九州 - Kyushu Osa 3 - Aso

Seuraavana vuorossa oli Aso, joka on tunnettu vuorestaan, Asosta (mistäköhän on kaupungin nimi tullut...). Aso sattuu myös olemaan yksi maailman suurimmista tulivuorista.

Saavuttuamme Asoon, kävimme ensin syömässä paikallisessa perheravintolassa. Nähtävyys, jonka halusimme nähdä, oli tietenkin vuori itse. Matkaa vuorelle oli 6.6km asemalta, joten ajattelimme sen olevan ihan mahdollinen matka kävellä. Päätimme, että jos matka on liian rankka, otamme bussin kun palaamme takaisin.

Matka alkaa. Keli oli onneksi hyvä, vaikkakin hieman viileähkö, mutta vaatetta oli tullut mukaan tarpeeksi. Takana näkyy Aso vuoren huippuja.

Koska olimme matkalla ennen kevään tuloa, olivat maisemat hieman ankeahkot, mutta maasto oli jännästi muotoutunut, kenties sulaneen lumen takia, koska patoja näimme matkalla muutaman.

Matka oli myös pidempi kuin miltä aluksi tuntui. Määränpää oli huipulle vievä köysirata, joka olikin hieman ylempänä kuin olimme ajatelleet. 6.6km matkasta suuri osa olikin ylämäkeä, joten vei hieman kauemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Onneksi olimme syöneet ennen matkaa, joten energiaa riitti.

Melkein perillä. Taustalla näkyy jo köysirata. Valkoinen rakennus oli jokin buddhalainen temppeli, jossa emme kuitenkaan käyneet sisällä.

Matka oli sen verran rankka että päätimme menevämme bussilla alas, rakennuksessa näytti myös olevan bussipysäkki. Kysyttäessä meille kuitenkin sanottiin, että bussia ei ollut...kenties vuodenajasta johtuva, tai pysäkki oli vain vanha jäänne. Edessä oli siis vielä kävelymatka alas, mikä ei houkuttanut ollenkaan. Ensiksi kuitenkin huipulla käynti.

Ylös menimme köysiradalla, ja matka kesti n. 10 minuuttia.

Tällä kärryllä kuljettiin. Väkeä ei ollut hirveästi. Saapuessamme alas tuli joukko vanhempia rouvia, ylös mentäessä mukana oli vain kaksi henkilöä meidän lisäksemme. Alas tuli muutama enempi, mutta tungosta ei todellakaan ollut.

Vihdoin huipulla!

Ylös kävellessämme huomasimme tien varressa jänniä betonista valettuja bunkkerin takaisia rakennelmia. Varmasti en osaa sanoa syytä, mutta kyseessä on tulivuori, joten syynä luultavasti vuoren kaasut, jotka tuulen kääntyessä eivät ole hyväksi. Köysiratakin suljetaan hetkellisesti jos tuuli tuo kaasut väärään suuntaan riittävällä voimakkuudella.

Aso vuoren caldera (en tiedä onko suomenkielistä termiä). Tämä ei siis ole kraateri, vaan caldera. Muodostunut tulivuoren kammion tyhjetessä purkauksessa, ja sen jälkeen romahtaessa. Kyseessä on myös aika isohko caldera. Kuvassa vasemmalla, calderan yläpuolella voi nähdä pieniä valkoisia pisteitä, jotka ovat autoja, tai busseja. Olimme itse vuoren toisella puolella, joten emme nähneet calderan sisään, mutta näimme sen koko komeudessaan kauempaa ja ylempää.

Hyvin vaikuttava ilmestys oli, ja myös jollain tavalla uhkaava ja pelottava. Tuuli oli myös suht voimakas, joten kaiteista pidettiin myös kiinni. Korkeanpaikankammo ei myöskään helpottanut asiaa.

Vuoren valloittaja. Ylös oli kävelty, ja oli kyllä sen arvoista. Ensimmäinen tulivuori minkä näen, ja oli kyllä hienoa katseltavaa.

Siellä on käyty. Pitihän se ottaa kuva kyltin kanssa todisteeksi.

Huipulla käynnin ja kuvien ottamisen jälkeen alkoi matka alas. Aikaa ei mennyt niin paljon kuin ylös tultaessa, ja kävely oli hieman helpompaa alamäkeä pitkin.

Alas tultaessa päätimme aloittaa matkan hotellia kohti, koska aikaa oli mennyt vuorivaelluksessa jo aika paljon. Hotelli ei ollut ihan aseman lähellä, joten hotelli lupasi lähettää jonku hakemaan meitä lähimmältä asemalta. Päätimme syödä illallista jossain aseman lähellä olevassa ravintolassa ennen hotelliin menoa. Hotellimme oli pension, eli tavallaan normaali isohko talo, joka toimi samalla hotellina.

Junamatkalla alkoi kuitenkin hieman huolestuttamaan, että löydämmekö oikeasti mitään syömispaikkaa, koska seutu tuntui olevan hyvinkin maalaismaista. Asemalla huomasimme kuitenkin onneksemme, että yksi paikka oli aivan aseman vieressä. Sisälle mentäessä paikkaa pitävä vanhahko pariskunta sanoi että olivat juuri sulkemassa, mutta että voisimme vielä syödä jos tilaisimme jotain helposti valmistettavaa. Raamenit lähti tilaukseen ja saimme onneksi syödäksemme.

Ravintola jossa söimme. Kuva otettu seuraavana päivänä, koska pimeällä oli vaikea saada kuvaa.

Syötyämme odotimme kyytiämme hotellille. Kyytimme olikin yllättäen taksi, jota emme kuitenkaan joutuneet maksamaan. Matka kesti noin 10 minuuttia, joten hotelli ei todellakaan ollut lähellä asemaa. Paikka oli kuitenkin mukava.

Hotelli ei ollut hirveän hotellimainen, vaan lähinnä iso normitalo. Aika hiljaista oli, ja yläkerrassa ei tainnut muita vieraita olla ollenkaan. Alakerrassakin taisi olla vain yksi perhe. Illalla talossa oli kuitenkin menoa, koska taisi olla vieraita kylässä paikkaa hoitavalla perheellä.

Aamulla saimme kyydin takaisin asemalle, ja aloitimme taas matkan seuraavaa paikkaa kohti.