekseen, asfalttia pitkin...

2007-12-20T17:35:00.000+09:00

Yksi saksalainen vaihtari pitää vaeltelemisesta, ja sai meidät muutaman ujutettua mukaan vuorta ylös kävelemään. Mietittiin mihin aikaan sinne menisi, ja heitin vitsinä että mennään auringonlaskua katsomaan. Ja näinhän siinä sitten kävi :D Koska minulla ei kunnollisia retkivälineitä ollut, ostin hieman vaatetta ja kengätkin. Löytyi vielä yllättävän halvalla, mikä sopi tietenkin minulle.

Vuori oli Osakan sisällä, mutta matkaa piti taittaa yli tunnin verran junalla ja bussilla. Paikalle löydettiin ja aloitettiin matka. Japani on sellainen hassu maa, että monella vuorella on asfalttiteitä reippaasti, joita pitkin mekin suurin osa matkasta taitettiin. Saksalaisen seikkauluinto veti meidät pari kertaa metsän sisään "oikaisemaan" :D oli elämys, mutta perille kyllä onneksi päästiin, vaikkakin eri vuoren huipulle kuin oli tarkoitus :P mutta ei se mitään.

Matkan alkuvaiheessa pysähdyimme syömään vähän evästä, kun olimme lähteneet juuri lounasaikaan liikkeelle. Kuvassa oikealla kaliforniasta saapunut Aaron, pömpelin päällä istuu saksalainen Artjom ja Siying.

Japanissa vuorella näkee jänniä asioita, kuten tänne korpeen eksynyt Porche :D piti nyt napata kuva kun Japanissa muutenkin näkee noita harvoin, ja sitten vielä vuorella!

Maisemat olivat aivan mahtavat, mikä tietenkin oli plussaa. Alussa keli oli aika pilvinen, ja välillä hieman satoikin, jolloin tuli pieni pelko että näkeekö auringon laskevan lainkaan. Ylöspäin kuitenkin puskettiin ja toivottiin parasta.

Vuorelta löytyi myös pieni temppeli, jonka läheisyydessä oli tämä pieni vesiputous.

Lisää hienoa vuorimaisemaa. Kuvat eivät kyllä vielä ilmaise kuinka upeaa oli nähdä tuollaista omin silmin kunnon ylösnousun jälkeen. Pitäisi kameraan saada hieman laajempi linssi myös, koska ei oikein saa kunnolla näyn vaikuttavuutta näin ahtaalla linssillä. Panoraamakuvia unohdin tietysti ottaa...

Alla näkyy jokin osa Osakasta. Tämä vuorialue on siis ihan Osakan kaupungin vieressä, joten ei kyllä kauas pidä lähteä täällä hyvien maisemien perään. Nämä ei kai kyllä oikeastaan ihan virallisesti olisi vuoria jonkin asteikon mukaan, mutta tarpeeksi minulle :P

Aurinko laskee, ja kiire tuli. Päästiin juuri huipulle (väärä vuori, mutta ei mitään :P) ja sieltä löytyi juuri selvästi tätä tarkoitusta varten tehty torni, jonne mentiin auringonlaskua katselemaan.

Siinä se aurinko nyt menee. Hieman tornin lasien heijastukset hämää, enkä jaksanut photarissa kikkailla niitä pois :P vielä ainakaan. Aurinko laskee vielä meren taakse, mikä oli kiva bonus.

Auringon laskun jälkeen tuli aika nopsaan hieman kylmempi, mutta järkevänä suomalaisena olin varautunut asiaan :P paremmin kuin jenkeistä tulleet, joten lainasin ylimääräisen paitani ja kaulaliinani palelevien avuksi. Pimeässä sitten käveltiin teitä pitkin takaisin. Pimeässä ja alaspäin mentäessä ei uskallettu enää oikoteitä käyttää.

Alas päästyämme käytiin vielä syömässä kiinalaista ruokaa Osakan keskustassa. Yhteensä vaellusta tehtiin noin 6 tunnin verran, mikä oli ihan hyvä määrä. Seuraavana päivänä ei yllättäen edes sattunut jalkoihin oikeastaan lainkaan. Artjom lupasi jo että seuraava matka on tulossa :D mutta muiden toiveena tällä kertaa mennään tasaista pitkin järven ympäri. Siitä kuvia kun se on saatu tehtyä.

Pelielämyksiä

2007-12-20T17:22:00.000+09:00

Laitetaan tämä omaan viestiinsä niin kaikki peleistä ei niin kiinnostuneet voivat hypätä tämän yli kokonaan :P

Menin siis tuhlaamaan hieman rahaa, ja ostin itselleni Playstation 3 masiinan! Hintaero suomeen on aika valtava. Suomessa 470€ maksava 40gb uusi ps3 löytyi täältä 39,000 yenillä, eli 235€. Tuosta nopeasti kaikki huomaavat että ero on huimat 50%!! hieman ihmetyttää miten hintaero voi näinkin suuri olla, mutta ihan hyvä minulle :P kone on pelien kohdalta aluevapaa, ja vaikka koneesta menisi täydet tullit säästäisin noin 100€ verran. Sain vielä ostettua vain Japanista löytyvän valkoisen mallin, joka on mielestäni mukavemman näköinen, vähän mac lookia :D

Ostin myös mukaan dualshock 3 ohjaimen, joka sekin on vasta Japanissa ilmestynyt. Pelejä ostin kaksi, jotka nekin sain halvalla koska kävin käytettyjen pelien liikkeessä. Ps3:n ostaessani sain sieltä liikkeestä vielä etukuponkeja 3000yenin edestä, joten jokin peli pitää vielä jossain kohti käydä nappaamassa :P

Kone itse on ollut kiva, ja hiljainen. Netti toimii ja pelejä ja pelidemoja on tullut pelattua. Vielä kun olisi HD tv niin kaikki olisi hyvin :D mutta se sitten myöhemmin.

Kulttuurielämyksiä

2007-12-20T17:01:00.000+09:00

Moi taas pitkästä aikaa. Nyt kun on taas taukoa ollut niin tulee isompi satsi kerralla tarinaa :P

Olin Narassa uudelleen kavereiden kanssa tuossa jokunen viikko sitten, ja tällä kertaa kierrettiin koko puisto. Kestoa matkalla oli noin 4-6 tunnin luokkaa, kivaa oli kyllä.

Siellä kun käveltiin niin löytyi tällainen perinteinen Japanilainen tienvarsikahvila jossa käytiin hieman syömässä. Pientä naposteltavaa vain, mutta tunnelma oli kiva ulkona istuen.

Kun hieman pidemmälle käveltiin niin päästiin samalla hieman ylemmäs, mistä oli hyvät näköalat Naran kaupungista. Hieman meinattiin hutiinkin kävellä, mutta tajuttiin kääntyä takaisin kun maisemat alkoivat muuttua pelottavan autioiksi.

Shinto temppeleitä oli myös pari kappaletta, ja niiden edustalla noita kivilyhtyjä aika paljon. Itse puistossa ei pahemmin mitään katuvaloja näkynyt, kuten ei ylipäänsäkään japanissa hirveästi niitä näy. En tiedä sytytetäänkö lyhtyjä illalla, koska lähdimme vielä valoisaan aikaan pois.

Poispäin käveltäessä nähtiin sitten ilmielävä Sonic! Segan pelihallin luona. Pitihän siitä kuva napsasta. Sonicin kanssa poseeraa kiinalaissyntyinen Siying.

Joitain päiviä Naran reissun jälkeen käytiin parin vaihtarin kanssa kokeilemassa oikeaa Japanilaista kimonoa, ja oli tarkoitus osallistua teeseremoniaan näissä asuissa.

Mukaan lähti vain minä ja kaksi Hawaijilta tullutta opiskelijaa. Jutun järjesti jokin äitien vapaaehtoisryhmittymä, ja sen huomasin kun paikka oli täynnä pikkulapsia. Paikalla oli muitakin ulkomaalaisia, joista yksi oli parimetrinen Hollantilaispoika, joka sai kaikki lapset roikkumaan kimppuunsa. Kiitin onneani että eivät välittäneet minusta niin paljoa :D

Kimonon pukemisessa autettiin, ja minulle homma oli kyllä hieman tuttu, koska eroa kendopuvun kanssa ei hirveän paljoa ollut. Takkiosa oli pidempi, niitä oli kaksi, ja hakama (eli housut) sidottiin hienommin. Hakama oli kyllä jokin kopio tällä kertaa, koska siinä ei ollut lahkeita, vaan se oli hametyyppiä, näytti ulkoapäin kuitenkin aika samalta.

Kuvassa minä, vaihtarit Chelsea ja Siying sekä kaksi rouvaa jotka auttoivat pukemisessa.

Kun vaatteet oli päällä oli tarkoitus vähän teeseremoniaa harrastaa. Hirveän autenttista tämä ei ollut kun lapsia juoksi ympäriinsä :D mutta ihan kiva kokemus, ja karkit ja tee oli hyvää.

Seuraavaan viestiin kohta lisää tapahtumia.

Yö Osakassa

2007-11-30T19:23:00.000+09:00

Saksalaisella vaihtarilla oli viime viikonloppuna synttärit, joten lauantaina mentiin niitä viettämään minnekäs muualle kuin izakayaan. Ruokaa tuli pöytään aikamoinen määrä ja hyvin erilaisia syötäviä, juotavaa sai myös kuluttaa niin paljon kuin ehti. Hintaa tuli 3500 yeniä, eli hieman yli 20 euroa kai. Ei mikään paha hinta.

Kuvassa synttärisankari puhaltamassa kakun kynttilöutä.

Tässä synttärisankari hienossa synttärilahjaksi saadussa sammakkoasussa :D

Izakayan jälkeen osa joukosta lähti jatkamaan juhlimista karaokeen. Koska viimeiset junat lähtevät täällä jo kello 12 aikaan yöllä, oli tarkoitus odottaa aamujunia, eli valvoa sinne kello viiteen :P ja näinhän sitten myös tehtiin. Karaokessa oli myös rajaton juomatarjoilu, vaikkakin oli reilusti laimeampaa kuin izakayassa. Oli ihan jännä kokemus laulaa niin monta tuntia putkeen, mutta hauskaa oli. Olisi siellä saanut nukkuakin, ja joku taisikin nukkua. Tämä on aika perinteinen tapa viettää yö juhlimisen jälkeen, koska taksi on ihan liian kallis nuorille ihmisille.

Muita vaihtoehtoja yön yli hengailemiseen ovat internetkahvilat, mangakahvilat ja mediakahvilat. Näissä saa myös oleskella yön yli ihan rauhassa. Jotkut ihmiset jopa asuvat näissä, jos ei asuntoon ole varaa. En kyllä tiedä miten niihin on sitten varaa, mutta näin kuulemma vain tekevät.

Nyt viikonloppuna on tarkoitus mennä jonnekin vuorella olevaan huvipuistoon tai vastaavaan, ja uhkailivat että käveltäisiin vuorelle :D ..kuvia ja tekstiä siitä myöhemmin, ja ehkä hieman nopeammin kuin nämä :x

Bunraku

2007-11-30T18:11:00.000+09:00

Käytiin katsomassa esittävien taiteiden kurssin kanssa Bunrakua, eli japanilaista nukketeatteria tuossa viikko tai pari sitten... Ei mitään hirveän suosittua täällä japanissa nämä näiden omat kulttuurijutut näköjään, kun esim. Yuki ja eräs toinen koulussa oleva japanilainen eivät olleet edes kuulleet koko nimeä :D Moni myös sanonut että nyt kun on nähty nô esitys ja bunrakua, sekä opettajan esittämänä biwan soittoa, niin ollaan harrastettu japanilaista kulttuuria enemmän kuin moni japanilainen koko elämänsä aikana :D voi että näitä.

Bunrakun nuket ei ole mitään marionetteja, vaan nukkeja ohjailee 3 henkilöä. Yksi on päänäyttelijänä, ja ohjailee nuken päätä ja oikeaa kättä, yksi ohjailee vasenta kättä ja auttaa rekvisiitan kanssa ja kolmas ohjailee nuken jalkoja.

Koska opettajamme on kulttuurialalla täällä ihan hyvässä asemassa niin päästiin backstagelle kurkkimaan vähän teatteria. Meille näytettiin myös miten nuken ohjaileminen onnistuu. Hyvin sai kyllä myös nuken liikkumaan, eleet olivat melkein kuin oikealla ihmisellä.

Lava on hieman upotettu katsojiin nähden, jotta nuket liikkuvat oikealla korkeudella.

Jännästi näyttelijöistä vain kahden kasvot on peitetty, jolloin päänäyttelijän kasvot ovat näkyvillä. Tämän oppii nopeasti sivuuttamaan ja keskittymään vain nukkeihin. Syy tähän on se, että katsojat tunnistavat lempinäyttelijänsä helposti.

Esitys oli melkein neljätuntinen! koska oli kaksi näytelmää. Esitykset olivat ihan kivoja, jälkimmäinen kyllä selvästi parempi. Hieman pitkäveteistä kyllä. Ymmärsin näytelmät hyvin, koska teatterista sai korvanapilla toimivan englanninkielisen käännöksen. Esityksen jälkeen mentiin bunraku näyttelijöiden suosimaan nabe ravintolaan.

Nabe on japanilainen ruoka mitä tykätään syödä varsinkin talvella. Pöydän keskellä porisee pata, johon laitetaan vihanneksia, lihoja, katkarapuja, tofua jne kypsentymään ja sitten napsitaan ja syödään. Myös udon nuudeleita laitettiin lopuksi joukkoon mukaan. Hyvää oli kyllä ruoka. Kuvassa etualalla oleva herra on esittävien taiteiden opettajamme Guidnard-sensei itävallasta. Takana vaihtareita ruotsista, jenkeistä ja ranskasta.

Tässä pari Alaskan herraa, vaaleapehkoinen on Andrew ja tummempi Chris. Mukavia kavereita, ja hieman lapsellisia. Tullaan hyvin toimeen ehkä juuri sen takia :P Osti Kiotosta kuminauhapyssyt jotka on kyllä tosi kivat :D haluan itsekin sellaisen.

Tuli myös käytyä siistissä pelipaikassa eräänä päivänä. 1300 yenin hinnalla sai pelailla 3 tuntia pelejä niin paljon kuin ehti. Peleinä siis elektronisia kolikkopelejä jonkinmoinen kasa, rullaluistelua, tennis/golf/koris simulaattorit, oikeat sulkapallo/lentopallo/tennis/koris/jalkapallo kentät, minigolf, jousiammuntaa, kalastusta, ilmakiväärillä ammuntaa, ihme pallopeli, pingis, nyrkkeilysimulaattori, mini keilailu, simulaattori keilailu ja vielä rodeomasiina (en tiedä unohdinko jotain). Meni kyllä 3 tuntia erittäin nopeasti :P ensi viikolla ollaan varmaan menossa uusiksi, kun ei sitä kaikkea ehtinyt oikein kokeilemaan.

Pelipaikan jälkeen käytiin syömässä yakinikua taas, eikä heti tee mieli mennä uusiksi. Otettiin niin paljon kuin jaksaa syödä juttu, jossa on järkevästi se, että kaikkia mitä ei syö niin pitää maksaa extrana. Tilattiin sitten hieman liikaa niin tuli vähän ongelmia saada kaikki alas. Lopulta piti turvautua mr. Bean tyyliseen ruoan piilotteluun vähän että saatiin kaikki häviämään :D

Universal Studios Japan

2007-11-18T23:29:00.001+09:00

Eilen tuli käytyä porukalla Osakassa sijaitsevassa Universal Studios Japanissa. Kyseessä siis huvipuisto, jossa tosin ulkoilmalaitteiden sijaan lähinnä elokuviin liittyviä ajeluita, jotka kyllä ihan kivoja. Hirveän paljoa laitteita ei myöskään ollut, mutta ei se hirveästi haitannut varsinkin koska aika ei riittänyt, lähinnä jonottelun takia :D

Paikka oli nimittäin oikea jonotuksen paratiisi. Suosituimpiin laitteisiin jonotus aika läheni kahta tuntia pahimpina aikoina. Tämän takia jalat oli kyllä mukavasti tuhoutuneet päivän seisoskelun jälkeen, koska harvoin näissä jonoissa oli mahdollisuutta istua. Kaikesta huolimatta oli kyllä kivaa :P

Tässä kuva puiston portista. Puistolle on oma junapysäkkinsä, ja pieni Universal city "kaupunki".

Tässä kuvassa näkyy osa ihmisistä joita mukana oli. Yhteensä mukana oli lähemmäs kahtakymmentä henkilöä, mutta suurin osa ajasta tuli vietettyä n. 6 hengen ryhmässä. Takarivissä vasemmalta lähtien, minä, Californiasta tullut Chris, ja Hawaijilta tullut Chelsea. Eturivissä Japanilaisia opiskelijoita, eli vasemmalta Yuri, ja sitten eräs jonka nimi on unohtunut x_x ...minä ja minun nimimuistini.

Kun oltiin ensin jonotettu että saatiin liput ostettua (5400yeniä, eli n. 30 euron luokkaa, eli ei yhtään paha, koska puistossa saa nähtävyyksiin mennä vapaasti niin paljon kuin lystää), saatiin seuraavaksi jonottaa että päästiin puistoon sisään :P Aloitetaan ihan heti vaan.

Ryhmä jakaantui heti kahtia, ja meidän joukkomme halusi ensiksi mennä Jetcoasteriin, eli vuoristorataan nimeltä Hollywood Dream - the ride :D jetcoaster on siis japanilainen nimitys rollercoasterille eli vuoristoradalle (ジェットコースター katakanalla, luulisin).

Kun oltiin tähän jonotettu n. 45 minuuttia, mokoma meni ja hajosi hetkeksi :D vaunu jäi jumiin ihan alkukohtaan, eli ei paha juttu. Onneksi puisto oli ystävällinen ja tarjosi jokaiselle jonottajalle express lipun, jolla voi mennä minkä tahansa nähtävyyden jonon ohi. Näitä express lippuja myytiin myös puistossa erikseen, jos ei jaksa jonottaa, mutta ei jaksettu hinnan takia itse niitä hommata.

Päätettiin sitten seuraavaksi mennä Back to the future ajeluun, jonka jonotus jäi aika lyhkäseksi express lipun takia :P Ajelu oli aika jännä, mentiin ryhmän kanssa Delorean autoon, johon mahtui 8 henkilöä. Auto oli pienessä kopissa, josta se nousi ylös teatteriin jossa oli iso valkokangas. Sitten auto heilui elokuvan mukana, autoja oli monta teatterissa, jonka huomasi kun vähän kurkki ympärilleen :D oli kyllä hyvin pidetty se fiilis että muita ei olisi mukana ollut. Elokuva oli selvästi tehty joskus elokuvien aikaan, koska esittelyvideoissa ja leffassa oli elokuvasta tuttuja näyttelijöitä oikeassa iässä. Oli kyllä kova heilumaan ja tulikin paikka paikoin vähän heikko olo :D Kiva oli kyllä.

Kuvassa hieno Delorean replika.

Tämän ajelun jälkeen käytiin syömässä hampurilaista, ja sen jälkeen taas jonottamaan vuoristorataan :P Tällä kertaa laite pysyi ehjänä ja päästiin kyytiin. Kyseessä on siis aika iso vuoristorata, vaikka se ei mitään hirveän hurjaa teekään. Linnanmäen laitteisiin tutustuneille tämä muistutti lähinnä idän pikajunaa, mutta koko ja vauhti nostettuna pariin potenssiin :D Kun laitteeseen pääsi kyytiin, sai ensin valita 6 eri vaihtoehdosta musiikin itselleen sopivaksi, joka sitten soi matkan aikana.

Kuvassa näkyy hieman tuota rataa. Pimeässä kuvassa näkyy ensimmäinen putous, joka oli ehkä se pahin. Ensin noustiin jonnekin kymmenien metrien korkeuteen, ja sieltä alas melkein pystysuoraan :D ...vaikka pidinkin kahvoista kokoajan lujaa kiinni :x niin oli kyllä tosi kiva laite, ja voisin mennä mielellään uusiksikin :P kunnon adrenaliiniboosti tuli kyllä. Pimeällä voisi olla myös kiva mennä, kun nyt mentiin vielä valoisaan aikaan.

Seuraavaksi lähdettiin Spiderman ajelua kohti. Kuvassa hieman kaupunkia matkalta. Paikka oli siis tehty elokuvien tai hollywoodin maisemien mukaan. Amerikan lippuja oli myös hieman liikaa :D ja jopa Californialainen Chris oli vähän ärsyyntynyt niistä :P

Spiderman ajelu oli yksi uusimmista täällä, ja oli kyllä hieno kokemus. Ensin jonotettiin yli tunti.. x_x ja sitten päästiin matkaan. Mentiin taas vaunuun johon meni tällä kertaa 12 henkilöä. 3D lasit päähän ja eikun matkaan :p Hyvin oli saatu 3d hahmot istumaan lavasteisiin, ja matka oli myös rajumpi kuin luulin :D hieman vuoristorata meininkiä, ihan oikeasti ja sitten videoilla simuloituna, ja meininki oli hyvä. Monien mielestä paras laite, enkä ihmettele yhtään miksi. Itse en osaa vuoristoradan ja tämän kanssa päättää.

Spidermanista ulos tullessa olikin tullut jo pimeä :D ..sitä se jonottelu teettää. Tosin spidermanin jonotus oli mielenkiintoisin koska se oli samalla kierto käynti Daily Bugle lehden tomituksen läpi. Kun tultiin ulos, oli tullut aika sytyttää joulukuusen valot (paikka on siis ihan täysillä jo joulumeiningissä, sopivan aikasin :D) ja porukkaa oli kertynyt aika paljon.

Kuusi syttyi sitten hienon spektaakkelin tapahtuessa kuusen luona (mitä en itse nähnyt :D mutta aver mariaa jne. kuului ja jotain liikettä näkyi). Kuusen valot syttyivät kyllä ihan hienosti, ja sitten vaihtoivat väriä jne. :P mutta ehkä hieman liian täydellinen ja jenkkimäinen kuusi minulle. Pidän itse suomalaistyylisestä luonnollisesta kuusesta.

Kuusen jälkeen oli Jurassic Park ajelun vuoro. Paikka oli tehty hyvin muistuttamaan elokuvista tuttua puistoa, ja tuttu John Williams musiikki pauhasi.

Jurassic Park auto, kaikkien pitäisi tunnistaa ;3

Jurassic Park oli veneajelu, ja lopussa tietenkin läiskähdettiin veteen. Mietin kovasti ostaisinko sadetakin vai en, mutta kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt niin en minäkään :D ...Chris ja minä alettiin kyllä katumaan päätöstä myöhemmässä vaiheessa :D

Veden uhrit. Itse olin vielä eturivissä, ja tietenkään veneessä ei ollut tuulilasia :D joten kastuttiin aika totaalisesti. Mukavasti oli vielä pimeä ja hieman kylmä, mutta kyllä siinä pärjäsi.

Jurassic Park ajelun jälkeen mentiin Backdraft kierrokselle, joka on palomiesleffasta kertova kiertokävely. Oikeat tulishowt kuivatti ja lämmitti kyllä mukavasti :D

Backdraftin jälkeen jotkut jäivät katselemaan Peter Pan esitystä. Minä, Yuki ja Chelsea lähdettiin kuitenkin Jaws kierrokselle. Kyseessä oli veneajelu, ja veneen "ohjaaja" näytteli hienosti oikeaa kuljettajaa :D seurasi haulikolla ammuskelua, hain hyökkäyksiä ja muuta kivaa. Ohjaajan eläytyminen oli hauskaa ja kiva retki oli. Jonottaa ei pitänyt myöskään yhtään, mikä oli kivaa vaihtelua :P

Jawsin jälkeen käytiin ostamassa hieman tuliaisia, koska tämähän on Japanissa tärkeä juttu :P Ostosten jälkeen käytiin syömässä ravintolassa.

Pois lähtiessä huomasin myös kaverin Predatorin :D ..onneksi oli kuitenkin lukkojen takana niin pysyi pääkallo paikallaan ;3

USJ:n jälkeen menin Yukin luokse yökylään, koska mukaan tuli erään korealaisen vaihtarin kaveri, joka ei japania puhunut lainkaan. Englantia osasi hieman niin menin mukaan auttamaan, ja pitämään hauskaa pelatessa :D Aamulla korealainen lähti aikaisin matkaan, ja jäätiin Yukin kanssa vielä nukkumaan. Sitten kun jaksettiin herätä, käytiin syömässä pizzaa, Yuki kävi äänestämässä Osakan pormestaria, minä ostin Bombermanin DS:lle, pelattiin sitä, palasin kotiin, ja söin hyvää sukiyakia ja udon nuudeleita.

Kiva oli reissu ja voisi ottaa joskus uusiksi. Kuulemma Tokyon Disneyland on huomattavasti tätä suurempi vielä, joten joskus se sitten kohteeksi :P

Nara

2007-11-18T22:28:00.000+09:00

Hepsan. Tuli käytyä Narassa tuossa viime viikolla. Narahan on Kyoton lisäksi se suuri kulttuurikaupunki. Narassa kuuluisinta on varmaankin Naran puisto, joka on jättimäinen, sisältää hirmuisen määrän peuroja sekä 3 hienoa temppelialuetta.

Naraan pääsi junalla Osakasta n. 45 minuutissa. Puistoon löysi helposti kun kysäisi infotiskiltä jossa osattiin jopa englantia hyvin :P saatiin myös kartta ja siihen neiti piirsi vielä reitin kaikkiin temppeleihin.

Narassa on siis paljon peuroja. Puistoalueella asustelee n. 1200 peuraa, jotka on merkitty kansallisaarteiksi. Ennen 1600 lukua eläimet olivat pyhiä, mutta pyhyys muutettiin kansallisaarteeksi joskus 1600-luvulla. Koska peurat asustelee aika ihmisalueella ja turisteja on paljon, niin ne on melkein kesyjä. Peuroja näkee teiden vieressä ja melkeinpä kaikkialla. Peurat on myös sen verran tuttavallisia, että jos jotain syötävää on mukana niin kannattaa varoa :D Sen verta suuri ruokahalu näillä on että nähtiin kyllä kun yksi poika jäätelön kanssa käveli eteenpäin peurajono perässä. Alueilla joissa peuroja oli suuri määrä, tuli myös tutun oloinen eläintarhan haju...mikä ei ollut hirveän miellyttävä :P

Tässä kolmikerroksinen pagoda ensimmäiseltä temppelialueelta. Hienoja on nämä rakennukset kyllä täällä. Iästä en osaa sanoa koska näitä on usein kunnostettu tai rakennettu uusiksi, mutta kai nämä jostain 1700-1800-luvulta on.

Minä viisikerroksisen pagodan edessä. Oli jännä kun kolmikerroksisen pagodan edessä ei ollut oikein ketään, mutta viisikerroksisen edessä oli jo isohko joukko. Näköjään ne pari kerrosta meinaa niin paljon :P Hienoja olivat mun mielestä molemmat.

Tässä jokin portti, nimeä en muista, jota pitkin pääsin Tôdaijin temppelille.

Tôdaijin temppeli, joka on maailman suurin puinen rakennus. Vaikuttava kyllä on. Kuulemma nykyään 33% kapeampi kuin ennen, mutta säilyttää silti suurimman puisen rakennuksen tittelin.

Tôdaijin sisällä kuuluisin juttu on tämä, suuri buddha. Kultainen sellainen, vaikka sitä ei ehkä väristä niin hyvin huomaa. Kokoa en muista, mutta iso on, ei temppeli turhaan ole niin iso :P Patsas ei ole kylläkään hirveän vanha, koska alkuperäinen suli kun temppeli paloi joskus 1500-luvulla. Suht vanhahan tuo silti on.

Temppelin ulkopuolella oli tällainen jännä puinen patsas jonka nyt törkeästi nimesin punahilkaksi :D jotenkin tuo punainen kaapu näyttää vaan oudolta mielestäni.

Temppelin suunnalta otettu kuva temppelin portista.

Koska Nara on iso turistinähtävyys, oli siellä tietenkin kauppoja kaiken maailman jutuille. Tietenkin kun Japanissa ollaan niin myös miekkoja oli nähtävillä :P Hinnatkaan ei olleet hirveän pahoja, joten nyt rupesi miettimään että jos ostais itselle jotain mukaan. Tullihinnoista en kyllä tiedä että repiikö suomi noista jotain jos kotiin vie.

Lopuksi vielä peura, joita oli siis paljon :D Kaupoissa myytiin vielä peurakeksejä peurojen ruokkimista varten. Sellaisen jos osti niin sai kyllä letkan peräänsä nopsaan :P

Kiva oli kyllä puisto, ja isokin. Ei ehditty kaikkialla käydä, esim. kolmas temppeli jäi kokonaan vielä näkemättä, joten ehkä siellä käy vielä kerran, jos jaksaa.

I can see!

2007-11-12T21:40:00.000+09:00

Tuli tänään hankittua silmälasit. Kaukonäkö pidemmänkin aikaa ollut hieman heikohko, mutta suomessa en ole jaksanut mitään tehdä sen eteen. Täällä sitten huomasin että lasit ovat hieman suomalaisia halvemmat, joten ajattelin että jos nyt hankkisi että voi käyttää aina silloin tällöin kun tarvetta ilmenee.

Otin mukaan Ericin kääntäjäksi ja Senjan tyylioppaaksi ja läksettiin nambaan laseja katsomaan. Olin netistä katsonut jo valmiiksi liikkeen missä oli hyvät hinnat.

Lasien hommaaminen onnistui niin, että ensin tehtiin näkötesti jossa katsottiin millaiset linssit tarvitaan, sitten etsittiin kehykset, ja sen jälkeen odotettiin 30 minuuttia ja lasit oli valmiit. Nopsa ja tehokas juttu :P Palvelu oli tietenkin aivan loistavaa japanin standardien mukaan, kova kotelo ja puhdistusliina mukana. Hinta laseille oli lopulta 9,450 yeniä, eli noin 60euroa, mikä kai suomen hintoja katsellen on aika hitsin halpa? Kehykset oli vielä melkein kalleimmat, eli halvimmilla kehyksillä hinta olisi mennyt puoleen tuosta.

Lasien teho on kai yhteensä -1, mutta linsseistä erikseen en tiedä. Koulun terkkari sanoi että toinen silmä olisi 0,7 ja toinen 0,6 ja yhteensä 0,9. En tiedä yhtään mitä nuo meinaa ja onko nuo yhtään samat kuin suomen systeemit? Lasit ei kuitenkaan kai hirveän vahvat ole.

Aluksi oli hieman outoa kävellä laseilla, mutta eron huomasi. Tällaisena grafiikkahörhönä voin sano että tuntui kuin olisi vaihtanut SD kuvan HD:ksi ja tuplannut tekstuurien resoluution :P kaukonäössä. Varmaankin käytän näitä laseja kun ulkona kävelen ja autolla ajan, mutta sisällä tuskin tulen tarvitsemaan pahemmin.

Ja tähän loppuun vielä pari hienoa itseotettua kuvaa :D

Kokkisota

2007-11-08T17:41:00.000+09:00

Heps! Eipä ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua :x

Ei tässä hirveän kummoista ole kai tapahtunutkaan. Eilen oli Yukin kanssa jo kauan sitten suunniteltu kokkisota.

Koulun jälkeen mentiin Yukin kanssa Kanamen kämpille, koska se on huomattavasti tilavampi kuin Yukin pieni koppero :D Siellä odoteltiin Kanamen ja Emin saapumista Super Nintendoa pelaten. Olivat ihmeissään kun Goemon pelisarjasta en ollut kuullut. Kyseessä hyvin japanilaisvaikutteinen tasoloikkapeli, joka oli kyllä hauska, mutta haastava :D

Kun jengi oli kasassa ja pelit pelattu suunnattiin kauppaan ostamaan tarpeet ruokiin. Minun ruokani oli spaghetti ja jauhelihakastike ja Yukilla jonkin ison kalan munista tehty kastike spaghetille O.o Olin aluksi hieman huolissani että miten löydän ainesosat ruokaani varten, mutta lopulta kaikki löytyi ihan hyvin, vaikkakin jotkin hieman erilaisena. Ruokakermasta ei oltu kuultukaan joten käytin normaalia vispikermaa :D mutta eipä siinä oikeastaan makueroa huomannut, mistä rupesinkin ihmettelemään että mikä ero näillä kermoilla oikein edes on? Ruokakerma on kyllä hieman paksumpaa kuin vispikerma, sen huomasin.

Kun ruoat oli tehty käytiin pöytään ja herkuteltiin. Sain itse tehtyä kastikkeesta maultaan aika samanlaisen mitä suomessakin mihin olin ihan tyytyväinen. Muutamilla lisämausteilla olisi kyllä ehkä saanut parempaakin :D kisasta tulikin loppujen lopuksi tasapeli, kun Emi ja Kaname olivat sitä mieltä että kummatkin yhtä hyviä, ja kokit olivat molemmat omien ruokiensa puolella X) Yukin kalanmunakastike oli ihan jees, mutta jokin minulle outo sivumaku siinä oli, minkä takia pidin omaani parempana :x

Muuten täällä ollaan voitu ihan hyvin, vaikkakin pientä sairastelua on ollut. Viime maanantai meni kuumeisena ja viime viikolla iski migreenikohtaus taas pitkästä aikaa mikä johti yhden päivän kärsimykseen. Tällä hetkellä olo ihan ok, vaikka kurkku on vielä vähän köhisemässä ja ääni tällä hetkellä hieman hävinnyt. Luulisin että tästä kuitenkin parannutaan ilman lääkärissä käyntejä tai mitään.

Uusia pelejäkin on tullut ostettua DS:lle :D Phoenix Wright 1 meni läpi, joten kakkosen ostin heti. Nyt sekin loppusuoralla jo muutaman päivän jälkeen joten ostin jo Phoenix Wright 3:n odottamaan vuoroaan :>

Nyt pelailemaan.....siis opiskelemaan Japania!! o_o;;

Kishibe festivaalit ja tervetuliaisbileet

2007-10-29T19:31:00.001+09:00

Tässä menneenä viikonloppuna oli koulussa pe-su kishibefestivaalit ja viime lauantaina host perhe piti minulle tervetuliasibileet :P Kun kuukauden täällä oon nyt ollut.

Kishibefestivaaleilla kävin perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina festarit oli aika hiljaiset, ja yksi syy siihen oli että suurimman osan ajasta oli täysi kaatosade :D

Olin liikkeellä Yukin ja hänen kaverinsa Daisuken kanssa. Käytiin katselemassa vähän bändejä, joista yksi on kuvassa esiintyvä ガールSIX eli girlSix, kun kuusi tyttöä siinä on :D Lukiolaiskoulupuvuista huolimatta tytöt on yliopiston opiskelijoita :P koulupuvut vain esiintymisasuina. Kuvat tuolta vähän tärähtäneitä, kun oli hieman hämärää näköjään vaikka valoja aika paljon olikin. Salamaa en viittinyt käyttää.

Festarin jälkeen menin Yukin kämpille, ja poimittiin matkalla Kaname mukaan. Pelailtiin siellä sitten Bombermania jälleen Nintendo64:llä :D kuvassa hieno tiimipelin tulos, Kaname valkoinen, minä musta, Yuki sininen ja tietokone punainen.

Lauantaina oli sitten illalla Welcome Party minulle. Kutsuin itse paikalle Kanamen, Emin ja Ericin. Yuki oli kutsuttu jo valmiiksi paikalle :P

Paikalla oli siskon kavereita, veljen enkunope joka juuri valmistui OGU:sta, pari vanhempien kaveria, koulusta international centeristä eräs ja sitten minulta nuo 4 kaveria. Ruokaa oli paljon, ja juotavaakin :D olutta tuntui riittävän vaikka kuinka. Mukavaa oli, ja keskusteluakin syntyi, ja minulla oli vielä Eric kääntämässä jos jotain en tiennyt :P (ikävä kyllä aina käyttää Ericiä kääntämiseen näin paljon :x pitää itse opiskella ahkeraan).

Juhlasta en itse kuvia ottanut, mutta ryhmäkuva napsattiin, laitan sen tänne kunhan saan sen itselleni.

Juhlan jälkeen mentiin Yukin luokse viisikkona, eli minä, Yuki, Kaname, Emi ja Eric. Emi meni aluksi töihin (työaika kl 22-02 tai jotain :D baarissa) ja tuli sitten Yukin luo. Valvottiin ja juotiin viiteen asti, eli mukavaa oli X) bombermania tietysti taas. Aamulla kaikki oli päässyt ylös n. kl12 aikaan. Jonka jälkeen alettiin suuntaamaan taas Kishibefestareita kohti, vaikka olo ei ehkä ollut paras mahdollinen :D

Festareilla katseltiin vapaapainia, joka oli todellista showta. Alussa erittäinkin hauskoja esityksiä, jossa mukana ninja joka piiloutui lakanatiiliseinän taakse :D Viimeinen esitys oli vähän pelottavampi jo kun liikkeet oli aika rajuja. Pieniä haavoja taisi toinen ottelija saada vielä. Mutta ihan jännäähän tuo oli, taitavia tyyppejä kyllä nuo painijat. Kuvia on tästä pari, mutta otin ne kännykällä kun kamera jäi kotio, ja en ole niitä vielä koneelle saanut siirrettyä.

Painiesityksen jälkeen oli vuorossa lopetusjuhlat, jossa oli myös Kampus prinsessan valinta :P Myös livemusiikkia oli vähän. Prinsessakisa oli aika jännä. Mukana oli vielä eräänlaisena tuomarina joku entinen yliopiston opiskelija, joka nykyään on kai aika kuuluisakin. Esiintynyt leffoissa ja tv-sarjoissa. Ehdokkaat saivat sitten erilaisia tehtäviä, kuten rakkauden tunnustaminen tälle julkkikselle tai julkkiksen rakkauden tunnustamisen hylkääminen :D

Voittaja oli hyvin söpö pieni tyttö, joka kyllä ehdottomasti ansaitsi voiton :P Rakkauden tunnustaminen jne jutut häneltä oli kyllä niin söpöä että julkkiskin oli hyvin vaikuttunut.

Lopetusjuhlan jälkeen käytiin vielä syömässä lähipaikassa. Sitten kotio pientä flunssaa potemaan x_x;; ja nyt yritellään parantua.

Osakan linna

2007-10-29T19:03:00.000+09:00

Noniin, voisi taas kirjoitella vaihteeksi. Jotenkin ei ole saanut aikaan kirjoitella x_X;;

Hieman on flunssaa myös itsellä nyt, tiedä mistä saanut...toivon vaan että paranen nopsaan.

Voisi nyt aluksi kirjoitella tuosta Osakan linnan reissusta missä kävin jo joku aika sitten.
Lähdettiin siis Yukin kanssa kahdestaan linnaan, kun kaverit teki oharit, kun piti mennä johonkinpelihalliin. Yuki asunut Osakassa 3 vuotta, mutta oli eka kerta hänellekin :D

Linna kauempaa. Linnaa ympäröi suht isohko puisto, jotain kaivopuiston luokkaa varmaan. Osakassa itsessään on aika vähän puistoja, kuulemma esim. Tokiossa on reilusti enempi. Osaka on aika betonikaupunki monien mielestä. Itse kyllä samaa mieltä itse keskustan suhteen, mutta pienemmät kaupungit Osakan metropolialueella on omasta mielestäni ihan kivoja.

Minä ja Osakan linna. En osaa kyllä olla kameran edessä luontevasti...ja silmät kiinni kun aurinkoinen päivä häikäisi... värit kuvassa myös oudot kun Yuki vahingossa laittoi kameran manuaalimoodiin :D mutta eipä se mitään.

Tämä on vallihauta joka ympäröi Osakan linnaa. Vesi aika likaista, mutta tässä näyttää ihan kivalta :P

Linna on kyllä tosi makean näköinen ulkoakäsin, ja on kiva kun pääsee kävelemään ihan linnaan kiinni ja vaikka hiplailemaan noita kiviä :D ..mietittiin Yukin kanssa että oli kyllä ninjoilla puuhaa mennä muurien yli ja linnan seiniä pitkin...jos semmoisia täällä nyt ikinä olikaan :P

Tässä kuva linnan etupuolelta. Hieno on ulkoa, mutta ikävä kyllä sisältäpäin linna on suoraan sanottuna kaamea. Kaikki on täysin modernia, eikä mitään alkuperäistä taida olla jäljellä. Saattaa kyllä kai johtua siitä että linna on ollut tulessa kai pariinkin otteeseen. En tiedä kuinka paljon linnasta on enää alkuperäistä. Olisi kyllä saanut rakentaa sisälle jotain vähän hienompaa ja alkuperäisen näköistä, nyt on lähinnä tylsähkö museo.

Maisemat linnan huipulta oli kyllä ihan kivat..vaikkakin Osakasta ollessa kyse meinaa vain kaupunkia ja rakennuksia :D

Matka oli ihan jees, mutta toivoin vähän enemmän alkuperäistä linnaa. Himejin linna kuulemma hienompi, joten se pitää käydä katsastamassa joku päivä.

Healing potion!

2007-10-23T22:16:00.001+09:00

Tässä tuli käytyä myös Osakan linnassa, mutta laitan siitä kuvat ja juttua myöhemmin kun nyt väsyttää x_x

Kerron tästä päivästä nyt kuitenkin.

Koulua taas suht normaalisti.

Lounastauolla eräs japanilainen opiskelija kertoi että Final Fantasy VII potion juoma on tullut myyntiin, joten rynnättiin heti kauppaan ostamaan :D maksoi 200yeniä, eli vähän kalliimpaa kuin normaali limu, mutta piti sitä pari tölkkiä ottaa. Kyseessä siis keräilykappaleita, ja tölkkimalleja on noin 16 erilaista. En kyllä kaikkia aio kerätä :x

Ostin Yuffie ja Tifa tölkit koska naiset näyttää paremmalta kuin miehet ;3 Universaali totuus. Limu itessään vitamiinipitoista sitruunan makuista juomaa. Ihan hyvän makuista kyllä, mutta ei tällä hinnalla tätä osta kuin keräilyn tai faniuden takia :P

Käytiin myös Umedassa tänään, ja ostin sieltä Kenshin mangan ekan volumen, koska oli niin hieno versio. Paperin laatu todella hyvää, ja kansi tosi upea erikoisine kiiltävine osineen jotka ei kuvassa näy hyvin. Hintakin oli vähän kovempi, eli 933yeniä. Mangaa on 22 osaa, ja mieli tekisi kerätä kaikki :D mutta saas nähdä.

Ja kotiin tiedoksi, paketti tuli perille eilen, eli 22.10. Viisi päivää siis kesti, ei paha saavutus :) Kiitoksia korteista, lakuista ja salmiakista ja pelit lehdestä! <3

Ollaan myös Yukin kanssa sovittu alustavasti kokkauskisasta jossa katotaan onko ruoka parempaa suomessa vai japanissa ;3

Yuki... ei niin edustava kuva :D mutta ite meni ton ilmeen tekemään.

Hiei vuori ja grillausta.

2007-10-23T21:46:00.000+09:00

Noniin, vihdoin saan itseni kirjoittamaan! :D

Juttuja on siis tapahtunut, ei ole ollut tylsää. En vaan oo saanu aikaa tai oon unohtanut tai en vaan oo jaksanut kirjottaa :x

Laitetaan nämä eri päivät kuitenkin omina viesteinään ja aloitetaan viime lauantaista, jolloin käytiin Kyôtossa Hiei vuorella, ja sen jälkeen mentiin Shiga prefektuuriin opettajamme luo grillaamaan. Opettaja siis Sveitsistä kotoisin oleva mies, joka harrastaa japanilaista Biwa luutun soittoa ja luennoi historiasta ja kulttuurista.

Aamulla tavattiin Kyôton asemalla, ja hypättiin bussiin joka vei meidät Hiei vuorelle, n. 800 metrin korkeuteen. Okaasan oli sanonut minulle että vuorella voi olla kylmä, ja ihan loogisestikin niin voisi ajatella :P ja jostain syystä olin ainoa joka oli kunnolla varustautunut sormikkaita ja kaulahuivia myöten. Jotkut onnettomat, kuten ruotsalaiset joutuivat hieman palelemaan. Aurinko oli kuitenkin tosi lämmin vuorellakin, joten lämpötila vaihteli aika paljon.

Tässä ensimmäinen temppeli joka tuli näkyviin Hieillä. Kuvia otin taas 139 kappaletta, joten olen karsinut erittäin rankalla kädellä. Kaikkialla ei myöskään saanut kuvata, joten kuvat oli vähän mitä oli :D

Vuorella ei hirveän vanhoja temppeleitä enää ole, koska Nobunaga Oda kävi polttelemassa paikkoja ja tappamassa ihmisiä täällä silloin muinoin. Kuitenkin jostain 1600-luvulta nämä rakennukset on.

Tällaisia juomalähteitä oli muutamakin temppelin alueella, ihan kai juomatarkoitusta varten vain. Jotain kolikoita oli kyllä tuolla pohjalla, että en tiedä kuuluisiko ensin heittää kolikko, ja sitten juoda ja toivoa jotain.

Tämä rakennus pitä sisällään kellon, jota pitää puupalkilla kumauttaa, ja sen jälkeen rukoilla. 50yenin maksu tuosta pyydetään, vaikka ei siellä ketään vahtimassa ollut. Rahat kai lähinnä onkin uhrilahja jumalille, jotta rukoilu toimisi. Turistit kumautti vähän liiankin innokkaasti tuota, ja äänestä huomasi että ei ollut onnistunut :P Onneksi opettajamme oli tietävä, ja osasi neuvoa miten tuo oikein tehdään.

Katsos olen minäkin välillä kuvassa! Opettaja napsasi kun soittelin kelloa. Piti tätä nyt kokeilla kun kerran paikalla ollaan, ja katsotaan jos jumalat kuuntelee :P

Näköala vuorelta Biwa järvelle (joka on Japanin suurin järvi) oli aika hieno. Alhaalla kai Sakamoton kaupunki johon myöhemmin mentiin grillaamaan.

Tämä on joku vanha porttirakennelma tai jokin...meni vähän ohi kun jäätiin parin kanssa joukosta jälkeen kuvien ottamisen takia :D (toinen vaihtari halus mut väkisin kuvaan sen kanssa :P) Tuolla ylhäällä oli alttari minne kiivettiin (mutta siellä ei saanut kuvata) johon kulkijat kai aina menee ja rukoilee. Sekä vie jonkinlaisen lahjan. Hieno oli paikka, ja jännä tunnelma sisällä.

Tämän idea on, että heitetään kivi rakennelman päälle ja toivotaan jotain. Jos kivi jää rakennelman päälle, toive toteutuu. Kokeilin pienellä kivellä ja onnistuin :D saas nähdä miten käy.

Vuorireissun jälkeen mentiin kaapelijunalla vuorta alas Sakamotoon, ja taksilla opettajan talolle, mikä ei ollut mikään pieni tönö :D

Opettajan talo. Tässä on vielä vain osa kuvassa :D tämän takana on vielä pienempi lisäosa, jossa on musiikkihuone ja jotain alakerrassa. Kolmikerroksinen...ja iso :D on tainnut kulttuurin harrastaminen ihan hyvin kannattaa.

Katolla grillattiin, ja maisema erittäin hieno. Auringon laskiessa kaukana oleva kaupunki tulihienon väriseksi. Sain jopa hienon panoraaman tehtyä :P

Tässä näkyy vaihtareita Alaskasta, Hawaijilta ja Kaliforniasta. Syömisen jälkeen otettiin yhteiskuva open kameralla, ja sitten käveltiin juna-asemalle ja sieltä kotiin.

Reissu oli kiva ja seura oli mukavaa. Vaihtareiden kanssa pärjää jo hyvin. Kulttuurikohteita oli kiva myös nähdä. Pitää vastaavia reissuja tehdä uudestaankin.

ボウリングとラーメン。

2007-10-17T22:37:00.000+09:00

Keilailua ja raamenia.

Koulua on kuulunut. Rankkaakin välillä ollut mutta pyritään kestämään!
Tänään koulun jälkeen läksin Yukia tapaamaan. Tarkoitus lähteä keilaamaan. Kaname ja joku hänen kaverinsa oli tulossa mukaan.

Aluksi mentiin Yukin kanssa hänen asuntoonsa odottelemaan että Kaname pääsee koulusta, ja pelaamaan videopelejä! :D Pelattiin aika montaa peliä. Aluksi Puyo Puyoa, joka on puzzlepeli, Yuki rökitti mut aika tehokkaasti :D kun teki ihme turbokomboja, voitin vaan jos Yuki mokasi tai onnistuin pilaamaan komboyrityksen ;3 PuyoPuyon jälkeen pelattiin Narutopeliä, DDR (ohjaimella, mikä on vaikeaa :D), Bombermania ja N64 Smash bros.:ia. (anteeksi te jotka ette pelejä tunne :D) Kaname ilmestyi sitten vihdoin, ja pelattiin ensin Smash brosia kolmisteen, ja lopuksi kun Kanamen kaveri Emi saapui, bombermania nelinpelinä, mikä oli hyvin hauskaa.

Pelien jälkeen suunnattiin keilahalliin. Keilahallissa ei mitään hirveän ihmeellistä, kengät tosin tuli automaatista, mikä oli jännä. Jouduin ottamaan suurimmat kengät :D eli 27cm. Hinnoista en osaa sanoa, koska en suomessa pitkään aikaan ole keilannut, mutta 1300yeniä per henkilö 6 pelin verran. 300yeniä kengät.

Pelattiin tiimipeliä :D eli 2 vs. 2. Ja pareja vaihdeltiin jan ken po tyyliin. (jan ken po, eli kivi sakset paperi) Kolmessa vikassa pelissä löytiin vielä vetoa (100yeniä :P). Hävisin lopulta 100yeniä, koska pelit meni häviö, voitto, häviö. X) Muutenkin mun suoritukset meni ihan vuoristorataa. Paras peli oli 117 pistettä, huonoin 52 :D ...hyvin tuo paras kuitenkin ottaen huomioon että en ole pelannut pitkään aikaan. Uusintamatsi on suunnitteilla ;3

Keilailun jälkeen mentiin syömään ramenia, eli nuudeleita. Annos taas hitsin iso :D enkä jaksanut kaikkea syödä kun vatsa on taas vähäsen vikuroinut jostain syystä. Löin myös pääni ekaa kertaa matalaan vessan oveen. Jouduin myös englanninkielen tuomariksi ravintolassa :D kun nämä päätti kilpailla kuka lausuu parhaiten englantia. Yritin siinä sitten myös opettaa R:n ja L:n japanilaisille, mutta ei ole näille helppoa :D

Pituudesta voisi vielä sen verran puhua, että on tosi outoa kun jos seison ihmismassassa niin voin nähdä suurimman osan yli :D jotenkin tottunut että suomessa olen vain keskiverto pituudeltani.

Päivä oli tosi mukava, ja nosti mielialaa kivasti. Mukava myös viettää päivää pelkästään japanilaisten kanssa, ja ollaan menossa varmasti muuallekin tällä porukalla :)

Sellaista tällä kertaa.

Taidetta ja teeseremoniaa

2007-10-14T18:07:00.000+09:00

Hops!

Eilen oli siis se karaoke illemmalla. Meitä oli tällä kertaa vain 7, joten ehti laulaa vähän paremminkin. Mun pitäisi vaan saada harjoitella vähän pienemmällä porukalla :D koska en ole hirveästi uskaltanut laulaa. Jotkut tosi tutut biisit menee hyvin, muut vähän niin ja näin :P Tuttuja biisejä myös vähän vaikea löytää. Pitäisi uskaltaa laulaa vaan lujempaa niin menis paremmin...ehkä vielä joskus :P Jotkut kyllä ääntä kehui hyvin menneen suorituksen jälkeen ;3

Tänään olin alunperin ajatellut että opiskelen ja lepäilen vain, mutta Okaasan tulikin sitten kysymään että lähdenkö mukaan taidemuseoon ja teeseremoniaan :P Ei ollut mitään syytä olla lähtemättä joten tietty matkaan vaan.

Ennen museota käytiin syömässä Okonomiyakia, jota jo Suomessa Japanilainen vaihtari oli meille opettanut. Kyseessä siis runsaasti kaalia sisältävästä taikinasta tehty pannukakun kaltainen, missä sitten päällä ja täytteenä lihaa tai mitä itse siihen haluaa. Itse otin beef cheese okonomiyakin, ja erittäin herkullinen kyllä oli.

Kameraa en ottanut mukaan kun aattelin että seremoniassa ei kuvia saa ottaa, ja museo kuitenkin tylsän näköinen ja sielläkin kuvat kielletty. Museolla huomasin kuitenkin että olisi kannattanut ottaa :D Rakennus oli tosi hieno vanhanaikainen Japanilainen talo, jossa oli pieni puutarhakin. En tosin tiedä saiko siellä kuvata.

Taidenäyttelyssä oli vanhoja japanilaisia kirjoituksia, kuten vanha englannin oppikirja :D mikä oli mielenkiintoista katseltavaa, koska lauseet oli aika erikoisia :D ...nyt en kyllä enää niitä muista x_x Vanhat Japanilaiset kuvat on myös kivaa katseltavaa. Tämä kokoelma oli kait Hankyu junafirman (millä minä menen aina kouluun) perustajan kokoelma.

Teeseremonia oli myös täällä, ja ekaa kertaa pääsin näkemään ja osallistumaan kunnolliseen teeseremoniaan. Hieman oli aluksi miettimistä että mitä pitää tehdä, mutta hyvin se sujui. Teet juotiin sitten jostain vanhoista ja erittäin kalliista kulhoista :D kun kyseessä oli sentään museo. Kulhot kiertelivät myös ympäri, että ihmiset saivat niitä ihastella, ja hienojahan ne oli. Kivaa oli, vaikkakin istuttiin Japanilaiseen tyyliin, jolloin jalat alkoi kyllä vähän puutua. Perhe sanoi että istu ihmeessä rennommin jos sattuu kun olen kuitenkin vain ulkomaalainen, eikä se tilaisuus mikään supertotinen muutenkaan ollut. En nyt hirveästi kuitenkaan viitsinyt jalkoja siinä levitellä, ja on tollein ennenkin Kendoharjoituksissa istuttu, jalat oli kuitenkin sitten lopuksi minuutin tai pari aika jännän tuntuiset ja kävely oli aika vaikeaa :D mutte nopeasti siitä tokeni.

Mukava päivä kaikenkaikkiaan.

Izakaya, round 2

2007-10-13T08:44:00.000+09:00

Ei olekaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua, kun ei ole mitään kummoista tapahtunut. Opiskeltu on jne. Pääsin tuossa torstaina seuraamaan myös advanced ryhmän japaninopiskelua, koska meidän ryhmästä oli ollut ihmisiä kipeänä, jolloin opettaja arveli kertauksen olevan minulle tosi tylsää. Intermediate ryhmää en mennyt kuuntelemaan koska siellä vain kirjoiteltiin, joten menin katsomaan kun advanced ryhmässä ihmiset esittelivät lempiruokiaan. Ymmärsin jonkin verran, mutta en selvästikään ole ihan sillä tasolla vielä. Intermediate ryhmään haluaisin jossain vaiheessa kuitenkin siirtyä.

Eilen, eli perjantaina, lähdettiin sitten koulun jälkeen taas hauskaa pitämään. Ihmiset halusivat taas izakayaan, ja tällä kertaa löydettiin hieman mukavampi paikka. Ihmisiäkin oli jo 13 tai vähän yli, joten meno oli hauskempaa. Japanilaisia oppilaita oli mukana 3, vaihtareita sitten loput.

Izakaya toimii siis siten, että tilataan erilaisia ruokia, ja sitten kaikki napsii näistä mitä haluaa. Lopullinen lasku jaetaan sitten tasan kaikkien kesken. Ruokia tuli maistettua kaikenlaista, jopa rauskuakin! joka oli aika mielenkiintoisen makuista :P Join myös nihonshua, eli riisiviinaa. Muualla maailmassa tunnetaan sake nimellä, joka japanissa siis tarkoittaa vain alkoholia, tai alkoholijuomia, Nihonshu on se oikea nimi. Otin lämpimänä, ja hyvää kyllä oli! 25% mutta ei oikein maussa tuntunut :D joten aika petollista voi olla. Japanilainen olut on myös parempaa kuin suomessa, täällä voin jopa oluttakin juoda!

Kameraa ei ollut mukana, ja hämärässä tilassa ei kännykällä hirveän hyvää kuvaa saanut :D mutta meininki oli hyvä.

Lopullinen lasku oli per henkilö 3500 yeniä, mikä on noin 21 euroa. Eli omasta mielestäni tosi halpaa. Pelkät juomat olisi suomessa ollut varmaan jo yli 10e. Pitää mennä kyllä vielä uusiksi joskus :)

Tänään sitten jotkut puhuivat että mentäisiin karaokeen :D ...saas nähdä miten ihmiset jaksaa. Itse lähdin eilen niin, että olin jo yhdentoista jälkeen kotona, koska aloitettiin aika aikasin. Jotkut jatkoivat vielä baareihin ja klubeille. Hirveän myöhään ei täällä muutenkaan voi olla, kun viimeiset junat lähtee kl 12, ja seuraavat kl 5 aamulla :P

Sellaista tällä kertaa.

Juhlimista

2007-10-07T10:38:00.001+09:00

Eilen olikin juhlimista melkein koko päivä. Aamulla oli ensin koululla tylsähkö kirjastokierros, jossa opittiin miten kirjastoa käytetään. Tämän jälkeen oli Welcome Party meille vaihtareille. Juhlissa oli mukana vaihtarit, koulun oppilaita ja opettajia, sekä meidän vaihtareiden isäntäperheet. Piti myös pitää japaniksi lyhyt puhe, joka meni ihan ok. Oli tosin hyvin yksinkertainen :D ja varmistettu kielen oikeus Ericiltä. Eric itse puoliksi japanilaisena piti varmaan pisimmän puheen kaikista :D Puheiden jälkeen oli syömistä, pieniä musiikkiesityksiä ja juttelemista. Ihan mukavaa oli. Senjan isäntäperheestä paikalla ollut tytär pyysi vielä käymään perheen ravintolassa joskus. Pitänee joskus käväistä.

Welcome partyn jälkeen lähdettiin karaokeen! Mukaan tuli aika paljon vaihtareita, ja joitain japanilaisia opiskelijoita. Karaoket on kyllä mainio systeemi Japanissa. Tietämättömille siis tiedoksi, että julkisesti ei lauleta, vaan ryhmä saa oman äänieristetyn huoneen, jossa saa laulaa niin pieleen kuin haluaa ilman että tuntemattomat kuulevat :P Meillä oli kaksi huonetta, koska joukko oli sen verran iso. Aluksi jännitti hirveästi, eikä uskaltanut laulaa, mutta parin esityksen jälkeen, joista toisen veti ruotsalainen vaihtari Martin, hänelle tuntemattomasta biisistä alkoi tuntumaan että ehkä sitä itsekin uskaltaa :P Ekana vedettiin triona Lordin hard rock hallelujah joka löytyi jättimäisestä biisivalikoimasta. Mukavaa oli, tarjoilu tuli suoraan huoneeseen, ja seura oli kivaa. Hintakaan ei paha, koska paikka oli uusi. Jouduttiin maksamaan vain juomat.

Karaokekopista kuva. Kuvassa vaihtareita jenkeistä, Ruotsista, Saksasta ja Hawaijilta/Kiinasta.

Karaoken jälkeen pieni joukko läksi etsimään Izakayaa, perinteistä japanilaista juoma/syömäpaikkaa. Matkalla nappasin kuvan junasta, koska tyhjänä sen kehtasi jopa tehdä. Tällaisia siis junat mitä itse käytän aina :P Kuvassa pari vaihtaria.

Umedassa, eli Osakan keskusta-alueella, oli sillalla menossa hieno katuesitys. Bändillä oli ihan ok laitteet mukana, joten ääntä lähti reilusti :D siltakin heilui välillä aika pelottavasti. Bändin nettisivun löytää täältä. Hyvää musaa oli kyllä.

Napsasin myöskuvan siitä Yodobashista, tässä kuvassa tuolla takana oleva rakennus. Nämä pari kuvaa aika huonoja, kun kännykällä nappasin, ja unohdin säätää resoluution paremmaksi.

Esityksen jälkeen etsittiin Izakayaa, missä kesti hetki. Löydettiin sitten joku ihan ok hintanen, mutta se ei osoittautunutkaan niin perinteiseksi. Jäätiin kuitenkin sinne. Siellä juotiin ja syötiin hieman. Ensi kerralla pitää kyllä löytää perinteisempi. Meitä oli myös vain 6 enää jäljellä tässä vaiheessa.

Izakayan jälkeen käväistiin pelihallissa, jossa yksi vaihtari kokeili Half Life 2 peliä. Ohjaus oli hämärä, mutta peli itsessään aika sama kuin pc:llä, vaikkakin tarinamoodi oli leikattu täysin pieniksi silpuiksi, ja pelissä oli nuolet jotka ohjasivat kokoajan oikeaan suuntaan. Kaikki aivoajattelut oli otettu pois :D

Tässä vielä loppuun kuva perheen koirasta Oserosta.

Elektroniikkaparatiisi osa 2.

2007-10-04T18:05:00.001+09:00

Koulussa taas normaalia japaninopiskelua, edettiin jopa hieman kielioppiin tänään. Tuttua tosin vielä minulle, joten lueskelin vähän kirjan muita kielioppeja kun ruotsalaiset opiskelivat perusteita :P

Koulun jälkeen raahasin Senjan mukaan Umedaan, taas jälleen Yodobashiin :D koska halusin ostaa Gurren Lagannin soundtrackin, joka ilmestyi eilen. Kyseessä limited edition (joka jonkun mukaan olisi oikeasti limited?) joten halusin ostaa sen heti. Yodobashista piti hetki etsiä musiikkiosastoa, mutta löytyi sitten viimein :P Etsimäni soundtrack löytyi myös helposti.

Gurren Lagann, anime joka on tosi GAR ;3

Yodobashin jälkeen läksettiin taas mandarakea kohti, josta Senja taisi jotain ostaa, mutta itse lähinnä katselin. Siellä katsellessani tuli japanilainen mies yhtäkkiä juttelemaan minulle. Hän oli kai 41 vuotias, ja aika selvästi otaku :D osasi englantia jonkin verran kun oli kai 10 vuotta sitten amerikassa ja euroopassa pyörinyt. Siinä juteltiin jonkin verran animesta jne. ja sitten hän yritti pyytää mukaan Maid kahvilaan, hän tiesi jonkun hyvän ja lupasi jopa tarjota :P ...oltiin kuitenkin sen verran väsyneitä jo, että ei tällä kertaa jaksanut lähteä. Hän kuitenkin sanoi että jos joskus taas nähdään niin silloin sitten :D

Kaikkea jännää Japanissa.

Elektroniikkaparatiisi

2007-10-02T22:12:00.000+09:00

Tänään taas koulussa normaalia opiskelua.

Koulun jälkeen lähdin metsästämään sitä kanji peliä itselleni. Läksin Umedaan, josta Eric (kolmas suomalainen, puoliksi japanilainen, vaihtari) sanoi löytyvän iso Yodobashi kamera liike. Liike löytyikin aika helposti, koska se oikeasti on iso :D Stockmannin kokoa, ehkä isompikin, ja kyseessä siis lähinnä elektroniikkaliike!

Elektroniikka kattaa kuitenkin kaiken kodinkoneista, soittimista, leluista, ihme härpäkkeistä ja videopeleistä ties mihin. Jännä paikka kuitenkin oli :P (kuvia ei ole kun kameraa en pitänyt tänään mukana :x) Peliosasto oli mukavan iso, ja löysin lopulta sen mitä etsin \o/ Ostin myös lisäksi Gyakuten Saiban pelin (Phoenix Wright lännessä), koska se on hyvä peli kuulemma, ja japaniversiossa vielä englanninkielinen versio mukana. Ostin myös tyylikkään valkoisen kotelon ds:lle, jotta sitä uskaltaa kuljettaa laukussa :x

Päivän saalis.

Eipä tänään muuta kummempaa.

みんなの日本語

2007-10-01T22:01:00.000+09:00

Hepsan. Tänään ei tapahtunut mitään hirveän kummallista. Opiskeltiin taas japania, ja saatiin jopa kirjat: Minna no nihongo (otsikko on sama, mutta japaniksi). Nää on jotain tosi peruskirjoja :P mutta varmaankin rupean opiskelemaan näitä vähän nopsemmin kuin mitä tunneilla käydään. Muuten koulu oli sitä normaalia.

Ostin kyllä tänään myös Nintendo DS:n! :D Jokin elektroninen sanakirja oli mielessä hankkia, ja vaihtareiden kautta sain tiedon, että DS:lle on Kanji "peli" joka on japani-englanti-kanji sanakirja. Vertailin hintoja, ja huomasin että elektroniset sanakirjat ovat kalliimpia kuin DS! joten jos vaihtoehtoina on halvempi ja vielä sen lisäksi pelikoneena toimiva vehje, niin ei kauaa tarvinnut miettiä vaihtoehtoa :P

DS on ollut todella suosittu japanissa, ja kuulemma sen takia hankala lyötää, joten olin aika skeptinen sen löytymisen suhteen. Ensimmäinen kauppa missä kävin, niin DS olikin loppuunmyyty. Toisesta kuitenkin löytyi! ja ostin tyylikkään metallic rose värisen DS liten :P maksoi myös vain 16,750yeniä, mikä suomen DS hintoihin verrattuna on aika halpa. Onni ei kuitenkaan ollut myötä, koska peli oli loppuunmyyty kaikkialla! :D (siis kahdessa kaupassa mitä tässä lähellä on :P) joten pitää huomenna lähteä sitten sitä peliä etsimään.

Tässä kuva tyylikkäästä DS:stäni, kuvat taiteellisia koska olen niin taiteellinen ihminen :D (unohtui makro laittaa päälle :x jne jne.)

Nipponbashi

2007-09-30T11:48:00.000+09:00

Eilen oltiin siis nipponbashissa. Oppaiksi tuli Yuki ja hänen kaverinsa Kaname. Nipponbashiin aika helppo oikeastaan mennä. Joudun vaihtamaan junaa vain kerran.

Lämpötila oli siinä 20+ astetta, ja Yukilla ja Kanamella oli kokoajan hirveän kylmä :D lämpötila oli minun mielestäni ihan kiva joskin sateiden aikaan tuuli oli vähäsen viileä. Tällainen sää kyllä kiva, kun ei sisällä tarvitse ilmastointimasiinaa pitää päällä :P

Lounasta käytiin syömässä kaitensushi ravintolassa, eli ravintola missä sushiannokset pyörivät ympyrää liukuhihnalla, ja siitä saa vapaasti napata mitä haluaa syödä. Annokset oli kuudella erilaisella lautasella, joista jokaisella oli oma hintansa. Minä söin niitä kahta halvinta versiota :D mutta tosi hyvää oli vaikka hinta ei ollut niin kova (105-150yeniä per lautanen). Suomessa kun sushia olen syönyt niin en ole niin hirveästi pitänyt, mutta tuo oli kyllä hyvää. Japanissa tuo oikeasti osataan.

Ensimmäinen kauppa missä käytiin oli cosplay kauppa, eli pukuja ja peruukkeja eri anime/mangasarjoista jne. Peruukkeja soviteltiin ja kivaa oli :D Senja meinaa varmaan jonkun peruukin ostaa, ja sopi kyllä hyvin päähän :o vähän outoa kyllä nähä pinkki tai vihreähiuksisena :D

Tämä on kai yksi nipponbashin otakualueen pääkaduista, koska se oli täynnä aiheeseen liittyviä kauppoja. Kaikkea peleistä sarjakuviin ja figuureihin sai täältä.

Tässä yksi kaduilla olevista kaupoista.

Yksi isompi kauppa missä käytiin oli Kotobukiya, joka on figuurikauppa. Paljon oli kaikkea, ja joitain olisi halunnut ostaakin X) mutta en vielä viitsinyt kuluttaa paljoa rahaa.

Käytiin myös Maid Cafessa, mikä oli aika erikoinen kokemus. Kahvila missä käytiin ei ollut oikein kummoinen ulkoasultaan ja sisustuskin oli aika ankeahko. Syötävät oli nimetty joidenkin animejuttujen tai pelijuttujen mukaan, ja kun tarjoilija toi syötävän pöytään, hän sanoi tai huusi siihen nimeen liittyvän jutun, esim. pelissä olevan taian nimen. Tämä lähinnä nauratti X) mutta kai jotkut siitä pitävät. Olihan se ihan jännä kun tytöt hirveän kohteliaasti hääräsi ympärillä, mutta ei kyllä ihan hintansa väärti ole :D kallista nimittäin on. Tuommoinen kerran kokemus riitti :P Söpöjä olivat kyllä tarjoilijat :x ...kuvia ei kuitenkaan ole koska noissa ei saa kuvata. Tuo ylempi kuva on joku toinen maid kahvila, josta napsasin kuvan matkalla.

GACHA GACHA! Gashapon koneet, myös gacha gachoiksi kutsutaan. Nämä on siis samanlaisia masiinoita mitä suomessakin, joista saa purkkaa tai jotain pikkurihkamaa. Nimi tulee siitä, kun sitä veiviä pyörittää niin ääni on gacha gacha :D Masiinat maksaa 100-200 yeniä, ja on ehkä vähän laadukkaampaa kuin suomen samoissa versioissa, ja näitä on myös paljon erilaisia, kuten kuvasta näkee :P

Minun gashapon saaliini, ja tällä kertaa myös ainoat nipponbashiostokseni. Pikkulehmäukkeli on nyt avaimenperäni, sellaista olin yrittänyt löytää jo kauan.

Reissu oli tosi mukava ja Yuki ja Kaname tosi kivoja. Varmaankin heidän kanssaan lähtee jonnekin uusiksi, ja Yukin kanssa pitää pelata videopelejä joku päivä. (Yuki tosin varmaan päihittää mut niissä helposti ;-;)

Ääniä

2007-09-29T09:49:00.000+09:00

Pakko tässä ennen nipponbashiin lähtöä kirjoitella vähän äänistä japanissa. Pieniä piipityksiä tuntuu tulevan melkein kaikkialta. Aamulla kun söin nyt aamupalaa, pesukone sai hommansa loppuun, ja kuului n. 10 sekunnin pieni melodia :D Roska-autoista tulee kokoaika pieni piupaumelodia minkä luulisi sopivan paremmin jätskiautoon, juna-asemilla kuulutuksia ja varoituksia ja junan saapumista somistaa pieni luritus, ja jotkut liikennevalotkin soittelevat jotain pientä pätkää. Varmaan kaikkialla mistä suomessa kuuluisi vaan "piip" kuuluu täällä "piupaupilipalidiudaudumdumdum" :D Jännä ero, ja ihan kivakin kyllä. Esim. tuon pesukoneen pätkän kuulee paremmin kuin yhden tai pari piippausta, ja jos piippaus olisi pidempi niin se ottaisi vain hermoon. Pieni melodia ei häiritse läheskään niin pahasti.

Aamu ei muuten kyllä mennyt hirveän hyvin. Taisi iskeä migreeni tuossa aamukuuden aikaan, ja otin burana 600, mikä kyllä tepsi päänsärkyyn ihan hyvin, mutta tyhjä vatsa ei oikein pitänyt. Nyt on olo kuitenkin alkanut kohentumaan, ja kunhan se ei tästä enää mene huonommaksi missään vaiheessa niin luulisin pääseväni matkaan. Onneksi migreeni oli lievemmän puoleinen, koska isossa olisi mennyt kauemmin tuskaillessa ja parantuessa.

Japanilainen puutarha

2007-09-28T22:06:00.000+09:00

Hurrrh, tänään tuli käveltyä runsaasti. Koulu alkoi siis vasta silloin 14:30, joten läksin siinä kymmenen aikoihin puistoonpäin. Puistoon mennessä piti vaihtaa juna monorailiin, eli yhdellä raiteilla kulkevaan junaan. Juna kulki vielä teiden ja muiden junaratojen päällä, joten oli vähän erilaista maisemat tällä kulkiessa.

Tässä kuva Bampaku kinen koen asemalta, joka on ihan puiston vieressä. Tuossa siis näkyy noita monorail raiteita.

Puistoon sisään astuessa tuli vastaan tämän. Taiyo no tou, eli aurinkotorni. Puisto on siis rakennettu 1970 vuoden maailmannäyttelyä varten ymmärtääkseni. Tuo torni on sitten iso. Tosi iso. Varmaan joku 30 metriä korkea ainakin, sellainen iso suomalaisen kerrostalon korkuinen, eli joku 5-6 kerrosta. Eli iso :D

Itse iso puisto, oli aika normipuiston näköinen, vähän niinkuin suomessa Kaivopuisto, tosin mittakaava kymmenen kertaa enempi, ja oli sielläkin makeita juttuja. Paras osa oli kuitenkin Japanilainen Puutarha, joka simppelisti sanottuna oli TODELLA kaunis. Kuvia tuli vähän vajaa 200 näpsittyä, joten on pitänyt karsia rankalla kädellä näitä kuvia tähän blogiin :P Puutarhaan saapuessa on aluksi iso lepopaikka, josta näköala kantautuu suht isolle lammelle, jossa on pieniä saaria ja kivi..öö...tötsiä...anteeksi tietämättömyyteni noita tötsiä kohtaan X) en tiedä niiden nimeä.

Tässä siis tuollainen kivitötsä :D ...en tiedä toimiiko tuo kenties pimeällä lyhtynä, vai onko niillä jokin muu tarkoitus. Hienoja kuitenkin ovat.

Isossa lammessa oli paljn karppeja, jotka olivat myös aika isoja, ja hyvin ruokittuja. Heti kun menin veden reunaan, tuli iso kalaparvi paikalle. Ovat siis kalatkin oppineet kerjäämään :D

Tämä kuva on ison lammen toiselta puolelta, kuvasta näkyvä rakennus on siis lepopaikka, ja takaa näkyy myös aurinkotorni, joka tässä kuvassa on siis varmaan parin kilometrin päässä. Muistutukseksi, se oli siis iso :D Eikä kyllä tämä puutarhakaan pieni ollut, pari tuntia meni kun kiersin sitä ympäri. Useita kilometrejä pitkä.

Tässä puutarhasta löytyvä teehuone. Teehuoneessa on kai ihan teetarjoilua ja pikkupurtavaakin, mutta vaikutti täysin tyhjältä. En tosin sisällä käynyt. Kävin myös niin aikaisin ja vielä arkipäivänä, ja vielä aika pilvisellä säällä (mikä ei tosin kuumuutta estänyt ollenkaan, ainoa hyvä oli satunnaiset tuulenhenkäykset).

Tässä pieni lammikko puutarhasta. Tämän lammikon vesi on enempi paikallaan pysyvää kuin muualla, joten levä oli saanu kasvaa tässä tehden vedestä vihreämpää.

Teehuoneen lähellä oli myös tämmöinen pieni alue, missä oli vanhan näköisiä taloja. Kaikki kyltit olivat tässä kuitenkin japaniksi, ja jonkinlaisia kieltokylttejä oli tuossa, joten en oikein tiedä mitä nämä talot olivat.

Bambulehto oli hyvin kaunis ja mukava paikka. Pidän tuulessa heiluvien bambujen äänestä tosi paljon <3 nyt kun pääsisi ihan oikeaan bambumetsään käymään, olisi tosi huippu kokemus.

Kilometrien kävelemisen jälkeen tulin takaisin alun lepopaikalle, ja päätin lounastaa. Otsin kitsuneudonia, joka nimestään huolimatta ei sisällä ketunlihaa :P En tiedä mikä tuo palanen tuossa päällä on, mutta lihaa se ei taida olla ja oli hieman makeaa. En hirveästi oikeastaan pitänyt sen mausta :x udon nuudelit olivat kuitenkin herkkua <3 Juotavana oleva Qoo limu on coca cola companyn tekemä, ja sisältää 20% appelsiinia :o olikin kyllä hyvää, saisi tuoda suomeenkin tuon. Tottemo orenji luki pullossa :D (eli tosi appelsiini(nen)...kai?).

Puutarhasta tultuani kiertelin vielä itse puistoa hieman, ja löysin sieltäkin kivoja nähtävyyksiä. Erään lepopaikan vieressä oli tämä kiva pieni vanhanaikainen vesimylly, jolla ei taida olla muuta tarkoitusta kuin näyttää kivalta :P kyllä se pyörii, mutta en usko että se mitään hyödyllistä pahemmin tekee, tosin mistä minä tiedän o.o

Vesimyllystä hieman eteenpäin löytyi toinen bambulehto, joka oli myös kiva, koska bambut on <3

Bambujen ohi mentyäni päädyin tälleiselle tielle. Tästä tiestä erilaisen tekee se, että se on hiekkatie, ja hyvin lanattu sellainen. Hiekka on painettu niin tiiviisti yhteen, että aluksi en tajunnut sen olevan hiekkaa ollenkaan :P tosi kova, mutta hieman pehmeä, ja mukava kävellä. Tien päähän päästyäni oli kieltokyltit että tuonne ei olisi saanut kai mennä :D ..mutta toisessa suunnassa niitä ei ollut joten ei ollut minun vikani :x

Muutama jännä hyönteinenkin näkyi matkalla :P

Puistoreissun jälkeen läksin kouluunpäin, ja siellä oli sitten filmikurssi, jolla katsoimme japanilaisen elokuvan Nana. Leffa oli hyvä (suosittelen).

Koulun jälkeen käytiin syömässä Senjan kanssa jäätelöä. Otin vihreän teen makuisen jäätelön, mikä oli maukas. Jäätelön jälkeen käytiin kaupasta mistä ostin vähän alkoholijuomaa, joka mukavasti on tällaisessa trip purkissa :D ensimmäisen kerran kun näin näitä niin ihmetteli kyllä jonkinmoisen hetken. Juoma on vielä 13 prosenttista. Kirjoittelen mausta sitten kun olen tuon juonut :P

Huomenna on sitten vuorossa Nipponbashi! jeeee~

Ofuro.

2007-09-27T23:29:00.000+09:00

Tänään taas tämmöinen normipäivä. Aamulla japaninkielen opiskelua, jossa ei taaskaan paljoa uutta oppinut. Toivon että mentäisiin kielioppiin jo, jos jotain uutta tulisi jossain vaiheessa. Käytiin lounaalla syömässä koulun MacDonaldsissa, ja otin teriyakiburger aterian. Hinta 580 yeniä, eli 3,5euroa. Ei paha hinta, ja teriyakikastikkeen kanssa maistui jopa ihan hyvältä. Mieluummin söisin kyllä ehkä jotain japanilaisempaa.

Yukin kanssa mailitse sovittiin että mennään Nipponbashiin lauantaina. Nipponbashi on Osakan Akihabara. Ja jos tuokaan ei vielä sano mitään :P niin akihabara ja nipponbashi on electric towneja, eli täynnä elektroniikka+manga+anime jne kauppoja. Eli otakun (japanilainen nörtti) paratiisi.

Kotona näytin isäntäperheellä kuvan omasta perheestäni ja soitin veljen ja isän tekemää musiikkia. Pitivät kyllä :P
Oli myös hankaluuksia selittää suomalaista jouluruokaa, kun jouluaiheeseen yhtäkkiä ajauduttiin. Ihmettelivät kovasti kun suomessa ei syödä jouluna kakkua :P Joulukakku on tällä se perinteinen jouluherkku.

Tähän asti olen käy nyt aina aamulla suihkussa, mutta päätin tästä päivästä eteenpäin tehdä kuten perhe tekee, eli käyn illalla kylvyssä. Japanilainen kylpy on n. 40 asteista, joten lämmin ainakin on. Talvella varsinkin on takuulla kiva. On kyllä myös tosi rentouttavaa, vähän niinkuin sauna, mutta ei tule niin nopsaan ainakaan tukala olo kuin minulle saunassa tulee, ja olo on mukavan kevyt kun vedessä oleskelee. Ei kyllä ehkä ihan saunan mukavia löylyaaltoja voita, mutta kiva on silti.

Huomenna on koulua vasta kl 14:30 alkaen, joten ajattelin käydä siellä isossa puistossa huomenna ennen koulua. Sitten olisi jotain kuviakin taas mitä laittaa.

Japanin opiskelu alkoi.

2007-09-27T06:30:00.000+09:00

Eilen alkoi japanin opiskelu. Jouduin nyt siihen beginner ryhmään, jossa vielä opetellaan hiraganoja ja katakanoja, mikä on hieman tylsähköä. Tuleepahan ainakin kerrattua merkit, hyvällä opetuksella. Opettaja on mainio. Ei osaa englantia hirveän hyvin, mutta on tosi mukava ja luokassa nauretaankin paljon :P ...ei kuitenkaan meidän osaamattomuudellemme. Ruotsalaisetkin pikkuhiljaa alkaa oppimaan jotain.

Hirveästi muuta ihmeellistä ei päivän aikana tapahtunut. Opin käyttämään kännykkää hieman enempi, ja pystyin lähettämään Yukille (Japanilainen oppilas joka näytti tien kotiin kun tulin ekan kerran) mailin. Toissapäivänä illalla Hiro ja hänen Osaka Gakuinissa opiskellut enkunopensa neuvoivat hieman tuota kännykän käyttöä.

Illallisella eilen juhlittiin tuon enkunopen valmistumista. Valmistui toissapäivänä, joten oli kakkua jälkiruokana, ja vielä pienet hedelmätortut. Sen lisäksi monen lajin ateria, niin olin ihan täysi X)

Ilma on myös hieman alkanut aamuisin viilentymään, eli vain 20+ asteita :P joten yöllä nukkuu paremmin. Muutenkin jet lag on varmaan jotakuinkin ohi. Nyt viime yönäkin nukuin ihan suoraan herätyskellon soittoon, mitä ei aiemmin ole oikein tapahtunut.

Nyt valmistautumaan kouluun.

Mangaa Umedassa

2007-09-25T18:25:00.000+09:00

Dodiin. Eilen en kirjoitellutkaan mitään, ja olikin aika tylsähkö päivä. Ei ollut koulua eikä muuta menoa perheen kanssa, joten lähinnä lepäilin koko päivän. Ajattelin että olisin käynyt läheisessä puistossa kuvia räpsimässä, mutta sitten alkoi sataa oikeen kunnolla, ja ukkonenkin jyrähteli. Hyvä että en lähtenyt :P

Tänään oli aamulla koulussa ensin 5min haastattelu japaninkielen opiskelusta, ja taidan joutua beginner ryhmään. Muuten ei mitään vikaa, mutta kun siinä on mukana myös 3 ruotsalaista jotka ei osaa japania ollenkaan, joten pelkään että en opi viikkoon tai pariin mitään uutta, mutta toivotaan että se jotenkin saadaan järjestettyä.

Koulussa oli päivällä myös n. 4 tunnin tyhjä tauko, joten päätettiin käväistä Umedassa sijaitsevassa mangakaupassa. Koska kauppa aukesi vasta kl12, käytiin ensin kattomassa paikallista pelihallia. Tuttuja pelejä oli jonkin verran, mutta nämä kaksi olivat ne mielenkiintoisimmat tuttavuudet :P (peleistä tietämättömille ei sano varmaan mitään)

Silent Hill valopyssypeli. Tätä voisi joskus jopa kokeillakin :D

Half Life 2......joku outo ihmepeli :D ...2 joystickia ja polkimet?! pitäisi ehkä kokeilla niin selkiäisi miten ihmeessä tuota pelataan...ja minkälainen peli se on.

Pelihallissa oli semmoinen nostokurkipelisysteemi(?!) jossa oli palkintona vähän erilaista tavaraa kuin suomessa :p

Mangakauppa sijaitsi ostarissa, missä oli tämä jännä lohikäärmenurkkaus :D En tiedä mikä putiikki/baari tuossa oli, mutta varmaan joku yökerho tai joku?

Tässä kuva ostarin käytävästä. Syömispaikkoja ja karaokepaikkoja oli hirmuiset määrät. Käytiin syömässä udonia yhdessä pikkupaikassa. Kuvassa olevat ihmiset odottelevat mandaraken (se mangakauppa) aukenemista.

Tässä mandaraken sisäänkäynti. Kyseessä siis aika isohko kauppa :D 2 kerroksessa, joista molemmat aika isoja kerroksia.

Tämä on kuva mandaraken ykköskerroksen yhdestä käytävästä, eikä edes ole kokonainen käytävä! Näitä käytäviä oli ykköskerroksessa jotain 5-6, ja kaikki täynnä mangaa :P Kakkoskerroksessa oli lähinnä tytöille suunnattua shonenai doujinshia, mutta myös cosplay osio, musiikkia ja figuja. Sekä myös pelejä, aina supernintendosta ps3:n.

Kaupassa hieman häiritsevää aluksi oli aikuisille suunnattujen tuotteiden määrä :D ja ne oli ihan häikäilettömästi esillä. Ketään ei kuitenkaan tuntunut tuo häiritsevän, ja asiakkaina oli niin miehiä kuin naisia, ja eri ikäisiä. Suomessa joku kukkahattutätien pataljoona olisi takuulla halunnut lukita nuo materiaalit jonnekin syvimpään kellariloukkoon :P

Kotiin tultuani okaasan sanoi että kännykkäni saapui. Ihan näppärän näköinen vehje, värinäyttö, kamera ym. eikä maksanut mitään kun okaasanin kautta liittymä hommattiin :P Reippaasti parempi puhelin kuin mitä kotosuomessa on ollut käytössä.
Ainoa huono puoli on että puhelin ja manuaali on täysin japaniksi :D pitää hieman itse opiskella, ja sitten yrittää kysyä vaikka Hirolta apua, joka tosin ei englantia oikein puhu X) ...ehkä huomenna koulussa joku osaa auttaa.

Meiliosoitteen osasin itse rekisteröidä..ihme kyllä :D Japanissa siis kännyköissä ei ole tekstiviestejä, vaan lähetellään maileja, jolloin ei lähetetä puhelinnumeroon, vaan mailiosoitteeseen. Ja kännymaili ja pc maili on eri asia.

Tässä vielä lopuksi mysteeriovi *doDOOOOoooonnnnn* o_____o

Iltaostokset

2007-09-23T18:45:00.000+09:00

Eipä tässä enää sitten minnekään lähdetty. Näköjään olin tuon bunkasaijutun ymmärtänyt väärin tai jotain. Kävin tässä sitten kaupassa jotain ostelemassa. Kävin ensin ostamassa vähän mangaa, kun halusin jonkun ostaa :P Päädyin Yotsubaton ekaan volumeen, kun se on ehkä vähän simppelimpää japania, joten sitä osaa lukea, vaikka olenkin nuo käännettynä jo lukenut :x

Sitten kävin myös 100 yenin kaupassa (mistä muuten saa vaikka mitä! ja kaikki vaan 100 yeniä) ostamassa vähän naposteltavaa ja pikkupyyhkeen jolla voi hikea pyyhkiä naamasta, tai kuivata kädet julkisessa vessassa käynnin jälkeen, koska niissä ei välttämättä ole mitään kuivausmahdollisuuksia (kaikilla tuntuu olevan tuommoinen).

Toiset naksut on habanero rinkuloita. Eli tietämättömille habanero on maailman tulisin chili. Kyllä niissä potkua on :D mutta ei onneksi liikaa, ihan hyvin noita syö.

Oli hassua myös huomata miten nopsaan täällä tulee pimeä, ja kuinka aikaisin. Lähdin kauppaan vähän ennen kuutta, ja sillon oli vielä ihan valoisaa. Sitten kun tulin 100 yenin kaupasta, eli joskus puoli seittemän tai jotain, niin oli jo pimentynyt. Suomalaisena ei oo myöskään tottunut että pimeällä on vielä jotain 27 astetta :P tuntui myös niinkuin kello olisi jo jotain kl 22 tai jotain, kun pimeni ihan täysin. Kaipa näihin tottuu. Nyt naksuja syömään, mangaa lukemaan ja illallista odottelemaan (joka siis on tässä talossa aina kl 20).

Bunkasai

2007-09-23T15:53:00.000+09:00

Tänään menin katsomaan Satomin entisen lukion kulttuurifestivaaleja, eli Bunkasaita. Lähdettiin asemalle ensin odottelemaan paria Satomin kaveria, jotka saapuivat tunnin myöhässä :P odoteltiin Freds nimisessä kahvilassa, josta nappasin tämän kuvan:

Ei varsinaisesti engrishiä varmaan (tuntuu olevan kieliopillisesti suht oikein?) mutta oli jotenkin vain niin hauska teksti, varsinkin viimeinen lause :D että päätin napsaista kuvan.

Koulu sijaitsi Kyotossa, eikä Osakassa, joten napattiin juna Kyoton suuntaan. Maksoi vain 270 yeniä perille asti, eikä kestänyt kauan, joten kyllä se kyoto aika lähellä on. Koulu ei kuitenkaan sijainnut Kyoton vanhimmissa osissa koska talot ja kaikki näytti aika samalta kuin täällä Osakassa siinä alueella missä oltiin.

Tässä kuva bunkasaista. Siellä on siis kojuja, joissa myydään syötävää ja joissa on jotain pelejä, esim. kuula-aseella ampumista jne. Itse en viitsinyt pahemmin syötäviä ostaa kun vatsa ei tunnu täysin terveeltä vieläkään.

Tässä Satomin kaverit junior high schoolista, eli yläastetta se kai vastaa? Punapaitainen on puoliksi amerikkalainen, joka ei osaa tosin englantia :D on isä tainnut jättää englannin puhumisen vähälle. Nimet meni minulta ihan ohi :x

Lounas syötiin koulun ruokalassa. Itse otin Ramenin, eli siis nuudeleita, joissa oli mukana lihapala, vähän ituja ja tuollainen jännä höyrytetty kalatahnapala :D hyvää oli.

Syömisen jälkeen käytiin katsomassa teeseremoniaa jonka suorittivat koulun oppilaat. Koulussa Satomin mukaan opetetaan paljon vanhaa Japanilaista kulttuuria, kuten teeseremoniaa, kukka-asetelmia ja kalligraphiaa. Koulu on muuten tyttökoulu, pojat ei varmaan sellaisia jaksaisikaan täällä opetella :P

Teeseremoniassa tarjottiin tietenkin teetä, ja sitten manjou pallero, makeaa paputahnaa joka oli kuorrutettu....jollain :D kai riisikakkujutulla, väärinpäin oleva dango tai jotain kai.

Takaisintulomatkalla näin junan ikkunasta korkeampia kumpuja, ja kai ne ihan vuoria on :D ...ei noin korkeita suomessa ainakaan ole, joten napsasin kuvan. En ollutkaan tähän mennessä nähnyt vuoria tai mitään...tai ainakaan kiinnittänyt niihin huomiota :x

Japanissahan on asuinkelpoista aluetta vuorien takia kuulemma vain 30%, minkä takia täällä näin ahdasta onkin :P

Hiron bunkasaihin ei sitten mentykään...vielä ainakaan. Olin ymmärtänyt että käytäisiin molemmissa, mutta en sitten tiedä. Päivitän blogia jos siellä vielä tänään käydään.
----------
Muutin blogin aikavyöhykkeen Japanin kohdalle, joten aika mikä blogissa näkyy on minun aikaani.

Orientaatiota vieläkin

2007-09-22T19:13:00.000+09:00

Tänään oli viimeinen orientaatiopäivä koulussa, ensi viikolla alkaa itse koulu, mutta onneksi vasta tiistaina. Maanantai on jokin pyhäpäivä täällä. Orientaatiossa oli jenkkiläinen Karen vetämässä jotain ihme leikkejä kuten eilenkin, ja välillä tuntui vähän liiankin jenkkimeiningiltä. Tuntui myös kuin olisi palannut jonnekin ala tai yläasteelle.

Ihan lopuksi oli myös scavenger hunt, eli piti koulun lähistöllä etsiä tiettyjä paikkoja ja tuoda niistä jotain, tai kirjoittaa jotain kanjeja ylös. Idea oli hyvä, mutta omassa tiimissäni oli minun lisäkseni vain yksi englantia taitava, joka ei japania osannut hirveästi, joten oli hieman hankala välillä ymmärtää kaikkea. Esim. lippujen osto juna-asemalta on minulle vieläkin täysi mysteeri. Kouluun onneksi pääsen junakortillani.

Koulun ruokala oli kiinni tänään, joten mentiin syömään muualle. Otin takoyakia, eli mustekalapalleroita. Ihan hyvää oli, vaikkakin hieman tuli jännä fiilis kun palluroista paljastui paloja mustekalan lonkeroista, ihan imukuppien kanssa.

Tänään illalla perheen kanssa syötiin moniosainen ateria. Ensin paisteltiin pöydän päällä olevalla paistinpannulevyllä lihaa yhdessä, ja syötiin suoraan pannusta, dipaten omaan grillikastikkeeseen. Liha oli hyvää~ sen jälkeen otettiin riisiä, jonka päälle kaadettiin ensin jotain merileväjuttua, ja sen jälkeen riisiin kaadettiin teetä. Sekin oli ihan hyvää, joskin ensi kerralla pitänee ottaa vähempi, en pysty riisiä syömään läheskään yhtä paljon kerralla kuin nämä oikeat japanilaiset :P Voi tämä lämpötilakin hieman vaikuttaa ruokahaluun. Riisin jälkeen oli normaaliin tapaan hedelmiä jälkiruoaksi.

Syömisen jälkeen perhe kyseli kuinka pitkä olen, kun pääni osuu melkein ovenkarmin yläosaan :D hieman matalemmat ovet on kuin suomessa. Koulussakin kun meidät vaihtarit laitettiin pituusjärjestykseen...olin pisin!! ....en voi ymmärtää :D ..suomessa oon tottunut olemaan sitä lyhyempää sorttia.

Ostin tänään koulun jälkeen myös hieman japanilaista sarjakuvaa. Kerran viikossa ilmestyvässä Shonen weekly jumpissa on eri sarjoista aina luku kerrallaan, ja sivumäärä on jotain 500 luokkaa. Hintaa tollaisella on ruhtinaalliset 240 yeniä!! (eli 1,4 euroa) Paperin laatu ei ole mitään hirveän hyvää, ja painolaatukaan ei ole parasta, mutta tolla hinnalla ostelee kyllä ihan mielellään. Kiinnostaa nähdä myös kuinka paljon täällä maksaa sitten ihan kunnolliset yhdelle sarjalle omistetut kirjat.

Kuvassa huulirasva joka ehkä antaa jonkinlaista näkemystä kirjan koosta.

Huomenna mennään katselemaan lukiolaisten koulufestivaalia. Ilmeisesti käydään Satomin (pikkusiskoni) entisessä lukiossa ja Hiron (pikkuveljeni) lukiossa festivaaleja katsomassa. Niistä lisää huomenna.

Koulu jatkuu

2007-09-21T21:13:00.001+09:00

Kolmas päivä on sujunut hyvin. Tuntuu kyllä että olisi ollut täällä jo kauemmin kuin 3 päivää. Koulussa jatkui orientaatio parilla tutustumisleikillä, jossa oppi kyllä tuntemaan joitain muita vaihtareita. Meillä oli myös japanin tasokoe, jonka mukaan meidät laitetaan oppimaan japania.

Koe meni minulta ihan metsään, mutta näyttää Japanin taitoni varmaan sitten hyvin :P ...oli vain hankala tehdä koetta, kun tehtävänannotkin oli japaniksi! siinä sitten yritti arvailla että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Varmaan joudun opiskelemaan ihan alkeisryhmään, mutta eipä se haittaa, kun ei lähiopetusta tähän mennessä ole ollut juuri ollenkaan.

Pankkiautomaatti löytyy kätevästi ihan kampusalueelta, ja se puhuu englantiakin (jep, se puhuu). Verkkopankista kun tarkistin, niin 10,000 yenin nostossa pankki veloitti vain euron enemmän kuin oikea kurssi (ainakin xe.com:in mukaan). Joten hyvin saa rahat nostettua.

Koulun jälkeen oli toinen yritys kännykän ostosta, mutta ei vieläkään onnistunut. Näköjään prepaid kännyköitä ei oikein enää ole, tai ne maksaa hirveän paljon. Saan nyt kai Okaasanin kautta kännykän huomenna jotenkin, sen näkee huomenna.

Koulumatkalla napsin hieman kuvia joista tässä muutama:

Tässä kotitaloni. En saanut hirveän hyvästä kulmasta otettua kuvaa, kun tie on niin kapea, mutta eiköhän tuosta näe millainen se on.

Tämä on tie jossa koti sijaitsee. Koti on vasemmalla näkyvä kauimmaisin valkoinen talo.

Hankyun juna-asema, jota käytän aina kouluun mennessä, ja varmaan muuallekin kauemmas mennessä.

Tässä näkyy koulun kampuksen alku. Tästä pääportin kohdalta (jos tämä nyt on sellainen) kampus on ihan aukinainen. Muualla on kyllä portteja, joissa on vartijasetiä vahtimassa, sekä katkaisee liikenteen tiestä jos joku on menossa yli, ja varoittaa jos liikennettä on tulossa.

Tässä on kampuksen kartta. 2 rakennus on se missä nyt on kaikki aika lähinnä vietetty, koska international center sijaitsee siellä. Vielä en tiedä missä meidän tunnit on, mutta mahdollisesti samassa rakennuksessa. 12N rakennuksessa taitaa sijaita ruokala, ja 9 rakennuksessa kauppa ja macdonalds.

Tällaista tällä kertaa.

Ensimmäinen koulupäivä

2007-09-20T22:10:00.000+09:00

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Ei opiskelua vielä, vaan meillä on kolmipäiväinen orientaatio. Olo onneksi kohentunut huomattavasti eilisestä, joten pääsin liikkeelle hyvin. Pikkusiskoni Satomi-chan tuli mukana koululle, jotta opin reitin, ja auttoi ostamaan 3kk opiskelijalipun junaan.

Pakko sano että japanilaiset asemien lipputarkistusautomaatit on erittäin käteviä. Selvästi suunniteltu toimimaan mahdollisimman nopeasti. Toisin kuin joissain maissa, portit eivät ole kiinni, vaan auki. Ne menee kiinni vain jos yrittää ilman lippua tai väärällä lipulla mennä portista. Lippu työnnetään etupuolen aukosta sisään, ja samalla kun kävelet läpi lippu menee koneesta ja ilmestyy toiselle puolelle nostettavaksi. Kätevää ja tehokasta!

Koulu on myös hieman eri luokkaa kuin suomessa. Kampus on iso, niin iso että siellä voi näin aluksi eksyäkin, ja sisältää kai muutamankin ruokalan, kaupan ja jopa MacDonaldsin!! Macissa kannattaa kuulemma myös käydä, ja nähdä miten palvelu toimii hyvin jopa pikaruokaloissa :P

Palmujakin löytyy kampusalueelta. Joillain kasveilla oli jopa latinalaiset nimet kylteissä, että välillä tuntui että on jossain puutarhassa eikä koulun pihalla :D

Muut vaihtarit tuntui ihan mukavilta, vaikka en nyt hirveän monen kanssa puhellutkaan. 27 meitä vaihtareita on yhteensä. Tuntui että hirveän moni osaa japania jo tosi paljon, paitsi 3 ruotsalaistyttöä jotka ei osaa sanaakaan :D Itsekin toivon että opin, että voisi oikeasti keskustella ihmisten kanssa. Nyt keskustelu on jotain satunnaisia sanoja englanniksi ja japaniksi :P

Koulun jälkeen tuli kiirus ehtiä hostäidin kanssa tekemään alien registration, jotta saan muukalais henkilökortin :P Siinä kestää kuitenkin kuukausi, että sen saa. Sain nyt tilapäisen lappusen, jolla saan kännykän kuitenkin hankittua. Kännykät onkin hassu juttu, itse puhelimet on kai tosi halpoja, mutta puhelumaksut ja liittymän kuukausimaksut jotain ihan muuta. Siksi taidankin ottaa prepaid liittymän. Muutenkin nuo normisliittymät tuntuu olevan vähintään 6kk ajalle, joten ei sovi oikein tähän 4kk reissuun.

Tällä kertaa ei nyt jaksa enempää kirjoitella, huomenna lisää taas.

Kuvia ei nyt pahemmin ole kun oli koulun jälkeen niin kiirus, huomenna yritän napsia kuitenkin vähäsen enemmän.

Perillä ollaan

2007-09-19T18:42:00.000+09:00

Noniin, perillä ollaan, ja kuinkas kävikään...nettikin löytyy!!

Matka oli pitkä ja aika rasittava, mutta selvittiin hengissä. Ainoa huono puoli täällä on ollut oma vatsa. Alkoi jo matkalla hieman vikuroimaan, ja perillä sitten meni niin huonoon kuntoon, että en ehtinyt tänään enää täältä kotoa pois lähteä, kun piti levätä ja parannella itseään. Olo on nyt hieman kohentunut, ja toivon että tämä on vain jokin tilapäinen eikä mikään tauti, jotta huomenna pääsisin kouluun.

Perhe on ollut mukava, isää en tosin vielä ole nähnyt, lienee töissä tai jossain vielä. Hirveästi ei tänään ole ehtinyt sosialisoitumaan tuon vatsan takia, mutta sen tiedän että englanninkielen taito on hyvin harvassa tässä perheessä. Jotain osataan, mutta lähinnä vain japania. Pieni kielimuuri on siis, mutta eiköhän tässä pärjäillä.

Talo on kivan japanilainen, kaksikerroksinen, ja tiivis. Sain itselleni huoneen, joka on aika kiva. Ikkuna kahteen suuntaan, mukava sänky, ilmastointilaite (jota täällä 35 asteen kuumuudessa tarvitaan!!) ja tv, jossa näkyy kai jopa kaapelikanavia.

Itse seutukin on tosi kaunista, talot melkeinpä kaikki tässä lähellä japanilaisvaikutteisia, mikä on kiva.

Huomenna alkaa koulussa orientaatiopäivät, jotka kestää lauantaillekin saakka. Junalippua en ehtinyt tänään hommaamaan, ja reitti koulullekin on vähän hakusessa. Yuki, joka toi minut kotiin tänään ja osaa englantia hieman enemmän ei myöskään ole enää tulkkaamassa, joten pitää yrittää joku saada näyttämään vähän tietä, jotta löytää koululle. Alien registration pitäisi myös käydä tekemässä, jotta saisin henkilökortin, joka täällä vaaditaan jos ylittää turismiviisumin rajan. Kännykkäkin pitäisi saada, jotta saisi yhteyden jos eksyy, vaikkakin silloin pitäisi japaniksi yrittää selittää missä on :D mutta tekemällä oppii. Nyt vähän taas lepäilemään ja vaikka tv:tä katomaan jotta vatsa rauhoittuisi.

Aamulla matkaan

2007-09-18T06:35:00.000+09:00

Huomenna tarkoitus lähteä matkaan (tai siis tavallaan tänään). Lento lähtee 11 aikaan, ja perillä ollaan vasta seuraavana päivänä kl 8 Japanin aikaa. Reissu tulee olemaan pitkä ja varmaan aika raskas, mutta eiköhän sitä tekemistä matkalle ole tarpeeksi.

20kg raja matkalaukussa ei ollutkaan niin paha kuin luulin, laittelin tavaraa suurimman osan laukkuun eikä se ollut silloin kuin 10kg! joten hyvin mahtuu kaikki. Nyt vain toivoo että mitään tärkeää ei unohdu.

Jännitys alkaa kasvamaan myös. Vielä ei ole niin paha, mutta aamulla ja lentokentällä varmaan iskee lujaa lähtö. Jotenkin ei ole tajunnut että nyt sitä lähtee 4kk ajaksi jonnekin ihan muualle. Pyritään nyt sopeutua nopsaan että voisi alkaa nauttimaan Japanin antimista.

Seuraava bloggaus varmaan sitten Japanista käsin! toivottavasti olisi netti kotona, mutta taitaa olla aika epätodennäköistä. Koulussa netti kuitenkin, joten sieltä käsin sitten!

heps.....

Matka lähenee

2007-09-10T06:20:00.000+09:00

Nyt enään n. viikko aikaa matkan alkuun. Jännitys kasvaa...
Nähtiin viime perjantaina Osaka Gakuinin Director of international programs, joka Norjan reissulle mennessään poikkesi täällä käymässä. Oli kyllä mukava nähdä joku sieltä ennen lähtöä. Erittäin mukavalta tyyppi vaikuttikin. Oli alunperin Hawaijilta ja itsekin joskus vaihtarina Japanissa, joten osasi kertoa omiakin kokemuksiaan.

Sai myös innostumaan lähdöstä erittäin paljon. Saatiin myös jokainen (me kolme vaihtaria) hienot turbokynät, joissa jokaisessa punainen ja musta kuulakärkikynä, ja vielä lyijytäytekynä. Kaikki siis yhdessä kynässä! Oli kuulemma jossain ulkomailla hirveän moni halunnut tuollaiset kynät kun oli nähnyt :D ...enkä kyllä ihmettele, sen verran makea on!! taitaa käydä monia kateeksi ;P

Kynässä oleva pieni sininen lintu on feenix lintu, koulun maskotti.

Yritin myös kysellä isäntäperheeltä, onko heillä internettiä, mutta vastausta ei ole kuulunut. Kuulimme kuitenkin koululta, että internet ei näköjään Japanissa vielä olekaan hirveän yleistä normaaleissa kotitalouksissa, vain jotain 30% luokkaa, mikä hieman huolestuttaa... Toivo elää kuitenkin vielä. Helpottaisi huomattavasti blogiin kirjoittamista ja muutakin yhteydenpitoa ulkomaille. Koulussa kuitenkin nettiyhteys olemassa vähintään.

sellaista tällä kertaa.

Blogin aloitus.

2007-08-21T01:37:00.001+09:00

Jep, aloitellaan tätä blogia nyt. Aluksi ainakin suomeksi.

Tämän blogin tarkoitus on pääasiallisesti toimia jonkinlaisena julkisena päiväkirjanomaisena Japanin reissusta. Muitakin asioita saattaa tänne ajan mittaan ilmestyä, esim. koulun lopputyöhön liittyen ja ehkä muitakin hämäriä löpinöitä.

Japanissa tarkoitus läkseä opiskelijavaihtoon Osakan suuntaan, Ibarakin kaupunkiin. Koulu mihin menen (Osaka Gakuin) sijaitsee Suitan kaupungissa, mikä onneksi on heti etelään Ibarakista, ja jos löysin isäntäperheeni asuinpaikan edes lähelle oikein niin kouluun onneksi vain maksimissaan 10km o/

Vielä ei ole ehtinyt pahemmin jännittää, mutta aika tuntuu loppuvan kesken kokoajan... x_o;
Liikaa hommia.

Ei tässä tälläkertaa enempää. Postailen varmaan mieluummin monta lyhyttä pätkää kuin rupean romaaneja kirjoittamaan joka kerta.

seuraava epäsäännöllinen päivitys taas joskus.